Unelma ruoanjakelu- ja kohtaamispaikasta!

 
Päässäni pyörii monenlaisia ideoita ja unelmia. Moni ajatus saattaa tulla ja sitten mennä. Yksi asia on kohta 2 vuotta ollut mielessäni. Se on toive saada matalankynnyksen kohtaamispaikka Espooseen.

Tällä viikolla se ajatus alkoi taas uudelleen kummitella päässä, kun mietin ehkä tuskaisenakin ystäviä, jotka viettävät päivänsä ympäristössä, jossa kaikki käyttävät päihteitä.  Saan jatkuvasti palautetta, että moni heistä kaipaa ympärilleen päihteettömiä ihmisiä ja järkevää tekemistä. Eräs huumekauppias otti yhteyttä: hän haluaa pois rikolliskuvioista ja toivoi löytävänsä vapaaehtoistyötä. Yritin muutamasta paikasta kysyä työllistävää toimintaa hänelle, mutta sitä ei löytynyt.

Useilla paikkakunnilla toimii ViaDia toreja, joissa kehitetään erilaista työllistävää päivätoimintaa, esim. kirpputori- ja kahvilatoimintaa, ruoanjakelua ja sosiaalisia muuttoja. Matalankynnyksen kohtaamispaikat pystyy työllistämään rikostaustaisia, pitkäaikaistyöttömiä ja päihdekuntoutujia, kuntien sosiaalitoimen ja työvoimahallinnon kanssa. Kuopion ViaDia-työ kasvaa jatkuvasti. He tekevät työtä myös Kuopion vankilassa. Vangeille suunnitellaan vapautumispolkua vankilasta takaisin yhteiskuntaan toimipisteiden päivä- ja työtoiminnoissa.

Espoon keskuksessa Hyvä Arki ja Manna-apu tekee mahtavaa työtä jakamalla ruokaa, mutta sydämestä riipaisee erityisesti jonoissa olevat lapset äitiensä kanssa. Ylipäätään jonot on todella pitkät kenelle tahansa. Ruoan tarpeessa on myös sairaita ja liikuntarjoitteisia. Kuka perustaa Espooseen sellaisen ruokajonon johon voisi tulla erityiseen aikaan äidit lapsineen ja heidän ei tarvitsisi odottaa ruokajonossa tuulessa, sateessa tai pakkasessa?

Toivon sellaista tilaa, joka on keskeisellä paikalla lähellä juna-ja bussiasemaa ja mihin on kadulta helppo tulla. Toimintaa voisi kehittää pikkuhiljaa. Se voisi toimia ruoanjakelu paikkana kaikelle kansalle ja vanhemmille lapsineen tiettynä aikana viikossa. Paikka voisi olla aluksi auki muutaman tunnin, vaikka kahtena päivänä viikossa. Jos homma lähtee kasvamaan; siellä voisi järjestää ruoan jakelun lisäksi ruokailu - ja kahvilatoimintaa, kirpputoria, työpaja toimintaa, rukousiltoja, NA -ja AA ryhmiä ja alfa-kursseja. 

Tosiasiassa pankkitilini on lähes pakkasen puolella ja kaikki aika menee lasten -ja kodinhoitoon ja tähän mennessä toimivaan vapaaehtoistyöhön: ruokatarvikkeiden jakeluun ja iltoihin joita järjestämme eri asumispalveluyksiköissä pääkaupunkiseudulla. Olen huomannut, että sellaiset asiat menee eteenpäin joiden pitääkin mennä ja jossa Jumalakin on mukana. Järjestimme ruokatarjoilua viime vuoden nolla budjetilla. Rahat vain ilmestyivät jostain ! Siitä olen varma, että Jumala ei halua kirkon jäävään pyörittelemään peukaloita ja sysää ympärillä elävien ihmisten ongelmia kunnalle ja sosiaalitoimistolle.

Tukholman Santa Claran kirkko oli tyhjillään. Papit alkoivat kehitellä ihmisiä tavoittavaa toimintaa. Tansaniassa työskennelleen papin kokemuksien mukaan 2 tärkeintä asiaa seurakunnan kasvun kannalta

• on avoin kaikille
• kohtaa ihmisten tarpeet diakoniatyön kautta

Seurakunta ei aloittanut kehittämään raamattu -ja  rukouspiiritoimintaa vaan he lähtivät kaduille syrjäytyneiden pariin.  Työ alkoi tavoittaa mitä erilaisimpia ihmisiä alkaen narkomaaneista ja prostituoiduista aina kuninkaallisiin. Vuosien työn tuloksena väkeä alkoi tulla seurakuntaan ja tänä päivänä kirkko on täynnä ihmisiä. Se tarjoaa apua viikottain tuhansille vähäosaisille!

Unelmat voi toteutua jos on unelmia.



Heidi