Joulu - ilon ja surun juhla lähestyy

Omat lapsuuden joulut oli vuoden kohokohta. Lapsena oli hieno saada lahjoja, mutta ihaninta joulussa oli tunnelma. Kotona leivottiin pipareita ja torttuja, niiden ihana tuoksu levisi koko taloon. Ilmassa oli muutakin tuoksua, jossa oli jotain kaunista ja rauhallista. Aattoiltana kannettiin sisään joulukuusi ja sitä oli ihana koristella yhdessä veljen ja vanhempieni kanssa. Illalla laitettiin kinkku uuniin. Joulukuusi oli kuitenkin ihan ykkönen. Parhaimmalta se näytti pimeässä. Kun kaikki oli jo nukkumassa kuusta katsellessa tuli todella lämmin ja onnellinen tunne. Kynttilöineen ja koristeineen se huokui hyvää oloa ja valoa! Emme vuoden aikana oikeastaan käyneet kirkossa, mutta jouluna menimme usein Espoon tuomiokirkkoon. Oli ihana kävellä mäkeä ylös kohti kaunista kirkkoa ja laulaa siellä joululauluja. Joulu sujui kotonamme aina todella hyvin. Vierailimme isovanhempien ja serkkujen luona ja söimme jouluherkkuja.

Alle 20 vuotiaana olin töissä nuorisokodissa. Alotin työt siellä marraskuun alussa ja joulua odotellessa ihmettelin poikien synkkiä puheita liittyen jouluun. Aluksi olin jopa vihainen näille nuorille siitä miten rumasti he puhuivat joulusta. Kun pojat alkoivat puhua elämästään ja lapsuuden jouluista aloin ymmärtää mistä tuo viha joulua kohtaan johtui. Jokainen nuorisokodin asukas oli lapsuudessa kokenut kotonaan henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Vanhemmat käyttivät päihteitä. Kotona oli riitaa ja huutoa pitkin vuotta, mutta jouluna ongelmat korostuivat.
Näin  oli myös mieheni kohdalla hän vihasi joulua, koska  heillä kotonaan oli muutama joulu mennyt kaaoksen ja riidan merkeissä.

Kun perheeseemme on syntynyt lapsia olen toivonut, että saisin välittää heille samanlaisen taianomaisen tunteen mitä itse lapsena sain kokea. Se tunne ei tullut lahjojen saannista, vaan piparin ja pullan tuoksusta, joulukuusesta, peleistä ja leikeistä, myöhään valvotuista öistä ja kodista joka oli koristeltu joulu asuun. Meille ei ole koskaan tullut palkattua joulupukkia. Useina jouluina Nikke tai isäni on leikkinyt joulupukkia. En ole koskaan pitänyt joulun kaupallisuudesta. En ole halunnut lapsiakaan siihen totuttaa. Joulu menettää mielestäni osan merkityksestään, kun puhumme tontuista ja odotamme joulupukkia joka tuo kaikki lahjat. Joulua odotetaan vain joulupukin vuoksi ja, kun pukki on käynyt tunnelma lopahtaa. Olemme jakaneet lahjat niin, että jouluaattona jokainen saa pari kivaa lahjaa, mutta kuusen alle jää paketteja avattaviksi vielä joulupäivänä ja tapaninpäivänä.
Kyllä meiläkin puhutaan lahjoista ja toivomuslistojakin on joskus tehty. Ihaninta on ollut kuitenkin huomata, että se mistä lapsillanikin tulee aito joulumieli on ihan muu kuin mitä kaupat meille tarjoaa.  "2 päivää aiemmin kysyin 14 -vuotiaalta tyttäreltä mitä hän odottaa joululta ja toivoo, että sen viettäisimme"?Tytär vastasi " Pitää olla paljon hyvää ruokaa ja toivon, että joku niistä teidän ystävistä joilla on mielenterveys tai päihdeongelma ei viettäisi joulua yksin vaan voisi tulla meille jouluna".  Hän jatkoi " vaikka olisi vain yksi ihminen maailmasta jolle tulisi hyvä joulu mieli niin se olisi kyseiselle ihmiselle maailman tärkein asia" Menin ihan sanattomaksi. Teini ei maininnnut sanallakaan yhdestäkään joululahjasta!  Emme olleet puhuneet tästä joulusta eli tämä oli tyttären ihan aito ja oma mielipide.

Viime jouluna pakkasimme kotona ystävien ja lasten kanssa n. 200 suklaarasiaa jotka ystävät, naapurit ja seurakunta lahjoitti. Veimme ne eteenpäin ihmisille, joille useille se oli ainoa lahja, jonka he saivat. Muutamina jouluina kasasimme lasten kanssa paketteja romanian lapsille.
Viime jouluaattona  järjestimme Niken ja muutaman muun ystävän kanssa joulujuhlan asumispalveluyksikössä, jonne saapui n. 50 henkilöä. Lisäksi mainitsen, että olen ylpeä seurakunnasta johon kuulumme sillä asumispalveluyksikössä järjestetyn joulun lisäksi Espoon vapaaseurakunta järjesti 2 yksinäisten joulua toisen Leppävaarassa ja toisen Matinkylässä. Muutamana jouluna kotonamme on ollut ystävä jonka Nikke oli kadulla tavannut. Vähän jännitti, että miten ihan vieras henkilö viihtyy meillä ja me heidän kanssa. Kaikki sujui loistavasti ja niistä on jäänyt hieno muisto meille kaikille!

Lahjojen antamisesta tulee paras joulumieli.Tänä vuonna toivon, että saisimme kokoon vielä suuremman määrän lahjoja ja voisimme laajentaa hyvän joulun ja sanoman viemistä lähialueen päihde, mielenterveys -ja kehitysvammaisten asumispalveluyksiköihin. Muistetaan, että meille monille joulu on ihanaa aikaa perheen kanssa, mutta useille suomalaisille se on vuodein kauhein ja surullisin aika vuodesta. Minä ja sinä voimme tuoda jouluiloa ja toivoa sinne missä sitä ei ole. Asuuko sinun lähellä yksinäinen, syrjäytynyt, yksinhuoltaperhe tai perhe jossa joku sairastaa. Sinä voit kutsua jouluaterialle asunnottoman tai muistaa lähimmäistä lahjalla ! Iloista joulun odotusta kaikille!


Heidi