Laskettelureissu vähävaraisille

Luin liikuttavan lööpin isästä, joka järjestää syntymäpäiväjuhlia vähävaraisten perheiden lapsille. Mitäs sitten, kun on kyse aikuisesta, joka mokannu hommat: asunto lähtenyt alta, rikollisuutta tai päihteitä. Hän on itse valinnut tiensä ja saa tyytyä osaansa. Näin me usein ajattelemme. Katsoin toistamiseen liikuttavan videon henkilöistä(0-50 vuotiaita), jotka saivat erityisen laitteen avulla kuulla ensimmäistä kertaa elämässään. Voi sitä iloa, kyyneleitä ja kiitollisuutta, jota he saivat kokea kuulleessaan äidin/läheisten äänen. Me joilla kuulo on aina toiminut emme varmaan montaa kertaa ole siitä kiittäneet. 
Suurimmalle osalle ystävistäni on luonnollista viettää vuosittain lomaa poissa kotoa; yksi yö hotellissa silloin tällöin, laskettelu -tai rantaloma. Vanhempieni ihana tila meren rannalla on ollut meille monen kesän pelastus. Osalle ystävistäni, lomat mökillä tai hotellissa eivät ole mahdollisia. Pääsimme viime viikolla Rukalle, hyvin lyhyellä varoitusajalla kaikki järjestyi(vahvistin tulomme lähtöpäivänä); edullinen huoneisto, kalliit hissiliput, ruoat, juomat. Kiitin ääneen ja mielessäni useita kertoja päivässä. En ole elämässäni ansainnut lähestulkoon mitään mitä omistan; autosta, asuntoon, vaatteisiin, lomiin. Ansainnut siinä mielessä, että olisin tehnyt työtä sen eteen. Jumala on tässä suhteessa osoittanut suurta armollisuutta. 
Sitä samaa Jumalan armoa ja hyvyyttä haluan osoittaa kaikille ja erityisesti heille, jotka eivät tekojensa perusteella sitä ansaitse. Järjestämästäni laskettelupäivästä saatu palaute on ollut niin huippua ja kuulen kiitosta siitä vieläkin: paras päivä vuosiin, parasta terapiaa, jossa kaikki murheet unohtui. Kiitollisuuden määrä on ollut mieletön. Osa varoista on koossa ja Suunnittelen kahden viikon päähän 10 lle 2 päivän laskettelureissua Messilään. Oletko sitä mieltä, että lomat tekee hyvää; hoitaa mieltä ja kehoa. Minä ainakin olen ja jokaisella pitää olla mahdollisuus irtiottoon. Ollaan kiitollisia kaikesta siitä hyvästä mitä meillä on- kaikki on lahjaa olipa se ansaittua tai ei !

Heidi

AVA:n erilaiset perheet jakson jäljiltä viestejä ja kiitoksia satelee edelleen

Olemme saanet paljon yhteydenottoja tutuilta ihmisiltä nuoruusvuosilta, kaukaisilta sukulaisilta ja henkilöiltä , jotka muistaa meidät kouluajoilta tai muualta matkan varrelta. Ollaan Kiitollisia  kaikista rohkaisevista viesteistä. Negatiivistakin palautetta on tullut yleisille palstoille tai ainakin erilaiset perheet facebook sivuille. Oli kyllä odotettavissa, että kotikoulu aiheuttaa närää, mutta se oli yllätys, että tekemämme vapaaehtoistyö ärsyttää myös. Itse en ole kommentteja lukenut, mutta Nikke on ne käynyt lukemassa, kun hänen maailmaa ei muiden kommentit hetkauta suuntaan eikä toiseen. Kuitenkin reippaasti yli 90 % palautteesta on ollut positiivista. Tuttu ateisti ystävämme kommentoi näin"Katsoin sen ohjelman ja täytyy sanoa, että se oli aivan mahtava".

Meille jää toisinaan edelleen yövieraita, mutta he ovat aina selvinpäin ja muutenkin katsotaan mikä on tilanne kotona ja niin , että se on kaikille perheenjäsenille ok. Yleensä meidän lapset ehdottaa itse ja pyytää vieraitamme jäämään yöksi. Kuitenkin näitä ystäviä jää suht harvakseltaan. Saattaa mennä kuukausi eikä täällä ole ollut muita yövieraita, kuin lasten kaverit. 
Ollaan saatu paljon viestejä myös ihan ventovierailta. Moni tuttu ja tuntematon oli liikuttunut kyyneliin ohjelmaa katsellesssaan. 70 vuotias vähävarainen henkilö halusi varata itselleen huoneen, kun hän saapuu etelä -Suomeen ensi kesänä. Asunnoton mies pyysi apua ja toivoi pääsyä suihkuun. Moni tuntematon rohkaistui ohjelmaa katsoessaan ja haluaa tulla yhdistyksemme toimintaan mukaan. Useat kristityt henkilöt sanoneet, että tuollainen työ on juuri sitä mitä he ovat aina toivoneet voivansa tehdä. Muutamat sanoivat, että eivät vapaaehtoistyötä pysty tekemään ajanpuutten vuoksi, mutta haluavat alkaa lahjoittamaan rahaa johonkin hyväntekeväisyyteen. Välillä tuntui, että viestejä satoi sellaisella tahdilla ettei riittänyt aikaa vastailla niihin. kaikki yhteydenotot, jotka on suoraa tullut meille on ollut todella positiivisia ja liikuttavia.

Yhteydenottoja ohjelman tienoilta tulee edelleen. Jos et ole sitä vielä nähnyt niin tässä alla linkki n 50 min ohjelmaan http://www.katsomo.fi/?progId=428223AVAn Furujen jakso.  

Heidi

Kaikkea hyvää kaikille !

ViaDia tarjoaa oivan mahdollisuuden laajentaa paikallista diakoniatyötä

Kirjoitin elämäni ensimmäisen artikkelin lehteen :)  Voit lukea jutun tästä.

Diakonia on aitoa välittämistä ihmisestä. Ihminen kestää hetken ilman ruokaa ja juomaa, mutta kukaan ei kestä ilman toivoa" - ViaDia ry:n hallituksen puheenjohtaja Antti Kautto totesi tammikuussa järjestetyssä valtakunnallisessa ViaDia-päivässä Espoon Matinkylässä. 

 Moni seurakunta on tehnyt vuosia diakoniatyötä esimerkiksi järjestämällä ruoanjakelua. ViaDia-työn avulla seurakunnan diakoniatyöllä pystytään tarjoamaan kokonaisvaltaisempaa apua. 
ViaDia yhdistys on vapaaseurakuntien diakoniatyön työvälinen ja useat ViaDia yhdistykset saavat hankkeilleen rahoitusta muun muassa raha-automaattiyhdistykseltä. 
ViaDiat järjestävät työllistävää päivätoimintaa, ruoka-aputyötä, kirpputori- ja kahvilatoimintaa ja kristillisen päihdeosaston toimintaa vankiloissa. 
Työtä tehdään syrjäytyneiden, asunnottomien, päihde-ja mielenterveysongelmaisten, maahanmuuttajien, rikostaustaisten, pitkäaikaistyöttömien, päihdekuntoutujien, yksinhuoltajien ja vanhusten parissa. 
Työn laajentuessa sitä tehdään kiinteästi yhteistyössä rikosseuraamuslaitoksen, kuntien sosiaalitoimen ja työvoimahallinnon kanssa.

Uusia paikallisyhdistyksiä syntyy riemastuttavasti

ViaDia- työtä tehdään jo useilla paikkakunnilla ja paikallisyhdistyksiä perustetaan jatkuvasti lisää. ViaDia Helsinki ry perustettiin 2014. Se järjestää päiväkeskustoimintaa Myllypurossa. Toiminta on lähtenyt mukavasti liikkeelle- ohjaaja Tero Lipponen toteaa. Jokainen ViaDia paikallisyhdistys profiloituu vähän eri tavoilla sanoo Pia Vappula – ViaDia Järvenpää ry:n toiminnanjohtaja. 
Järvenpäässä toimintaa suunniteltiin alun perin tavoittamaan maahanmuuttajia. Heidän ohellaan ViaDia- torille virtaa paljon nuoria ja joukko lisääntyy koko ajan. 
-Meillä on omat visiot. On upeaa huomata, että Jumala on työn ylin toiminnanjohtaja, joka vie työn niille urille, jotka hän parhaaksi näkee.

Eu-ruokakassien jako jatkuu Suomessa

Kristian Vilkman kertoi iloisia uutisia: Eu-ruokakassien jako alkaa jälleen Suomessa oltuaan yli vuoden tauolla. Kristian rohkaisee seurakuntia ottamaan vastuulleen ruokakassien jakamisen ja samalla liittämään siihen ruoanjakelua. Seurakunnilla ja ViaDia-yhdistyksillä on mahdollisuus tehdä sopimuksia lähikauppojen kanssa ja jakaa eteenpäin ylijäämä elintarvikkeita. Ruoanjakelun tulisi olla diakoniatyön ytimessä. Ruoanjakelun tulee olla vastikkeetonta eli ihmiset voivat ottaa ruoan ja lähteä eikä heidän tarvitse osallistua seurakunnan muuhun toimintaan. Kuitenkin kokemus osoittaa, että hyvin moni jää mielellään kuuntelemaan sanomaa Jumalan muuttavasta voimasta. Emme voi seurakuntana sulkea silmiä siltä, että ympärillämme elää ihmisiä, joilla on puutetta ruoasta ja muista perustarpeista!

Pohjois-Savossa on saatu kuntouttavia tuloksia vankien parissa

Teetkö diakoniatyötä työn vai ihmisten vuoksi? kysyi ViaDia Pohjois-Savo ry:n toiminnanjohtaja Pekka Matilainen vankilatyön ryhmässä. Pitkäaikaistyöttömien palkkatuki asiat ovat kohentuneet huomattavasti ja vankiloissa evankeliumi leviää. Vangit ovat alkaneet vierailla lomillaan mm. Kuopion vapaaseurakunnassa ja muutamat ovat käyneet siellä myös kasteella. 
- Kun Rikos- ja päihdetaustaisilta kysytään mikä heidät on pitänyt poissa rikoksista ja päihteistä, on vastaus: ”Se, kun saa auttaa muita.”
ViaDia Pohjois-Savo ry käynnisti Varikko-hankkeen 1.1.2015 Itä-Suomessa 11 vapaaseurakunnan toimipisteessä. Se tarjoaa kuntouttavaa päivä- ja työtoimintamalli -projektin (ESR) vuosille 2015-2017. Yhteistyössä kuntien sosiaalihuollon ja terveys- ja kuntoutuspalvelujen, työ- ja elinkeinohallinnon sekä rikosseuraamuslaitoksen kanssa kehitetään uusia, syrjäytyneitä saavuttavia ja aktivoivia toimintamalleja sekä asiakkaiden tarpeista lähteviä matalan kynnyksen palveluja.
Varikoilla halutaan tukea erityisesti väestöryhmiä, joiden sosiaalinen osallisuus on uhatuin ja jotka tarvitsevat työ- ja toimintakyvyn parantamista ja sosiaalisen osallisuuden tukemista, ennen kuin työllistyminen avoimille työmarkkinoille on mahdollista. 
Hankkeen tuloksena syntyvää Varikko - matalan kynnyksen päivä- ja työtoimintamallia sekä sosiaalista isännöintiä on tarkoitus jatkossa tuottaa palveluna, jota kunnat voivat ostaa ViaDia –yhdistyksiltä. Varikko-mallia voi soveltaa myös valtakunnallisesti.

Jokainen seurakuntalainen on oikeutettu auttamaan

Jarmo Vilponen ViaDia sihteeri: perustukset tulee olla rakennettu Jumalan ja seurakunnan varaan. Muuten uuvumme ja unohdamme näkymme jos teemme työtä yksin ja omassa voimassa. Jeesus sanoi: ”Sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä”Joh:15:5. Seurakunnan diakoniatyötä ei tule sälyttää vain tiettyjen henkilöiden tai ViaDian varaan. Diakonia ja lähimmäistyö ovat jokaisen seurakuntalaisen oikeus ja velvollisuus.  Parhaat ideat ja näky tulevat Jumalalta, ja Raamatun pohjalle rakennettu työ pysyy pystyssä. ViaDia tarvitsee jatkuvaa seurakuntalaisten tukea ja esirukousta. Tämä on hyvin tärkeä huomio myös diakoniatyötä tekevien kannalta, ja kun talo on oikealle perustalle rakennettu, se pysyy pystyssä. Säännöllinen seurakuntayhteys ja läheinen Jumalasuhde auttavat diakoniatyötä tekeviä jaksamaan. Se vie työtä oikeaan suuntaan.

Parhaimmillaan diakoniatyö eheyttää autettavia auttajiksi

Espoossa on hyviä kokemuksia työstä asunnottomien, päihde- ja rikostaustaisten parissa. Työtä on laajennettu Pelastusarmeijan, Sininauhasäätiön ja Diakonissalaitoksen yksiköihin pääkaupunkiseudulla. Ruoanjakelu ruokkii nälkäisen, mutta ViaDiat eri paikkakunnilla mahdollistavat, että ihmiset eivät ole pelkästään avun vastaanottajia vaan heistä itsestään tulee avun tarjoajia. Syrjäytyneen ihmisen Jumalakuva on negatiivinen yleensä sen vuoksi, että he ovat elämässään kokeneet paljon pahuutta. Nämä ihmiset ovat menettäneet uskonsa Jumalaan ja luottamuksensa koko ympäröivään yhteiskuntaan: ihmisiin, seurakuntaan ja viranomaisiin. Ruoka-apu on tärkeää, mutta samalla, kun sillä ruokitaan nälkäiset, se toimii tehokkaana tapana viedä eteenpäin evankeliumia. Uskovien ja seurakunnan taholta tullut apu sulattaa jäätä ja muuttaa ihmisen käsitystä Jumalasta. ”Miten joku voi puhua minulle niin kauniisti, ” kommentoi entinen elinkautisvanki asuntola vierailun jälkeen. Uskoontulo tuo toivoa toivottomuuden keskelle, mutta kun henkilö löytää ViaDian toiminnasta paikkansa vapaaehtoistyöntekijänä tai työllistettynä niin elämä muuttuu kokonaisvaltaisesti. 

Diakoniatyö tarvitsee sinua                         

ViaDia-päivä alkaa olla lopuillaan, kun juttelen ystävän kanssa, joka on tullut mukaan ViaDian toimintaan asuntolasta. Käymme R-kioskilla lataamassa miehen bussilippuun rahaa, jotta hän pääsee seuraavana päivänä samaan paikkaan  seurakunnan Jumalanpalvelukseen.
 Itse lähden kohti kotiani, mutta mies palaa sisälle, sillä hän haluaa osallistua vielä loppusiivoukseen. Vaikka ViaDia-työtä tehdään laaja-alaisesti, meidän tulee muistaa, että kaikkien hienojen projektien ja kasvavan työn keskellä tulee pysähtyä yhden luona. Kuuntelu on tärkeintä diakoniatyötä ja siihen voi jokainen osallistua.
Asuuko lähelläsi yksinäinen vanhus tai perhe, joka tarvitsee apuasi. Diakoniatyön tuki tulee seurakunnalta ja yhdistyksiltä, mutta sen tekemiseen tarvitaan sinua ja minua. 

Heidi Furu 

Pelastakaa lapset ry : Kouluna koti, opettajana äiti

Tässä hyvä artikkeli pelastakaa lapset ry sivuilta

Kuva: Raili Mykkänen

Wilhelmiina Haapalan Rurik-poika eli Rurren jäi kotikouluun tämän ollessa toisella luokalla. Äiti ei tehnyt päätöstä poikansa puolesta, vaan päätös tehtiin yhteisymmärryksessä.
– Olisin halunnut Rurren kotikouluun jo ensimmäisellä luokalla, mutta hän kypsytteli ajatusta vielä vuoden verran ennen kuin halusi jäädä pois koulusta.  Rurre saa halutessaan palata takaisin normikouluun. En koe sitä minään henkilökohtaisena loukkauksena, Haapala kertoo.
Ihmiset uskaltavat nykyään kritisoida vallitsevia totuuksia. Peruskoulu ei enää nauti samanlaista ehdotonta luottamusta kuin aikoinaan. Kriittiset äänet vaativat radikaaleja uudistuksia.
– Päädyimme kotikouluun yhteiskunnassa vallitsevien kylmien arvojen vuoksi: mitä esimerkiksi koulun pihalla välitunneilla tapahtuu. En ajattele, että koululaitos tai opettajat tekisivät väärin. Niin monelta lapselta puuttuu perusempatia ja käytöstavat, etten halua altistaa lapsiani sellaiselle sosialisaatiolle, Haapala perustelee.
– Mikä koululaitoksen tarkoitus on? Kun kaikki samanikäiset lapset opiskelevat samat asiat samaan tahtiin, se luo paineita mahtua samaan muottiin. Kun on kotikoulussa, eipähän tarvitse jäädä odottelemaan uudistuksia, vaan voi tehdä niin kuin parhaakseen itse näkee. Kaikki kunnia peruskoulujärjestelmälle. Siinä on hurjasti hyvää, mutta sen yksi tehtävä on tasapäistää.
Kotikouluun ei vaadita lupia viranomaisilta, vaan pelkkä ilmoitus kotikuntaan riittää. Opetuksesta voi vastata vanhempi, sukulainen vai vaikka erikseen palkattu kotiopettaja. Yleensä opettajana toimii äiti. Kunta nimeää lähikoulusta opettajan, joka valvoo oppilaan edistymistä.
– Koulu ainoastaan valvoo, että opinnot etenevät. Minun vastuullani on, että opetussuunnitelman asiat tulevat käsitellyiksi. Meillä on mennyt tosi hyvin valvovan opettajan kanssa, joka on Ruurikin entinen opettaja.
Kotikoululainen ei ole kirjoilla missään koulussa, joten hänellä ei ole myöskään oikeutta kouluun kuuluvia palveluita, kuten terveydenhuoltoon, ruokailuun tai erityisopetukseen.
– Ymmärrän sen, ettei tästä makseta rahaa. Paras olisi, jos saisi lahjakortteja vaikka museoihin ja uimahalleihin. Kirjojen jakaminen olisi metsien haaskausta, koska emme tulisi niitä käyttämään. 
Kotikoulu jättää opetuksesta vastaavalle valtavan vastuun. Kotikoululainen ei saa lainkaan arvosanoja, eikä ole varsinaisesti sidottu vuositasoiseen opetussuunnitelman etenemiseen. Opitut asiat tentitään lähikoululla.
– Työmäärä on ollut pienempi kuin olin odottanut. Itse tuntien valmistelemiseen ei kulu kauhean montaa kymmentä minuuttia päivässä. Täytyy kuitenkin muistaa, että lapsi on välillä paljon enemmän innoissaan leikkimisestä kuin minun portfoliosuunnitelmasta. Suunnittelen innossani kaikenlaisia projekteja ja petyn, kun herra kotioppilas ei innostukaan mahtavista projekteistani, Wilhelmiina Haapala naurahtaa.
Haapalan perheen koulunkäynti muistuttaa unschoolingia, joka on lapsijohtoista ja itseohjautuvaa oppimista. Siinä ei valmistella ja suunnitella kaikkea tarkasti etukäteen, vaan annetaan tilanteen elää ympäristön mukaan.
– Parhaat tulokset tulevat, kun opetustilanteet tulevat eletyn, matkustelevan elämän kautta. Nykymaailmassa on tärkeintä oppia hankkimaan tietoa, ja suhtautumaan siihen kriittisesti, eikä opetella asioita ulkoa.
Lapsen opettaminen kotona ei edellytä mitään muodollista pätevyyttä, joka voi olla riski opetuksen laadun vuoksi. Haapala myöntää, että tämä riski on olemassa, mutta ei pidä vaarallisena sitä, että jokin kielioppi-asia ei ole täysin kotiopettajan hallussa.
Vaikka kotikoulu onkin Suomessa erittäin marginaalinen ilmiö – kotikoululaisia on täällä vain parisen sataa – ei Haapalan perhekään ole täysin yksin. Kotikoululainenkin kaipaa vertaistukea oppimisessa.
– Verkossa on keskustelufoorumi kotikoululaisille. Olen tutustunut sitä kautta paremmin yhteen perheeseen. Välillä sitä kaipaa vertaistukea esimerkiksi ryhmätöissä.
Kotikoulussa oppilas saa opettajan jakamattoman huomion. Opinnoissa edetään omaan yksilölliseen tahtiin, ja yhteisön etu ei ole aina yksilön etu.
– Parasta on, että voi kasvattaa omien arvojen ja oman sydämensä mukaan, ja kotikoulun mukanaan tuoma vapaus. Kun haluamme olla maalla, voimme mennä mökille. Voimme matkustella riippumatta koulun loma-ajoista.
Yksilöllisen opetuksen kääntöpuolena on koulukavereiden puute. Yleisin huolenaihe kotikoulun kohdalla liittyy lapsen sosiaalistumiseen. Saako lapsi riittävästi sosiaalisia kontakteja viettäessään päivät pitkät kotona?
– Minua ei huolestuta lapseni sosiaalistuminen. Olen nähnyt tämän vuoden aikana, miten hän on oppinut kohtaamaan ihmisiä omana itsenään. On hassua ajatella, että sosiaalisuutemme kannalta olisi välttämätöntä, että ollaan ryhmässä ihan samanikäisten kanssa. Sehän on täysin luonnoton kasvuympäristö. Toisaalta on hyvä, että lapseni on myös muiden kuin minun ohjattava, ettei hänen maailmankuvansa jää liian kapeaksi.
– Ruurik on aina ollut ihmisten suhteen valikoiva, mutta totta kai hän kaipaa välillä joitain kavereita koulusta. Olen miettinyt joskus, onko hän yksinäinen, mutta hänen oman kokemuksensa mukaan ei. Hänellä on pieni, mutta mahtava ystäväpiiri, joka koostuu eri-ikäisistä ja eri sukupuolta olevista ihmisistä.
Toinen haaste on Haapalan mukaan äidin ja opettajan roolin yhdistäminen. Kohta esimurrosikäisellä lapsella kun on jo tiukkoja omia näkemyksiä maailmasta.
 – Toisaalta kävisimme joka tapauksessa samat väännöt, vaikka Rurre olisi normikoulussa, Haapala muistuttaa.
Kotikoulusta herää ajatus, että vanhempi tekee kohtuuttoman suuren valinnan lapsensa puolesta. Lapsi toimii ikään kuin vanhempien aatteiden koekaniinina. Haapalan perhe on pohtinut paluuta kouluun yläasteella, jotta Ruurik saisi päättötodistuksen tulevaisuuden yhteishakua varten. Äitiä kiehtoo myös ajatus koko peruskoulun suorittamisesta kotikoulussa.
– Meidän perheessä lapsi saa itse valita, jatkaako kotikoulussa vai ei. Ajatukset ehtivät varmasti muuttua matkan varrella. Perheisiin, joissa vanhemmat tekevät päätöksen, suhtaudutaan kovin tuomitsevasti, vaikka päättäväthän vanhemmat lapsen puolesta normaalikouluunkin menosta.

Tässä vielä  linkki pelastakaa lapset ry sivuille, josta voi myös lukea saman artikkelin.

 

Opettaminen on palkitsevaa: iloa lumella ja jäällä

 En ole talviurheillut tyttöjen kanssa koskaan niin paljon kuin tänä talvena. Aloitin talvikauden Leppävaaran tekojäällä heti kun se aukesi. Olemme käyneet luistelemassa, laskettelemassa ja hiihtämässä säännöllisesti.

Otin urakaksi opettaa Gracea laskettelemaan. Grace täytti 3 vuotta joulukuun 30. päivä. Aloitimme laskettelukauden 27.12 Vihdissä. Kannoin Gracen aina lastenrinnettä ylös hartioilla (hissi ei toiminut) ja päästin hänet laskemaan. Juoksin vierellä, koska hän ei osannut kääntyä ja hän olisi laskenut ihmisiä päin.

Pikku hiljaa Grace on oppinut ohjailemaan ja kääntymään suksilla. Nyt olemme viidettä päivää laskemassa Rukalla. Eilen Grace tuli auraten punaista rinnettä alas ja osaa kääntyillä. Miten palkitsevaa nähdä, kun pieni lapsi oppii jotain ja kun on nähnyt paljon vaivaa. Lasketteluopetus on lähentänyt Gracen ja minun suhdetta: hän tarrautuu minuun koko ajan myös vapaa-ajalla ja tulee jatkuvasti syliin istumaan. Grace iloitsee tietysti itse, että osaa lasketella ja pääsee muun perheen mukana isoihin rinteisiin ja hisseihin. Itsestä tuntuu hienolta, että saanut opettaa omaa lasta laskettelemaan ja sen lisäksi tietysti hienoa nähdä työn tulokset.  Heidi on opettanut muut lapset laskemaan, kiva että pystyin panostamaan kuopukseen.

Gracen ollessa mukana rinteissä liikkuminen on työlästä ja hidasta, mutta koko perhe ilolla seurataan hänen kehitystä ja jokainen haluaa vuorotellen auttaa häntä tasamaalla, mennä samaan hissiin ja auttaa laskemaan rinteitä alas. 

Nikke

Hiihtoloma Rukalla

Vanhin tytär lähti Lappiin vapaaseurakunnan nuorten kanssa. Nuoremmat perheenjäsenet alkoi kysellä, että : "miten me muut vietämme hiihtolomaa? Tylsää jos ollaan koko loma kotona!".  Aloimme selvitellä asioita ja lopulta lähdimme maanantaina ajamaan kohti Rukaa muutaman päivän varoitusajalla.

Saatiin suhteiden kautta pieni 22m2 ja edullinen huoneisto ihan läheltä rinteitä. Itseasiassa lastenmaahan on matkaa ovelta 5 metriä. Huoneisto on 5 hengelle aika pieni, mutta yksinkertaisesti ja  kivasti sisustettu ja täältä löytyy kaikki tarpeellinen. Huoneiston sijainti tekee lasten kanssa lomailusta ja rinteeseen siirtymisestä tosi helppoa ja mielummin tämä kuin kuin isompi mökki/huoneisto kauempana rinteistä. Tämä on meidän ensimmäinen matka hiihtolomalla. Näillä korkeuksilla on usein tähn vuodenaikaan tosi kylmä. Tänä vuonna kelien suhteen ihan unelma tilanne. Täällä on metri lunta ja muutama aste pakkasta. Aurinkokin pilkahti iltapäivällä. Lapset nauttii laskettelusta ja isoista kinoksista. He ovat kaivaneet viereen isoja tunneleita ja liukuvat niistä pulkalla.

Nikke löysin Rukan kumpareikon ja laskee sitä into pinkeänä. Mulle riittää haastetta rinteissä ilman kumpareita ja ihana vapauden tunne, kun saa mennä viilettää rinteitä ristiin rastiin. Täällä on kaikilla hauskaa ja loma tuli kyllä tosi tarpeeseen. 3v Kuopuksemme on myös oppinut alkuvuodesta auraamaan ja pärjää porukan mukana sinisissä rinteissä. Hän kulkee Niken matkassa ylös asti tuolihissillä ja ankkurihissillä. Lapsille täällä on Rosan & Rudolfin seikkailupuisto keskellä rinnettä. Kiva paikka kaikenikäisille ja mm. poroaitaus. Huomenna suunnataan sinne koko perhe ja minäkin näen mitä kaikkea sieltä löytyy. Siellä voi seurata porojen elämää ja ruokintaa.

Ihana päästä pois arkikuvioista ja nauttia rinteissä vauhdin huumasta. Täällä on kaikennäköisiä kauneushoitoloita ja dayspa. Tuli mieleen, selllaisen ohi laskiessa, että raitis ilma, ulkoilu ja laskettelu on parasta kauneudenhoitoa. Ainakin se tekee iloiseksi ja hymyhän kaunistaa kasvot :) :D. Ollaan älyttömän kiitollisia , että päästiin tänne.
Ihanaa viikkoa kaikille olitpa sitten lomalla, töissä, töissä kotona tai lasten kanssa kotona!

 Heidi

 

Meillä diakonityö kasvaa ja auttaa muslimeja, kristittyjä ja ateisteja

Hyvää alkanutta viikkoa arvoisat blogin lukijat! Tiedätkö mikä on ihanaa? Se , että joskus asiat menee eteenpäin vähän omalla painolla ilman kauheaa puserrusta. Espoon
vapaaseurakunnasta on tullut ihanasti tukea näihin vierailuihin, joita tehdään pääkaupunkiseudulla. Tiimiin on tullut vahvistusta seurakunnasta mm. Esko ja Piia on tulleet usein avuksi. Lisäksi koko Matinkylän yhteisö on lupautunut tulla joka kuukausi mukaan yhteen kohteeseen. Seurakunnasta Liina, joka hoitaa lapsiaan kotona valmisti meille salaatin ,pääruoan ja jälkiruoat ja vielä toi ne meille edellisenä iltana. Tämä on ollut suuri ilo ja helpotus. Ollaan pienin askelin laajennettu vierailukohteita. Viime vuoden aikana järjestettiin iltoja kahdessa asumispalveluyksikössä Espoossa ja Helsingissä, Pakilan Onesimustalolla ja marras-joulukuussa lisättiin kohteisiin Olarinluoman tukiasunnot ja vastaanottokeskus sekä Hietalahden palvelukeskus. Tammikuussa ajelin Pitäjänmäen kulmilla ja sain tunteen, että menen esittäytymään Pelastusarmeijan asumispalveluyksikköön. Ystävällinen henkilökunta toivotti meidät tervetulleiksi jo seuraavalle viikolla. Pitäjänmäellä oli ennätysmäärä ihmisiä. Useat heistä jäi ruokailun jälkeen kuuntelemaan ja juttelemaan. Moni pyysi rukousta! Vastaanotto oli todella hyvä.

Viime torstaina vierailtiin uudessa paikassa nuoruuden seudulla Viherlaaksossa. Väinöläkodissa asuu paljon maahanmuuttajia ja siellä on selvästi muita paikkoja vähemmän päihteiden käyttöä. Kaikki ihmiset joita illan aikana kohtasimme oli selvinpäin. Ilta olikin oikein monikultturi pläjäys. Meidän tiimi oli todella iso ja mukana oli kaksi romanimiestä ja venäläistaustainen. Iltaan osallistui suomalaisten lisäksi Irakilaisia, Tunisialainen ja muutama somalialainen. Vaikka suurella osalla heistä oli muslimitausta niin he kuuntelivat liikuttuneina tarinoitamme. Oli kiva kokea yhteyttä ja ystävyyttä sekä puhua avoimesti elämästä ja uskosta niin monikultturisessa ympäristössä, jossa kaikilla erilainen vakaumus. Puhuin ihan suoraan ja aidosti kristinuskosta ja miten se meitä auttaa sekä antaa halun auttaa lähimmäistä. Ei siitä kukaan loukkaantunut :) Päinvastoin muslimit olivat syvästi otettuja ja liikuttuneita siitä , että tulemme niin isolla porukalla laulamaan, tarjoamaan ruokaa ja kohtaamaan ihmisiä.

Tämän viikon torstaina vierailemme Ruusulankadun asumispalveluyksikössä, jossa on pääosin nuoria päihteiden käyttäjiä ja narkomaaneja. Ensi viikon maanantaina pääsemme jälleen ihan uuteen paikkaan Sepänkylän asuntolaan, joka on tähänastisista vierailukohteista täysin päihteetön.
Joululomalla päätin ottaa rohkean askeleen ja löin lukkoon seuraavien kuukausien vierailut. Aiemmin en ole sitä uskaltanut tehdä, kun ei voi ennustaa etukäteen mikä tilanne meillä on kotona. Lisäksi viime syksynä hoidimme ViaDia Espoo ry asuntola vierailuja tosi pienellä miehityksellä. Muutaman kerran isoja 50 hengen ruokailuja oli mun lisäksi järjestämässä Kimmo ja Panun/Nikke. Nyt tiimiin ja vierailuille on tulossa niin paljon ihmisiä, että en voi kaikkia ottaa mukaan. En tiedä mitä se sinulle puhuu, mutta minua se rohkaisee tosi paljon. Toisinaan meidän pitää ottaa uskaliaita askelia veden päällä ja luottaa, että vesi kantaa.

Jos miettii mitä tahansa toimintaa yrityksissä, yhdistyksissä ja seurakunnissa niin eihän siinä ole mitään järkeä laajentaa toimintaa ennenkuin siihen olemassa työntekijät ja tarvittavat varat. Toisinaan Jumala haluaa näyttää meille, että työmme ja toimintamme ei ole kiinni inhimillisistä asioista vaan Hän haluaa olla mukana ja vie työtämme eteenpäin. Tämän minä sain iloksena huomata. Tuntuu, että Jumala on todella mukana tässä. Hän tuo parhaat ideat, ihmiset ja varat. Itseasiassa hän haluaa olla jokaisen elämässä läsnä konkreetisemmin. Hän haluaa auttaa sinua siinä elämäntilanteessa missä olet: yksin, perheellisenä, köyhänä, rikkaana. Jumala on kiinnostunut sinun opiskeluista ja työelämästä, haluaa auttaa ja tuoda uusia ideoita miten voit edetä työssä ja kehittää toimintaa. Hän tietysti toivoo myös, että avartaisit maailmankatsomustasi ja oppisit olemaan kiitollinen pienistä ja suurista asioista. Itsekkyys ei tuo onnea kenelläkään ja lähimmäisen auttaminen tulisi olla jokaisen tehtävä. Kiireiset voi lahjoittaa varoja lähi seurakuntaan tai hyväntekeväisyyteen ja ne joilla on aikaa voi käydä kahvilla yksinäisen naapurin luona tai auttaa yksinhuoltaperhettä ja viedä heidät pulkkamäkeen tai elokuviin.

Ihanaa viikkoa sinulle ja muistetaan ystäviä 14.2 ja niitä kaikkia ihmisiä, jotka tiellemme osuu !

Heidi

Alfa-kurssilla löytyy elämän tarkoitus

Nikke jäi aamulla opettamaan lapsia. Otin lahjoituksena saatuja vaatteita ja ruokaa mukaan ja lähdin kohti asumispalveluyksikköä. Tapasin siellä ystävän, jolla ollut juuri syntymäpäivä. Minulla oli hänelle uusi toppatakki ja karkkia. Henkilökunnan kanssa suunniteltiin tulevaa laskettelupäivää. ViaDia Espoo ry sponsoroi asukkaille laskettelulipun ja välinevuokran.  Meillä on muutenkin suunnitelmissa järjestää kevyitä alfa viikonloppuja jossa syömisen , seurustelun ja saunomisen ohessa voi tutustua kristinuskoon.

Mielessä on pyörinyt aika, kun pidimme Niken ja Häkkisten kanssa suhessa alfa- kursseja n 8 v sitten. Meillä oli todella hauskaa aikaa yhdessä. Kurssilaiset olivat 90 % entisiä ja nykyisiä päihdeongelmaisia ja rankkoja taustoja, sairautta: hepatiitti, HIV.  Muutamat lopettivat kurssin kesken. Suuri osa kävi kuitenkin kunnialla loppuun, mutta katosivat alfa- juhlan jälkeen kuvioista. Tänä päivänä kurssilaisille kuuluu hyvää ja he nauttivat raittiista elämästä. Heistä on tullut äitejä, vaimoja, aviomiehiä, gosbel riders jengiläisiä, evankelistoja. Jumala on tehnyt ihmeen monien heidän parisuhteessa ja henkiläkohtaisessa elämässä. He palvelevat seurakunnassa ja sielunhoitotehtävissä. Yksi heistä on Kimmo, joka palasi huudeille 5v. tauon jälkeen ja on nyt mun "oikea käsi" viadia työssä. Olimme kurssien jälkeen usein huolisamme ja mietimme näitä entisiä kurssilaisia ja rukoilimme heidän puolesta. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että ei saa lannistua, kun tuloksia ei heti näy. Hvyä työ ei koskaan valu hukkaan vaan tuottaa hedelmän ajallaan. 

Espoossa Perkkaan pappilassa alkaa alfa-kurssi keskiviikkona 25.2.2015 klo18. Tulkaa mukaan katsomaan ja tutustumaan mistä kristinuskossa on kyse. Kurssi kestää 10 viikkoa ja kokoontuu 1ilta/viikko. 


Heidi

MTV ja AVA: Furujen kotikouluperheessä isä Niklas on ottanut enemmän vastuuta koulutyön pyörittämisestä äiti Heidin keskittyessä vähempiosaisten auttamiseen.

MTV erilaiset perheet kuva-arkistosta

Ollaan oltu tyytyväisiä jaksoomme "erilaiset perheet" ohjelmassa. Useat henkilöt on ottaneet yhteyttä ja kiittäneet. Niin sanotusti hyväosaiset ovat kertoneet, että ohjelma herätti ajatuksia ja halun lähteä auttamaan muita. Moni vaikeassa tilanteessa elävä liikuttui ohjelmaa katsellessa kyyneliin. Eräs asunnoton otti yhteyttä ja kertoi tilanteestaan ja toivoi pääsyä edes suihkuun.

Tässä alla kopioitu teksti MTV :n erilaiset perheet -sivuilta. Tekstin kirjoittanut Mirka Moilanen.

Erilaiset perheet -ohjelmassa tutustuttiin tällä viikolla Furujen perheeseen, jossa lapset käyvät alakoulua kotona, vanhempien ohjeistuksessa. Kotikoulun pyörittämisen lisäksi perheen vanhemmat osallistuvat aktiivisesti vapaakirkon toimintaan, samalla he ovat omistautuneet vähempiosaisten auttamiseen.

Päihdeongelmaisten auttaminen onkin muodostunut sydämen asiaksi erityisesti perheen Heidi-äidille, jolle avustustyöstä on kehittynyt jo puolipäivätyö. Perheen isä Niklas onkin ottanut viime aikoina suurempaa roolia kotikoulun pyörittämisessä.

– Niklas on pärjännyt tosi hyvin, siitä olemme molemmat iloinneet. Hän on ollut tyytyväinen, että on saanut olla kotona lasten kanssa, Heidi kertoo.

Masennuksesta kärsinyt Niklas voi nyt hyvin ja on saanut lasten kanssa olemisesta uutta puhtia.

– Olemme kiitollisia siitä. Minun työni olisi paljon hankalampaa, jos Niklas ei voisi olla kotona lasten kanssa. Kun kotona on kaikki hyvin, niin jaksan tehdä avustustyötä muualla, perheen äiti iloitsee.

Furuilla on avustustyön suhteen uusia kuvioita, kun perhe on alkanut toimia epävirallisena tukiperheenä päihdeongelmaisille vanhemmille ja heidän lapsilleen.

– Monella apua tarvitsevalla on lapsia, joita he eivät kuitenkaan voi tavata. Me olemme alkaneet ottaa päihdetaustaisia ystäviä meille, ja perheet, joiden luona lapset ovat tavallisesti luottavat meihin niin paljon, että lapset voivat tulla meille tapaamaan vanhempiaan, Heidi kertoo.

– Lapset voivat meidän avullamme tavata vanhempaansa, jota eivät muuten näkisi. He voivat jäädä meille yöksi ja viettää tavallista päivää yhdessä ulkoillen ja ruokaillen. Se on tärkeää paitsi vanhemmalle, myös lapsille, joiden kannalta on surullista, etteivät he näe omia vanhempia, hän jatkaa.

"Tulevaisuus näyttää jännittävältä"

Perheen äidin tavoitteena on edelleen kasvattaa avustustyön määrää nykyisestä. Yksi Heidin mahdollisuuksista on työllistyä yhdistyksessä, jossa hän nyt tekee töitä vapaaehtoisesti. Se vaatisi kuitenkin Niklakselta entistä enemmän omistautumista kotikoululle.

– Kotikoulun pyörittäminen on ollut meidän molempien päätös, ja minä olen pyörittänyt sitä nyt 9 vuoden ajan

– Katsomme aina vuosi kerrallaan, ja jos keväällä vielä tuntuu siltä, että jatketaan, niin sitten jatketaan. Tulevaisuus näyttää jännittävältä. Ihanalta, mutta jännittävältä, hän miettii.

Vaikka tulevaisuudensuunnitelmiin kuuluu Heidin mahdollinen työllistyminen, ei perhe kuitenkaan aio luopua kiireettömistä aamuista ja yhteisestä ajasta.

– Iloitsen siitä, että olen saanut olla niin paljon lasten kanssa. Tässä yksi yö meidän kolmivuotias tuli meidän väliin nukkumaan. Aamulla, kun otin häntä jalasta kiinni, mietin, miten ihanaa se oli. Nautin siitä, että minulla oli aikaa pitää kolmivuotiaan pehmeästä jalasta kiinni ja suukotella häntä.

Mirka Moilanen MTV