Raskaudenkeskeytys koskettaa enemmän tai vähemmän meitä kaikkia. Aiheesta on uutisoitu lähipäivinä ja kuukausina erityisen paljon. Syynä tähän on kansalaisaloite omantunnonvapauden puolesta. Terveydenhuollon työntekijöillä tulisi olla oikeus kieltäytyä raskaudenkeskeytyksistä. Aloite on kerännyt tähän mennessä yli 53 000 nimeä. Kansalaisaloite menee eteenpäin kovalla vauhdilla www.omantunnonvapaus.fi.
Iltalehdessä oli puhutteleva artikkeli miten kätilö joutui jättämään työnsä traumaattisen
abortin vuoksi. Aihe on sellainen mistä olisi helpompi vaieta. Toivon, että tämä kansalaisaloite menee läpi, mutta toivon mukaan se herättää myös keskustelua ja lisää ihmisten tietoa siitä mitä abortissa tapahtuu. Tietysti Iltalehden uutisoima raskaudenkeskeytys on varmasti ääritapauksia. Tosin Iltalehti kirjoitti myös kansalaisaloitteen alulle laittaneesta Gynegologista, joka kirjoittaa, että osa abortoitavista syntyy aina elävinä.
Itse kuulun siihen onnekkaaseen joukkoon, että aborttia ei ole koskaan tarvinnut harkita. Tosin en tiedä mitä olisi käynyt, jos olisin nuorena tullut raskaaksi ja lapsi olisi ollut ei toivottu. Kutsun sitä tuuriksi, etten tullut raskaaksi ennenkuin olin naimisissa ja lapsi oli tervetullut. Mun sympatiat on naisten puolella, jotka ovat joutuneet läpikäymään abortin. Kerron omasta kokemuksesta, kun olen läheltä seurannut henkilöitä, joka ovat menneisyydessä tehneet raskaudenkeskeytyksen. En halua lisätä kenenkään taakkaa ja syyllistää ketään. Kerron siksi, että toivon, että jokainen nuori, aikuinen, sinkku, eroa harkitseva tai perheellinen tietäisi, että usein abortti tuo mukanaan hyvin suurta tuskaa ja syyllisyyttä. Tutkimukset osoittaa, että raskaudenkeskeytys on raskas prosessi, joka jättää jokaiselle sen kokeneelle naiselle omanlaisensa arvet.
Olen itse nähnyt niin läheltä miten suurta ahdistusta ja masennusta tehty abortti monille tuottaa. Toivon, että jokaista aborttia harkitsevaa tuettaisiin ja kerrottaisiin mitä tuskaa tehty abortti voi aiheuttaa vuosikymmenienkin päästä. Naista tulisi tukea ja kertoa mahdollisuudesta antaa lapselle elämä esim. antamalla lapsi adoptoitavaksi. Toivon, että kansalaisaloite herättäisi keskustelua siitä minkälaisen taakan kanssa moni abortin tehnyt joutuu elämään.
En voinut muuta kuin itkeä, kun luin englanninkielisiä koskettavia tarinoita siitä miten lapset ja nuoret kertovat siitä, miten he ovat selvinneet elävinä abortista. "Minun pitäisi olla sokea, koko ruumiini palanut. Minun tulisi olla kuollut " . "Opin kävelemään 3 1/2 vuotiaana ja käytin jalkatukia". Tänä päivänä tyttö ei tarvitse apuvälineitä kävelemiseen, hänet adoptoitiin rakastavaan perheeseen. Hän lopettaa sanoihin" Kuolema ei saanut minusta otetta. Olen niin kiitollinen "!
Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti