Erilaiset perheet tänään: Furujen perhe pyörittää arkea kotikoulun ja vähempiosaisten auttamisen ympärillä.

Täällä ollut rauhallista. Eilen olin mäessä vetämässä hiihtokoulua ja sieltä menin kuntosalille. Tänään on tullut vietettyä kotipäivää. 7-vuotias meni tänään koululle niinkuin yleensä aina torstaisin. Mä sain ihanasti levättyä ja nukuin jopa päiväunet. Leivottiin 3 v kanssa mustikkapiirakkaa. Illaksi odotetaan ystäviä kylään ja katsotaan porukalla AVA -kanavaa. Jännää nähdä minkälainen setti sieltä tulee.

Tässä alla avustustyön näkökulmasta MTV sivuilla oleva ohjelma kuvaus
Erilaiset perheet -ohjelman seuraavassa jaksossa tutustutaan Heidiin ja Niklakseen, joiden lapset käyvät koulua omassa kodissa, keittiönpöydän äärellä.

Kotikoulun ohella vanhemmat ovat omistautuneet vapaakirkossa toimiseen sekä vähempiosaisten auttamiseen. He ovat myös majoittaneet kotonaan tukalassa tilanteessa olevia päihteidenkäyttäjiä.

Halu auttaa muita kumpusi pariskunnan omista kokemuksista. Sekä Heidillä että Niklaksella on takanaan railakas nuoruus, ja he ovat seuranneet päihderiippuvaisten elämää läheltä.

– Koko sen ajan, kun olemme olleet uskossa, olemme tavanneet seurakunnassa henkilöitä, joilla on vahva päihdetausta, tai he edelleen käyttävät päihteitä. Olemme olleet heidän tukenaan, Heidi kuvailee.

Heidi ja Niklas huomasivat pian, että pystyivät omalta osaltaan auttamaan monia heikommassa asemassa olevia.

– Näimme, että näillä ihmisillä on tarve kuulla jumalasta ja saada ystäviä, jotka eivät käytä päihteitä. Kun huomasimme, että pystyimme vastaamaan ihmisten tarpeisiinsa, imaisi työ mukanaan, perheen äiti kuvailee.

Avustustyö vie vanhemmilta viikoittain runsaasti aikaa, mutta kun kotona on kaksi vanhempaa, voi kotikoulu pyöriä normaalisti yhdeksin vanhemman voimin. Heidin ja Niklaksen tavoitteena onkin laajentaa toimintaa pienin askelin.

– Alussa meillä ei ollut mitään toimintastrategiaa, mutta kun vastaanotto oli niin hyvä, ja meillä oli hauskaa, jatkoimme ja laajensimme avustustoimintaa, Heidi kertoo.  

Kuinka pyörii arki perheessä, jossa käydään kotikoulua ja lisäksi avustetaan vähempiosaisia? 

MTV/Mirka 

Meidän perhe AVAlla torstaina 29.1 klo 21.00

En ole vähään aikaan ehtinyt kirjoitella mitään tänne blogiin. Viimeinen viikko on ollut tosi kiireinen.
Monet on kyselleet, että milloin se "Furujen" jakso tulee. Pienin perheenjäsenemme totesi onnellisena nähtyään itsensä AVA -kanavalla mainostauolla, että "minulla on kaunis mekko päällä".  Meillä  ei kauheasti TV:tä katsella, mutta nyt ollaan viime päivät pidetty TV:tä auki, kun se mainos tulevasta jaksosta pyörii. Pienet pätkät ennen torstaita on hyvää siedätyshoitoa. Vaikka joitain lyhyitä pätkiä ja haastatteluita on TV ssä aimminkin ollut niin se on silti tosi outoa nähdä naamansa ja kuulla oma ääni TV-ruudussa. Jännittää niin, että Nikke ei tiedä pystyykö katsomaan ohjelmaa ollenkaan ja minä taidan kurkkia sitä sohvan takaa :D Me ei olla edelleenkään jaksoa nähty ja tiedetään vaan, että se pyörii kotikoulun ja aika paljon tämän vapaaehtoistyön ympärillä, jota tehdään pääkaupunkiseudulla päihde -ja rikostaustaisten parissa.

Elämässä on todella haastavaa löytää tasapaino kodin, työn ja lasten kanssa vietetyn ajan suhteen. Itsestäänkin täytyy muistaa  pitää huolta ja mulla se hoituu kuntosalilla ja nyt talvella laskettelurinteessä. Talvikausi on lähtenyt hyvin käyntiin Kauniaisten rinteessä, jossa toimin hiihdonopettajana. Se työ tuo ihan mahtavaa vastapainoa kaikkeen.

En tiedä miten kotikoulu asia tulee ohjelmasta esille. Olen antanut useita tunteja haastatteluja ja  niistä päätyy ruutuun vain muutamia minuutteja. Halusin vaan sanoa, että jokaisella on oma tie kuljettavana lasten kotihoidon, päivähoidon ja koulutuksen suhteen. Vaikka  meillä käydään kotikoulua ja olen halunnut kasvattaa lapset kotona erityisesti kouluikään asti niin se ei tarkoita, että ajattelisin, että kotikasvatus ja kotikoulu on ainoa oikea vaihtoehto. Tosin niitäkin tarinoita olen kuullut liian monta, joita tutut ja tuntemattomat ovat kertoneet, että he ovar kärsineet kiusaamisesta lähes koko peruskouluajan. Koulukiusaamis asia ei ole meillä syy kotikouluun vaan lukuisat muut, joista kuulet ainakin osan torstaina AVA lla :)

Meillä oli jännittävä viikonloppu. Perjantaina oltiin serkun luona juhlimassa tyttöjen pikkuserkun synttäreitä ja lauantai aamusta alettiin järjestellä omien tyttöjen 15 v, 12 v ja 3 v yhteisiä syntymäpäiviä johon oltiin kutsuttu sukulaisia ja muita ystäviä. Kävin kaupassa tekemässä täydennyksiä 2 h ennen juhlia. Tiellä käveli asunnoton  nuori 24-vuotias nainen, jonka kanssa olen pari kertaa aiemmin jutellut. Pysäytin auton ja kysyin haluaisiko hän tulla juhliimme. Hän empi, kun ei ollut siistejä vaatteita eikä hän ollut käynyt suihkussa. Uskalsi kuitenkin hypätä autoon. Hän paineli meillä suoraan suihkuun ja kaapista löytyi kaikki puhtaat kivat vaatteet , kaula -ja korvakorut.  Perkkaan pappilassa oli todella ihanat juhlat ja iloinen mieli, että saatiin yhdistää keskenään meidän sukua ja asuntoloissa tutuksi tullutta porukkaa. Samalla oli sovittu, että otetaan yökylään ystävä ja hänen pojat. Heidän tapaaminen on ollut viimeisten vuosien aikana todella vähäistä. Tapaamiset äidin ja lasten välillä on saatu onnistumaan jos he tulevat kaikki kotiimme. Tämä on kauhean liikuttavaa. Olemme siis tavallaan aloittaneet tukiperheenä toimimisen, mutta sen sijaan, että meillä olisi lapsia niin tänne tuleekin äiti lapsiensa kanssa. Pojat on suloisen syötäviä ja heillä on alusta asti sujunut tosi hyvin leikit meidän omien lasten kanssa. Olimme iltapalalla ja toinen pojista totesi suklaamuroja syödessään, että: "näitä me usein syötiin , kun asuttiin äidin kanssa" . Ihmettelin tuota vastausta ja kysin, että kauan siitä on aikaa. 9 v poika ei muistanut ajankulua, mutta muisti nuo suklaamurot. Hän on syönyt niitä äitinsä luona 6 vuotta sitten ollessaan 2-3 -vuotias. Lopulta meille jäi yhteensä 4 yövierasta. Eräs mies kiitteli kovasti, että sai olla kotonamme täysihoidossa ja nukkua talossa, jossa lapset tulee juttelemaan eikä kukaan tule ovelle koputtelemaan tai huuda päihtyneenä käytävillä.

Ohjelma esittelyssä alla on mainittu, että tarjoamme päihteiden käyttäjille yösijoja kodistamme. Tätä kyllä toisinaan tapahtuu, mutta meillä on kuitenkin tilat niin rajalliset, että ei mitenkään säännöllisesti. Meillä oli tosin niin kiva tunnelma, että taidettiin ruveta haaveilemaan isommasta asunnosta, jotta voisi useammin järjestää tälläisiä viikonloppuja.

Erilaiset perheet sivuilta löytyvä esittely ohjelmasta: Furujen perheessä eletään arkea vailla kiireellisiä kouluaamuja. Heidin ja Niklaksen lapset ovat käyneet ala-astetta kotonaan oman keittiönpöydän ääressä. Mielipiteitä jakava kotikoulu tuo Furujen kokemuksen mukaan perheelle lisää arvokasta yhdessäoloaikaa. Vapaakirkkoon kuuluville Heidille ja Niklakselle sydäntä lähellä on myös kodittomien päihteiden käyttäjien auttaminen. Heille on tarjottu yösijoja jopa perheen kodista.


Heidi

Diakoniatyö muuttaa elämää

Tänään oli valtakunnalliset ViaDia päivät. Saimme pitää meillä Espoon Matinkylässä vieraina diakoniatyön ammattilaisia ympäri Suomen. Diakonia on aitoa välittämistä ihmisestä. Diakoniatyötä tehdessä onkin hyvä miettiä, että teemmekö työtä työn vuoksi vai ajaako meitä eteenpäin tahto auttaa lähimmäistä. "Ihminen kestää hetken ilman ruokaa ja juomaa, mutta kukaan ei kestä ilman toivoa" - Antti Kautto ViaDia ry:n hallituksen puheenjohtaja ViaDia-päivässä Espoon Kaivolla.

ViaDia työtä tehdään useilla paikkakunnilla ja paikallisyhdistyksiä perustetaan jatkuvasti lisää. ViaDiat järjestää työllistävää päivätoimintaa, ruoka-aputyötä, kirpputori- ja kahvilatoimintaa, kristillisen päihdeosaston toimintaa vankiloissa. Työtä tehdään syrjäytyneiden, mielenterveysongelmaisten, rikostaustaisten, pitkäaikaistyöttömien, päihdekuntoutujien, yksinhuoltajien ja vanhusten parissa. Työn laajentuessa sitä tehdään kiinteästi yhteistyössä rikosseuraamuslaitoksen, kuntien sosiaalitoimen ja työvoimahallinnon kanssa.

On todella innostavaa ja rohkaisevaa viettää päivä yhdessä diakoniatyötä tekevien kanssa ja kuunnella mielenkiintoisia uutisia mitä kaikkea uutta on muilla paikkakunnilla tekeillä. Itseä ilahdutti ja kosketti useatkin asiat: Eu-ruokakassien jako alkaa jälleen Suomessa oltuaan pitkään tauolla, pitkäaikaistyöttömien palkkatuki asiat on kohentuneet huomattavasti, mutta tää on ehkä paras juttu: vankiloissa evankeliumi leviää. Vangit ovat alkaneet vierailla lomillaan mm. Kuopion vapaaseurakunnassa ja muutamat on käyneet siellä myös kasteella.

 ViaDia Espoon vieriluista

Oltiin tällä viikolla Espoon ViaDia tiimin kanssa Hietalahden palvelukeskuksessa. Oli tosi  hieno päivä ja kiva tehdä tätä yhdessä porukalla. Hietsussa kävi syömässä n.77 henkilöä. Kauppareissukin sujui rattoisasti isossa porukassa. Iltapäivällä reipas tiimimme loihti makaronilaatikot & herkulliset jälkkärit n 60 lle hengelle Pitäjänmäen asumispalveluyksiköön. Lopulta ravattiin pelteinemme käytävillä, kun 1 uuni ei riittännyt vaan lopulta 3 uunia käytössä. Todella hyvin meidät otettiin vastaan uudessa paikassa. Usein puhuminen ison yleisön edessä on vaikeaa, vaikka saankin hyvää palautetta ja jännittäminen ei näy. Kerta kerran jälkeen se tulee kuitenkin helpommaksi ja toisaalta Rakastan kertoa ihmiselle Jumalan muuttavasta voimasta ja siitä miten jokaisen ihmisen elämä voi muuttua. Päivä oli täynnä tärkeitä keskusteluja, ihania kohtaamisia ja ihmisiä.

Kerromme entisen elinkautisvangin kanssa tässä Hietalahdessa kuvatussa You Tube en laitetussa videossa diakonia työstä ja miten lähimmäistyö voi muuttaa elämää. Voiko pahimmatkin rikokset saada anteeksi? Katso tämä loistava video! Se mikä ihmiselle on mahdotona on Jumalle mahdollista!

Heidi

Aamulehti ja Turun sanomat: Eskaripakko yllätti kotikouluperheen

Kuva on omista arkistoista. Rebekka 12 v opettaa Esterille 7v lukemista.

Riikka Happosen kirjoittama artikkeli oli maanantaina 12.1.2015 luettavissa ainakin Aamulehdessä, Hämeen Sanomissa, Turun Sanomissa, Satakunnan Kansassa sekä Lapin Kansassa. Tässä kiinnostuneille teksti alkuperäisenä!

Suurin osa perheistä, joiden lapset eivät käy esikoulua, asuu pääkaupunkiseudulla. Furun perhe valitsi kotikoulun.

 Ensi syksystä alkaen kaikkien kuusivuotiaiden on osallistuttava esiopetukseen. Eskarivelvoitteen sisältävä lakimuutos astui voimaan tämän vuoden alusta. Lain tavoitteena on taata kaikille mahdollisimman tasa-arvoiset lähtökohdat koulutaipaleelle. Vuosittain arviolta kaksi prosenttia eli noin 1200 kuusivuotiasta jättää osallistumasta esiopetukseen. Lakimuutosta edeltänyt asiantuntijaselvitys osoitti, että kaksi kolmasosaa esiopetukseen osallistumattomista lapsista asuu pääkaupunkiseudulla. Tulos yllätti lain valmistelijat.  –Olimme etukäteen ajatelleet, että he ovat varmastikin maaseudulla pitkien kulkuyhteyksien päässä tai esimerkiksi maahanmuuttajataustaisia, toteaa hallitusneuvos Anne-Marie Brisson opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Selvityksen mukaan osa vanhemmista haluaa pitää lapsensa kotona mahdollisimman pitkään. Lisäksi esiopetus voi jäädä väliin, jos perheillä ei ole riittävästi tietoa siitä, jos esiopetusta ei ole tarjolla
omalla kotikielellä, lapsi on yksityisessä päivähoidossa tai perhe työskentelee ulkomailla.

Nelilapsisessa Furun perheessä lakimuutos herättää kummastusta. Espoolaisperheen kolmesta
vanhimmasta lapsesta kukaan ei ole käynyt esikoulua. He suorittavat myös alakoulunsa kotikouluna. Suomessa ei ole koulupakkoa, joten eskaripakko kuulostaa erikoiselta. –Se vie yhteiskunnan rahoja.

Lisäksi vanhemmilla on Suomessa oikeus päättää, missä ja miten heidän lapsensa oppivat. Lapsi op-
pii kotona vähintään yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin koulussa, kertoo perheen äiti Heidi Furu.
Hän sanoo ymmärtävänsä päättäjien tavoitteen saattaa kaikki lapset samalle viivalle. Sosiaalisia tai-
toja voi kuitenkin harjoitella myös muualla kuin esikoulussa. –Tottakai on tärkeää osata toimia ryhmissä, mutta sen oppii ihan yhtä hyvin pihaleikeissäkin. Lapseni ovat saaneet sosiaalisista taidoistaan opettajilta hyvää palautetta, heitä kehutaan reippaiksi ja oma-aloitteisiksi. He ovat aina harrastaneet paljon ja heillä on paljon kavereita, Furu sanoo.

Lakimuutos tulee koskemaan perheen nuorinta, nyt kolmevuotiasta Grace-tytärtä, jonka perhe aikoo
isompien sisarusten tavoin kouluttaa kotona. Äiti ei ole tilanteesta kuitenkaan suuremmin huolissaan.
–Kaikki tytöt ovat käyneet pienestä pitäen kerran viikossa pienessä yksityiskoulussa, jossa he
ovat kirjoilla. Ehkä tämä velvoite hoituu sitä kautta, Furu pohtii.

Ajatus kotikoulusta syntyi perheen vanhempien ulkomaankomennuksen aikana. –Kotikoulu lähtee tunteesta elää sydämen mukaan, vaikka se tuottaa työtä eikä arki ole aina helppoa. Kotikoulussa ei esiinny kiusaamista, eikä äiti ole joutunut potemaan huonoa omaatuntoa perheen yhteisestä ajasta.
–Koulussa luokalla voi olla joku ikävä oppilas tai hankalat vanhemmat tai et ole aina tyytyväinen lap-
sesi opettajaan, Furu toteaa.

Laki antaa vanhemmille mahdollisuuden järjestää esiopetuksen myös muuten kuin virallisessa esikoulussa. Tarkemmin asiaa ei ole kuitenkaan laissa määritelty. –Se voi olla esimerkiksi kerho-
toimintaa, jos se on jollain lailla suunniteltua, Brisson sanoo.

FAKTA

Eskaripakko

• Esiopetus muuttui pakolliseksi tämän vuoden alussa. Lakia sovelletaan elokuun alusta alkaen.

• Lapsen on osallistuttava oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuotena vuoden kestävään esiopetukseen tai muuhun esiopetuksen tavoitteet saavuttavaan toimintaan.

• Esiopetuksen tavoitteena on tukea lapsen persoonallisuutta, oppia yhteisöllisyyttä ja ryhmässä toimimista sekä parantaa oppimisedellytyksiä.

• Kunnilla ei ole velvoitetta seurata lain toteutumista. Vastuu lain noudattamisesta on vanhemmilla.

• Noin kaksi prosenttia kuusivuotiaista ei osallistu esiopetukseen.

• Useimmissa pienissä ja keskisuurissa kunnissa kaikki lapset käyvät esikoulua. Suurimmissa kaupungeissa osallistumisaste on vähäisempi.

• Esikouluun osallistumattomia on muuta maata enemmän esimerkiksi Oulun seudulla, jossa
asuu paljon suurperheitä. Oulun kaupunki vastustikin esiopetuksen muuttamista velvoittavaksi.


Riikka Happonen Länsimedia

Lehdissä juttu liittyen esiopetus pakkoon ja kotiopetukseen!

Meillä joululomien jälkeen arki pyörähti kotona käyntiin. Loppiaisen jälkeisenä aamuna sain puhelun läntisestä mediasta. Mukavan ja reippaan oloinen toimittaja on saanut yhteiseltä ystävältä yhteystietoni. " Syksyllä esiopetus tulee kaikille suomalaislapsille pakolliseksi" toimittaja kysyy mielipidettäni asiaan ja siihen miten se tulee vaikuttamaan meidän perheen kotiopetus järjestelyihin. Opetushallitus kertoo, että jokaisen esikoululaisen tulee olla ensi syksystä alkaen kirjoilla johonkin esiopetusta antavaan kouluun tai kerhoon ja jollain tavalla osallistuttava sen opetukseen.
Olen antanut useita haastatteluita liittyen kotiopetukseen, mutta itseasiassa tämä taisi olla ensimmäinen pyyntö ihan vain poliittisista syistä. Olen joutunut aina käymään melkein tunnin selvittelyn ensiksi mitä jutulla kotikoulusta haetaan ja missä valossa. Tällä kertaa meni 2 minuuttia, jonka jälkeen sovittiin kuvaajan tulosta ja haastattelusta.
7- vuotias on juuri saanut koulun tehtyä. Alan valmistella lasten uloslähtöä ja samalla valmistuu liedellä jauhelihakastike. Mietin, että miksi annan näitä juttuja lehteen ja telkkariin. Kotona on ihan tarpeeksi hommaa ja monta rautaa tulessa jo ennestään. Koti ei ole niin siisti kuin toivoisin sen olevan ja pyykkivuori odottaa viikkausta. En ole mitenkään esimerkillinen äiti tai tapamme ainut ja oikea. Sitten mielessä alkaa pyöriä myös uutisiin noussut otsikko "kotihoidontuen lopettamisesta" Meitä tämä asia ei enää koske, mutta se koskee ja tulee vaikuttamaan satojen tuhansien suomalaisten elämään. On hyvä, että kotikasvatus ja kotiopetus pääsee otsikoihin. Mielestäni kriteerit laitetaan liian korkeiksi, ei tarvitse olla superäiti tai superisä, jotta voi hoitaa omia lapsiaan. 
Omasta lapsuudesta lämpimimmät muistot ei liity päiväkodissa vietettyihin leikkeihin vaan hetkiin oman perheen ja vanhempien kanssa. Vanhemmat syyllistävät itseään nykypäivänä liian herkästi ja vaativat itseltään liikaa. Ollessani eka -ja tokaluokkalainen oli ihana tulla kotiin, kun isä oli aina siellä. Isäni pyöritti kotona yritystä ja vaikka hän vietti aikaansa toimistossaan niin oli silti kiva, että kotona oli joku. Meilläkin lapset leikkii pääosin itsekseen eikä he vaadi, että olen jatkuvasti kehittämässä heille toimintaa. Rakkaus ja rajat riittää. Meidän ei tarvitse olla ohjelmatoimistoja!
Nämä ehdotukset: esikoulun luvanvaraisuus ja  kotihoidontuen lakkauttaminen tuntuvat järjettömiltä.
Kovat arvot kärsii: tulee kalliiksi valtiolle ja kunnille. Pehmeät arvot kärsii: vanhemmilla tulee jatkossakin olla oikeus hoitaa lapsiaan kotona jos niin parhaaksi kokee. Lapsillakin on oikeuksia! Mitä enemmän vanhemmat ovat läsnä lastensa elämässä sitä parempi. Sosiaalityöntekijä totesi mainiosti, että lasten kotona kasvattaminen on parasta ennaltaehkäisevää sosiaalityötä. 
Jännitän haastatteluita aina ja kuulin onneksi vasta puhelun lopussa, että juttu ei menekään yhteen lehteen vaan ainakin kahteen tod.näk. useampaan. Läntinen media tarjoaa sitä:Aamulehti, Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Kainuun Sanomat ja Pohjolan Sanomat, Ilkka-Yhtymän sanomalehdet Ilkka ja Pohjalainen sekä Turun Sanomat, Kaleva, Keskipohjanmaa, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti. Juttu on luettavissa maanantain 12.1.2015 lehdestä. 

Heidi

Unohda omat ongelmat - auttaminen on parasta terapiaa!

Ystäväni reilu 30-vuotias mies viettää loppiaisen sairaalassa. Hänellä on ihana vaimo ja 3 pientä lasta. Mies sairastui pari vuotta takaperin syöpään. Tosin hoidot on tepsineet hyvin ja hän on viime kuukaudet viettänyt pääasiassa kotona. Hän laittoi tänään puhuttelevan kuvan seinälleeen, jossa Martin Luther King Jr. toteaa" Jos et voi lentää, niin juokse
                                                 jos et voi juosta, niin kävele
                                                 jos et voi kävellä, niin konttaa,
                                                 mutta mitä tahansa teet,
                                                 sinun täytyy mennä eteenpäin "

Mietin samalla itseäni ja vapaaehtoistyötämme. Minulla ei ole mahdollisuutta poistaa Suomesta asunnottomuutta, mutta voin tehdä jotain sen eteen. Minulla ei ole mahdollisuutta poistaa päihde -ja /tai syrjäytymisongelmaa, mutta voin tehdä jotain sen eteen. Oltiin joululomalla ystävien luona kylässä ja nukkumaanmeno venyi niin myöhäiseksi, että klo 2.00 ei viitsinyt lähteä herättämään isäntäperhettä  tai etsimään pimeästä peittoja. Vedettiin lakanat korviin, mutta kylmähän siinä tuli, vaikka heräsin tunnin päästä pukemaan lisää vaatetta päälle. Aloin miettiä paikkoja, joissa vierailimme joulun aikaan ja erityisesti Hietalahden palvelukeskusta. Asunnottomat nukkuvat siellä tilapäismajoituksessa yhteismajoituksessa, ohuen patjan päällä ilman peittoa. Aloin siinä yöllä suunnittelmaan, että seuraava projekti on se, että alan kerätä peittoja joita toimitamme eteenpäin Hietsuun viikolla 3, kun vierailemme siellä.

Afrikassa ja useilla katastrofi alueilla maailmassa on miljoonia ja miljoonia apua tarvitsevia ihmisiä ja erilaisia järjestöjä jotka tarvitsevat varoja toimiakseen. Kun miettii kaikkea sitä niin ahdistuuhan siitä. Elämästä voi kuluttaa vuosikymmenet, kun päivittelee maailman kauheutta ja todeta ettemme voi poistaa nälänhätää, ihmiskauppaa ja muuta kurjuutta ja pahuutta. On toinenkin vaihtoehto- alkaa tekemään jotain! Voimme auttaa yhtä ihmistä meidän läheisiämme Suomessa tai ulkomailla. Sinulla ei ehkä ole mahdollisuutta auttaa paikanpäällä, mutta voit ryhtyä vaikka kummiksi ja tukea yhtä yksittäistä naista tai lasta, joka voi kummitoiminnan ja tuen avullasi saada ulkomailla itselleen koulutuksen ja sitä kautta paremman tulevaisuuden.

Raamatun Jesajan kirjassa sanotaan:
6. Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet?
7. Eikö tämä: että taitat leipäsi nälkäiselle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?
8. Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi.
9. Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: "Katso, tässä minä olen". Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen, sormella-osoittelun ja vääryyden puhumisen,
10. jos avaat sydämesi nälkäiselle ja ravitset kylläiseksi hätää kärsivän, sinulle koittaa pimeässä valo, ja pilkkopimeä on sinulle kuin keskipäivä.

Minut on yllättänyt ihan täysin se miten tärkeää ihmisten auttaminen on myös sille joka auttaa. Olen nähnyt miten Raamatun lupaus " haavasi kasvavat nopeasti umpeen" käy toteen. Elämme mielestäni Suomessa useilla sektoreilla liian sisäänpäin lämpeävää ja itsekeskeistä elämää. En väitä etteikö ongelmiin tulisi hakea apua terapiasta, sielunhoidosta ja rukouksesta. Tottakai pitää ja kaikella on aikansa. En ole kuitenkaan kuullut opetusta seurakunnissa tai elämäntapa valmentajilta, jossa ahdistunutta, sairasta ja elämänsä kanssa kipuilevaa kehotetaan lähteä auttamaan muita.

Sen sijaan, että pyörittelet päässä omia traumoja ja pieleen mennyttä elämää niin anna Jumalan kirjoittaa uusi käsikirjoitus. Raamattu lupaa, että Jumala voi käyttää ihmiselämän monenlaisia vaikeuksia parhaaksemme ja kääntää lopulta kaiken hyväksi.  Anna Jumalan näyttää miten hän voi muuttaa jokaisen koetun tuskan ja elämän pimeimmät hetket ja vuodet.  Haluatko, että elämäsi muuttuu tämän vuoden aikana? Haluatko löytää uutta intoa? Haluatko parantua menneisyyden traumoista?  
En voi tehdä iloiseksi koko maailmaa, mutta voin tehdä iloiseksi yhden !
Tee sinä samoin, unohda omat ongelmat ja vajavaisuus - lähde auttamaan muita !


Heidi

Uusi vuosi ja ystävyyttä yli rajojen !

En voinut joskus uskoa, että ystävystyisin tapon tehneen entisen elinkautisvangin kanssa. Itseasiassa  hänen kanssaan olen keskustellut facebookissa eniten kuluneen vuoden aikana. En voinut kuvitellakaan, että tämä kyseinen "katujen kasvatti" olisi monin tavoin viemässä jonain päivänä työtämme eteenpäin. Laajennettiin vierailujamme Hietalahdenkadun palvelukeskukseen ihan siitä syystä, että tämä ystäväni kertoi, että siellä lounastaa ja majailee asunnottomat ja kaikista huonoimmassa asemassa olevat suomalaiset. En voinut uskoa, että ylipäätään tutustuisin vuoden aikana niin moneen päihde -ja rikostaustaiseen. Heistä on useista tullut hyviä ystäviä.

Sydäntä lämmittää apu jota saimme Suomea kiertäneeltä kassakaappi murtoja tehneeltä ystävältä, kun hän korjasi autoamme.

Saako Jumalasta puhua ja onko Raamatulla päähän lyöminen järkevää? 

 

Mahdotonta ajatella, että luennoisin liikunnasta ja terveydestä vankilassa, puhuisin ison ihmisjoukon edessä tai juontaisin seurakunnan kokouksia tai rukoilisin torilla kovaääniseen. (Olen lapsuudesta lähtien pelännyt esiintymistä) Tuntui myös kaukaiselta ja erikoiselta ajatus mennä satapäisen baarin asiakkaille puhumaan Jumalasta ja kutsumaan seurakunnan tilaisuuteen viereiseen rakennukseen. Vielä oudompaa oli huomata, että ihmiset ottivat sanat niin hyvin vastaan, että sain koko yleisöltä raikuvat aplodit. Moni tuli sen jälkeen kiittämään, keskustelemaan ja viettämään aikaa seurakunnan grilli-tilaisuuteen.

Joulukuussa olimme järjestämässä yhtä vierailua ja joukossa oli mies joka halusi juurta jaksain keskustella teologisista kysymyksistä. Hän totesi ettei koskaan kukaan ole lyönyt häntä Raamatulla päähän. Istuin siinä vieressä ja ryhdyin tuumasta toimeen, otin Raamatun käteen ja löin vieressä istuvaa miestä sillä päähän. Ei se mies siitä loukkaantunut vaan itseasiassa suhtautui siihen ihan pilke silmäkulmassa ja tuntui olevan kaikkien mielestä hauskaa ja rentoutti ilmapiiriä, jossa ihmiset eivät tunteneet toisiaan.

Yhteyttä yli rajojen

Olen tietysti tosi iloinen siitä, että viimeiset 18 vuotta olen saanut olla uskossa. Se on parasta elämässäni. Mua on kuitenkin aina harmittanut se, etten voi jakaa uskon asioita rakkaiden ihmisten kanssa, jotka olen tuntenut lapsuus -ja nuoruusvuosilta asti.  Harmittaa myös se, että ihmiset elävät aikalailla omissa poteroissaan. Kuitenkin harmitus on siirtynyt taka-alalle vuoden 2014 aikana, kun uusia yhteyksiä ja ovia on avutunut. Syksyllä löysin itseni edustamassa vapaaseurakuntaamme Matinkyläfestin kehittämis tiimistä. Mukana on ollut n 20 henkilöä eri järjestöistä ja lisäksi kulttuuritoimen ja kaupungin edustajia.Toteutimme yhdessä Matin kyläfest viikon ja seuraavaan suunnittelu on käynnissä.

En uskonut, että vapaaehtoistiimissämme olevalta ateistiksi itseään kutsuvalta löytyisi  parhaat perustelut kristinuskon puolesta. Asuntola vierailun yhteydessä  mies pohti kriittisen syvällisesti Jumalan olemassaoloa, Raamattua ja seurakuntaa. Hän meni hiljaiseksi, kun tiimissämme ollut ateisti avasi suunsa ja  sanoi, että hänkään ei usko Jumalaan, mutta näkee toiminnassamme hyvin paljon järkeä. Olemme ottaneet ateisti ystävämme mukaan vapaaehtoistiimiin, emme tuomitse ihmisiä,  seurakuntaamme on avoimet ovet ja ihmiset hyväksytään sellaisina kuin he ovat. Lista jatkui ja se kyllä liikautti omaa sydäntä, mutta teki silminnähtävästi vaikutuksen myös tähän mieheen.

En voinut uskoa, että työ jota teemme yhdistää ihmisiä niin erilaisista taustoista. En itseasiassa uskonut yhtään mitään muuta, kuin sen, että menemme järjestämään yhtä grilli-iltaa yhteen espoolaiseen asumispalveluyksikköön elokuussa 2013. En voinut kuvitella, että työ voi laajentua ja 16 kuukauden päästä järjestäisimme viikon aikana vastaavia tapahtumia kolmessa paikassa Helsingissä ja kolmessa  eri paikassa Espoon puolella. Lisäksi olemme vieneet lahjoja ja ilosanomaa Helvetin enkeleille, selviämisasemalle, A -klinikalle ja Sepänkylän asuntolaan Espoossa, joka on vierailukohteista ainut päihteetön asuntola.

Tietysti toivon, että saisin olla tulevana vuonna hyvä vaimo ja äiti. Mieleen tulee vaikeat hetket syksyllä ja marraskuinen kävelylenkki miehen kanssa tuulisessa säässä ja sitä edeltäneet riitaisat päivät. Vaikka ulkona oli kylmää niin sydäntä lämmitti, kun mies halusi kanssani pusikkoon pussailemaan. Ei me sinne pusikkoon lopulta päädytty, mutta sitä vaan, että riitojen ja erimielisyyksien sijaan voisi puolison kanssa miettiä asioita mikä tuo iloa ja yhdistää.

Iloitsen äitinä olemisesta ja samalla olen onnellinen vapaaehtoistyöstämme. Mukaan työhön on tullut lapsuuden -ja nuoruuden ystäviä, sukulaisia, rikos -ja päihdetaustaisia, päihdeongelmaisia, juutalaisia, ihmisiä eri seurakunnista ja taustoista. Tätä toivoisin näkeväni myös vuonna 2015, että, kristityt, ateistit, eri kirkkokunnat, syrjäytyneet, hyväosaiset, terveet ja sairaat voisi toimia yhdessä lähimmäisen hyväksi.

Sinulle toivon lisääntyvää rauhaa ja Jumalan Rakkautta, että voisit sisäistää sen, että olet ihana ja elämälläsi on merkitys. Tsemppiä ja kestävyyttä parisuhteeseen. Toivon sinulle iloa ja unelmien täyttämää vuotta 2015 !


Heidi 1.1.2015