Sain elää lapsuuteni perheessä, jossa saman katon alla asui minun lisäksi isä, äiti ja veli. Ollessani 8-vuotias saimme koiran ja isäni perusti yrityksen. Hänen toimisto sijaitsi meidän kotona. Haittapuolena oli se, että emme voineet kuunnella työaikana musiikkia, mutta positiivisia puolia oli lukuisia. Parhain niistä oli ihana tunne siitä, että joku oli aina kotona.
Mieleen on painunut ajat ennen kouluikää, jolloin isä opiskeli ja piti perjantait vapaata. Kävimme usein veljen ja isän kanssa uima-hallissa. Reissut oli todella mahtavia. Isä riehui kanssamme altaassa. Hän leikki usein krokotiilia, joka ilmestyi yhtäkkiä veden alta. Meillä oli niin hauskaa, että kerran uimavalvoja tuli neuvomaan, että vanhempien tulee uida aikuisten altaissa. Uintiretken päätteeksi saimme aina kahviosta maailman herkullisimmat tähtitikkarit (musta tikkari, jossa oli keltainen tähti).
Yksi parhaita lapsuuden ajan leikkejä oli isän ja meidän lasten keksimä" hiipivähaamu". Pimeän tultua isä veti ylleen valkoisen lakanan ja jahtasi meitä ympäri asuntoa. Kiljuimme kauhusta ja ilosta niin paljon, että äidin piti välillä puhaltaa peli seis. Isä leikki välillä myös apinaa. Kutsuin jopa ystäviäni kotiini ihmettelemään tätä superisää, joka jaksoi roikkua yhdellä kädellä eteiseen ripustetussa tangossa.
Olimme molemmat veljeni kanssa kovia luistelemaan. Isä joutui koko talven kuskaamaan meitä koulun kentälle tai jäähalliin. Yhtenä talvena hän päätti jäädyttäää meille pihalle luistinradan. Emme uskoneet, että sellainen on mahdollista, mutta isä kantoi ämpäri toisen perässä ulos vettä ja niin oli pihalla pian luistinrata. Koulussa kerroimme ylpeänä isän tekemästä jääkentästä. Oli makea tunne luistella omalla pihalla, jonne ystävätkin tulivat.
En ole ainut joka muistaa oman isän kanssa vietetyt hetket. Vanhemmuutta koskevat tutkimukset osoittaa, että juuri isän kanssa leikkiminen tuntuu painuvan mieleen paremmin kuin vastaavat hetket äidin kanssa. Isien kanssa yhdessä harrastuksissa, matkoilla tai ongella vietetyt ajat muistetaan läpi elämän.
Ollessani teini-ikäinen löysin uuden yhteyden isääni, kun hän lähti mukaani Helsingin keskustaan hankkimaan vaatteita ja kenkiä. Äitini ihmettelee tätä tapaa edelleen, koska isäni vihaa kauppoja ja shoppailua. Nämä ostosreissut kaupungilla koin niin tärkeiksi, että toivon, että jokainen isä veisi kiukuttelevan ja kapinoivan teininsä sinne. Tuossa iässä monen voi olla luonnotonta istua pöydän ääreen vaihtamaa kuulumisia. Ostoksilla kuluu kahvitteluineen helposti 5 tuntia. Siinä tulee juteltua ihan huomaamatta. Lisäksi koin isän puolelta suurta Rakkautta ja hyväksyntää, kun hän lähti kauppoihin valitsemaan minulle mustia maihareita ja prätkärotsia. Tapa yhteisistä ostosreissuista on säilynyt näihin päiviin asti. Koen edelleen vajaa nelikymppisenä ja usean lapsen äitinä ihanaa välittämistä isän taholta, kun hän jaksaa pyöriä kanssani kaupoissa. Näimme kerran pikkuputiikin ikkunassa ihanan mekon ja isä halusi välttämättä ostaa sen minulle. Voi, miten hyvältä se tuntui!
Jos joudun auton kanssa pulaan isä on ensimmäinen jolle soitan ja pyydän apua. Ihanalta tuntuu myös se, että hän tykkää viettää aikaa lasteni kanssa. Kun tarvitsen lastenhoitoapua ei mene kauaa, kun isäni ilmestyy ovelle ja alkaa pelleillä ja puhua leikkisällä äänellä lapsilleni. Oli hätä mikä tahansa tiedän, että voin edelleen kääntyä isäni puoleen.
Tutkimukset osoittavat, että isällä on hyvin merkittävä rooli lapsen elämässä ja aikuiseksi kasvamisessa. Isän läsnäolo ja rakkaus vaikuttavat myönteisesti lapsen tulevaisuuteen ja aikanaan myös parisuhteeseen. IJoskus biologisen isän tilalla on joku toinen aikuinen mies tai nykyisen myös nainen. Toinen mies voi jossain määrin täyttää isän aukon lapsen elämässä, mutta silti kukaan ei voi oikean isän rakkautta koskaan täysin korvata.
Parasta isässäni on hänen olemus joka viestii, että hän uskoo kykyihini ja Rakastaa minua aina ilman ehtoja.
Isät, muistakaa miten tärkeitä ja korvaamattomia olette !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti