lauantai 27. kesäkuuta 2015

Uskovaiset ja alkoholi - Kurjuuden maksimointia?




Heräsin aamulla ja muistin lausahduksen nuoruusvuosilta: alkoholi ja tanssiminen ovat syntiä. Ajattelin 20 vuotta sitten, että eihän siinä uskossa ole mitään järkeä, koska tanssiminen ja juominen olivat parasta elämässäni. 

Ihmisillä on tietty kuva, siitä miten kristitty pukeutuu ja puhuu. Moni tuntuu olevan todella onnellinen huomatessaan, että usko ei olekaan sääntöjä, käyttäytymis- tai pukukoodeja joita pitää noudattaa.


 Onko meillä uskovilla näihin ennakkoluuloihin osa syy?
Uuno Turhapuro- elokuvassa Spede päätti kokeilla elämässään kurjuuden maksimointia ja muutti asumaan roskalaatikkoon. Luin netistä erästä keskustelupalstaa, jossa kehotettiin: ryhdy uskovaiseksi ja koe kurjuuden maksimointi.  Monet kokevat uskon kielteisenä juuri sen takia, että usko vie hauskuuden elämästä.

Suomalaisista lähes jokainen tuntee jonkun jolla on vakava päihdeongelma. Vuosisadan vaihteessa kantakapakoissa oli rähinöintiä, tappeluita ja murhia. Alkoholin juonti ja sen seuraukset haluttiin kieltää. Suomeen tuli Kieltolaki. Asiaa ajoi niin kirkolliset kuin lainopilliset. Siihen aikaan valta-osa kansasta osallistui kirkon toimintaan ja raittius oli yksi tärkeimmistä hyveistä. Sieltä saattavat juontua juuret tähänkin päivään ja ajatukseen, että jos henkilö on absolutisti hän on entinen juoppo tai uskovainen.

Raamattu ei kuitenkaan ole alkoholi kielteinen. Jeesus ja apostolit nauttivat viiniä ajan tavan mukaan. Viini kuului paikalliseen ruokakulttuuriin. Raamattu ei tuomitse alkoholin käyttöä (Joh. 2:1–11; 1. Tim. 3:8; Tiit. 2:3). Silloin, kun juomisesta seuraa älytön meno niin se ei ole enää hyvä juttu.  (1. Piet. 4:3, ks. myös Ef. 5:18). Eräät raamatunkohdat viittaavat alkoholiin myönteisessä mielessä. Saarnaajan kirja 9:7 neuvoo: ”Juo viinisi hyvillä mielin.” Psalmi 104:14-15 kertoo Jumalan antaneen viinin ” ihmisen iloksi”. Raamattu kuitenkin varoittaa, että liiallinen alkoholin käyttö tekee riippuvaiseksi.

Yksi nuoruuden kesän kohokohdista oli Kotkan meripäivät.  Vietimme siellä pitkän viikonlopun kaveriporukalla. Kun kaljaa oli kitattu satamassa aamusta lähtien, niin illaksi suuntasimme aina keskustaan baariin. Siellä törmäsin nuorten uskovien joukkoon. Tiesin, että näillä nuorilla on totuus ja usko, joka minulta puuttui. Kerroin, että minäkin tulen jonain päivänä uskoon. Vastaus oli, että sitten en enää voi pyöriä vanhojen ystävien kanssa. Ihmettelin kommenttia, koska ei ystäviä jätetä noin vain. Päätin, että jonain päivänä näytän, että mahdollista hengata ryyppyporukassa ja olla uskossa.


 
 

Tänä päivänä Ystäväpiirissä on niitä jotka käyttävät alkoholia tai muita päihteitä lähes päivittäin. Minulla on useita Rakkaita ystäviä jotka ovat absolutisteja sen vuoksi, että heille se on ainoa mahdollisuus pysyä kuivilla. Suurella osalla heistä on todella rankka päihdetausta. Mielestäni nämä ystävät, jotka ovat ojanpohjalta nousseet, pitäisi palkita urhoollisuusmitalein. He ovat todellisia sankareita!
Päihdeongelmaisella ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin täysi päihteettömyys. Tähän ei käske Jumala vaan sen sanoo maalaisjärki. Päihdeongelmaisen pitää myös miettiä missä aikaansa viettää ainakin raittiuden alkuvaiheessa. Myöhemminkin kannattaa ottaa raittiina elävä ystävä mukaan jos on menossa juhliin, jossa on alkoholitarjoilua ja/tai ihmiset päihtyneitä.
Suurin osa uskossa olevista ystävistämme käyttää alkoholia. Nuoruusvuosien ökykännäilyjen jälkeen olin pitkään absolutisti. Vuosien varrella oma suhde alkoholiin on muuttunut ja olen oppinut käyttämään sitä oikein. Joskus käyn baarissa, tai vietämme hauskaa iltaa ystävien kanssa, eikä siellä kukaan pulloon sylje.

Olimme seurakunnan järjestämässä juhlassa. Suuntasimme sieltä nuoruuden kavereiden luokse. Ystävä kuittasi, että olipa ”Jumalan armoa” kun olimme uskovien porukassa. Hän tarjosi pullon lonkeroa, jonka avasin ja totesin, että ei kun tämä on sitä Jumalan armoa. Niin oikeasti ajattelin. On Jumalan armoa olla uskossa ja omistaa kaikki mahtavat ystävät joiden kanssa pyörin jo lapsuus -ja nuoruusvuosina ja pitää hauskaa selvinpäin tai ottaa muutama lasillinen viiniä.
 
Ihmisten ennakkoluuloja ei murreta kirkosta käsin ja osoittamalla sormella mikä on oikein ja väärin. Oman kokemuksen mukaan myytit murtuvat, kun vietämme aikaa ihmisten kanssa ja menemme sinne missä ihmiset liikkuvat.

 
Heidi



Uskovaiset ja seksi - kurjuuden maksimointia?





Seksi on suurimpia nautintoja mitä meille on suotu.  Olitpa uskovainen tai ateisti tai jotain siltä väliltä niin Jumala haluaa meidän nauttivan elämästä ja seksistä.


Luin muutamia uskovien kirjoittamia blogeja ja artikkeleita liittyen seksiin. Kauhistuin, kun eteeni tuli teksti, että esim. suuseksi nähtiin syntinä. Perusteluna tähän oli se, että suu on tarkoitettu puhumista ja syömistä varten. Eräs henkilö arveli uskovien harrastavan seksiä vain lähetyssaarnaaja asennossa.

 

Raamattu suhtautuu seksiin myönteisesti


 Vaikka olisit kuullut kuinka monta kommenttia miten ja missä seksiä tulee harrastaa, niin nämä ovat ihmisten lausahduksia. Kun tutustut Raamattuun niin huomaat, että se suhtautuu seksiin ja seksuaalisuuteen erittäin myönteisesti. Vanhassa ja Uudessa testamentissa seksuaalisuus nähdään Jumalan luomana asiana, ja siihen liittyvä seksi aviomiehen ja vaimon välillä ei ole vain sallittua vaan toivottavaa. 
Luomiskertomuksen mukaan Jumalan suunnittelemassa maailmassa mies ja vaimo olivat alasti toistensa kanssa tuntematta häpeää (1. Moos. 2:24–25). Seksuaalisuuteen ei siis lähtökohtaisesti liity mitään ongelmallista. Samalla tavoin Laulujen laulu kuvaa punastelematta ihastumista ja seksuaalisia mielitekoja naisen ja miehen näkökulmista. Esimerkiksi jakeissa 4:1–7 mies kertoo sanoja säästelemättä morsiamensa kauneudesta ja tuntemastaan halusta häntä kohtaan.
 

Kristillisen seksikielteisyyden syyt kreikkalaisessa filosofiassa ja platonismissa 


Osa syy siihen, että kristillisyyttä pidetään seksikielteisenä, on kristillisellä traditiolla. Seksuaalisuus ja ruumis ovat nähty toisinaan huonossa valossa, koska kreikkalainen filosofia ja platonismi on vaikuttanut uskovien näkemyksiin. Koska Jumala loi seksin ja ruumiin hyväksi, näkemys on virheellinen.


On myös totta, että Raamattu asettaa rajoja seksille. Tämän ajan ihmiset usein vastustavat sääntöjä, mutta mietitäänpä vanhempaa joka rajoittaa lapsensa karkin syömistä. Se ei tarkoita, että kaikki ruoka olisi pahasta. Näin on myös seksin suhteen: Jumala on luonut rajat, joiden puitteissa ihminen saa parhaan mahdollisen nautinnon seksistä. 

Raamattu kehottaa harrastamaan seksiä säännöllisesti




 Jumala ei halua rajoittaa seksistä saatavaa nautintoa vaan päinvastoin. Raamattu kehottaa pariskuntia harrastamaan seksiä säännöllisesti ja varoittaa olemaan pitkiä aikoja ilman seksiä. Raamattu myös neuvoo, että ruumiimme ei ole meidän omassa vaan toistemme hallussa. Tässä on 2 ääripäätä. Moni saattaa kärsiä seksiaddiktiosta, jolloin seksiä on pakko saada päivittäin tai useasti päivässä. Toinen ääripää on haluttomuus jolloin henkilö eläisi parisuhteessa mielellään ilman seksiä. Kohtuus kaikessa eli kenenkään ei tarvitse suostua elämään seksiaddiktin toiveiden mukaan ja tulla kotiin kiksauttamaan kesken ruokatauon. 



Sekään ei ole oikein, että seksistä kieltäytyy kerta toisensa perään. Seksiä tulee harrastaa välillä myös silloin, kun itseä ei huvita. Jos pariskunnat huoltaisivat parisuhdetta ja myös sitä, että molemmat kokevat seksielämän hyvänä niin silloin ei tarvitse lähteä hakemaan nautintoa muualta. 

Romantiikkaa peiton ja tähtitaivaan alla 



Jumala ei määrittele, että seksiä pitäisi harrastaa hiljaa, pimeässä ja peiton alla tai ylipäätään miten ja missä. Ei ole varmastikaan myös tarkoitus, että parisuhteesta häviää intohimo ja seksistä spontaanius.   

Ystäväni 2 lapsen isä kertoi innoissaan, kun he olivat saaneet lapset pitkästä aikaa hoitoon ja saivat rauhassa harrastaa seksiä kotonaan. Ravintolaillan jälkeen he olivat pitäneet hauskaa keittiön ruokapöydällä ja aamulla sohvalla. Hän oli vielä usean viikon jälkeen hyvin onnellinen ja koki tuon rauhassa vietetyn ajan vaimonsa kanssa hyvin tärkeänä. 

Meidän kokemuksen mukaan parisuhdetta ja kiintymystä parantaa spontaanit keikat makuuhuoneen lisäksi toisinaan jossain muualla.
Seksiä voi harrastaa saunassa, suihkussa, autossa, laskettelurinteessä, kuntosalin suihkussa ja metsässä. Romantiikkaan ei tarvita rahaa ja hienoja kynttiläillallisia. Paljon upeampi hetki voi löytyä, kun treffit järjestää rappukäytävään tai kallioille tähtitaivaan alle.

 

Nikke& Heidi

Seurakunta - kurjuuden maksimointia?



 Suurella osalla ihmisistä on tarve katkaista arki tai stressi. Pään nollaamiseen käytetään alkoholia, joku saa kiksit liikunnasta. Toisille nollautumiseen riittää viikonloppu kotona yksin, perheen tai ystävien kanssa. Seurakunta nähdään tylsänä paikkana, jonne mennään jouluna. Kirkko on täynnä vanhempia ihmisiä, pappi puhuu melankolisella äänellä ja lopuksi kansaa kehoitetaan: "menkää ilolla ja palvelkaa Herraa." Seurakunnat on täynnä tummiin pukeutuneita synkän oloisia ihmisiä joilta puuttuu aitous ja ilo. Kukaan tämän päivän nuori, sinkku, yksinhuoltaja tai perheellinen ei voi käydä seurakunnassa ellei ole sairas, toivonsa menettänyt tai sitten muuten vaan haluaa maksimoida elämänsä kurjuuden. 

Meillä on päinvastainen kokemus. Olemme 18 vuoden aikana käyneet useissa kristillisissä seurakunnissa Suomessa, New Yorkissa, Lontoossa, Kanadassa, Floridassa ja Israelissa.  Kun tulin uskoon 18 vuotta sitten luterilaisen kirkon messussa niin ajattelin, että kaikki seurakunnat ja kirkot ovat samanlaisia. Tosin olin niin innoissani ja kaipasin muutosta elämään, että ympärillä olevat ihmiset ja rakennukset eivät tehneet minuun vaikutusta vaan ihan joku muu. Kun nyt ajattelen seurakuntia, joissa ystäväni viihtyvät Suomessa tai ulkomailla, ovat kaukana siitä mikä on minun ja monen muun mielikuva kirkosta. Suomessa on syntynyt viimeisen 20 vuoden aikana lukuisia nuorekkaita seurakuntia yksi niistä on tänä syksynä paljon hyvää julkisuutta saanut Suhe.





On hauskaa, kun viikonlopulle sattuu juhlat. Toisinaan istutaankin iltaa ystävien kanssa aamutunneille tai käydään koko perhe kummilasten, serkkujen tai ystävien lasten syntymäpäivillä. Ennen juhliin lähtöä talon peilit on kovassa käytössä. Meille seurakuntaan meno ei ole pakkopullaa tai velvollisuus joka pitää suorittaa vaan se on juhlaa arjen keskellä. Onneksi paikka on sellainen, että sinne voi laittautua




tai mennä verkkareissa jos siltä tuntuu. Moni ystävistä joita kutsun seurakuntaan kysyy, että: "miten sinne pitää pukeutua?". Hain ystävääni mukaan ensimmäistä kertaa seurakuntaan ja hän näki jalassa olevat  kengät. Hän totesi "mitä , oletko menossa baariin" ?



Olimme aikoinaan alfa-kurssi koulutuksessa Lontoossa ja kävimme katsomassa minkälainen meininki on Hillsong seurakunnassa. Olin todella iloinen, vaikuttunut ja yllättynyt. Seurakunta sisääänkäynnistä alkaen oli kuin olisi mennyt isoon teatteriin. Ihmisten puheensorina, iloisuus ja koko olemus muistutti rock-konserttia.


Amerikassa ollessamme pääsimme tutustumaan David Wilkerssonin kirkkoon New Yorkissa. Siellä oli valtava määrä ihmisiä, eri ikäisiä ja paljon lapsiperheitä. Oli mahtava kokemus käydä niin isossa seurakunnassa, jossa on monelle suomalaisellekin tuttu pastori David. Hän lähti aikoinaan kaduille ja slummeihin ja vaikutti monien jengiläisten elämään. Heistä tunnetuin on Nicky Cruz(juokse poika juokse kirjan päähenkilö)


New Yorkin Hillsong seurakunnan pastorina toimii Carl Lentz.


Tuhannet ja tuhannet New Yorkilaiset on löytäneet paikan Hillsongista mukaanlukien tunnetut laulajat ja näyttelijät.


 Monella on tietynlainen näkemys seurakunnasta ja siellä olevista ihmisistä, joka perustuu olettamukseen. Meillä perheessä seurakunnassa käynti on tapa. Ihan niinkuin monella on tapana käydä viikonloppuna vanhempiensa luona, ravintolassa syömässä tai viettää ilta baarissa ystävien kanssa. Raamattu kehoittaa käymään säännöllisesti seurakunnassa. Tämä ei kuitenkaan ole meille ainoa syy, vaan meille seurakunnassa käynti tarkoittaa hyvänolon tunnetta ja nollausta arjen paineista. Siellä on aitoa tunnelmaa  ja Jumalan läsnäoloa. Useita päihteitä kokeilleena Pyhä Henki antaa parhaat kiksit. Seurakuntaan voi mennä humalassa, pahasti mokanneena tai sairaana. Sinne voikin astella merkki tennareissa tai rikkinäisissä verkkareissa.

Seurakunnan ilmapiirissä on eheyttävä ja parantava vaikutus. Sitä on hankala kertoa se täytyy itse kokea. Seurakunnassa käyvät perheet ja avioliitot voi paremmin. Perheiden lapset eivät niin todennäköisesti repsahsa huumeisiin ja pahoille teille, kun seurakunnat tarjoaa viikonloppuina nuorille suunnattua hauskaa ohjelmaa. Oma nuoriso suuntaa Espoon tai Stadin vapaaseurakunnan nuorteniltoihin. On myös mahtavaa tietää, että pahassa tilanteessa saa aina rukoustukea ja myös konreettista apua.



Itse asiassa, jos otan Raamattuni todesta, paikalliseurakunta on minulle tärkeämpi kuin työni, harrastukseni, vapaaehtoistyöni, urani ja opiskeluni. Voin olla tietysti välittämättä tästä, mutta uskon, että kun laitan asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen, menestyn oikeissa asioissa ja voin paremmin. Monet ovat tehokkaita, mutta asioissa joilla ei ehkä olekaan niin suurta merkitystä. Toki haluan olla itsekin tehokas ja saada aikaan, mutta haluan olla varma mihin panostan. Harvempi kuolinvuoteella miettii, että olisinpa ollut enemmän toimistossa, hankkinut enemmän tutkintoja tai luonut mahtavan uran. Seurakunnassa käynti on mitä parhain panostus omaan hyvinvointiin, parisuhteeseen ja omiin lapsiin.

Harvasta yhteisöstä löytyy niin paljon eri-ikäisiä, värisiä, eri tavoin ajattelevia, etnisiä ryhmiä, rotuja kuin seurakunnasta.  Olet lämpimästi tervetullut merkkilaukun tai muovikassin kanssa.






Nikke ja Heidi

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Juhlia juhlia ja juhlia !


Hups, kuukausi mennyt enkä ole kirjoitellut tänne mitään. Tästä päätellen ollut hyvin tapahtumarikas alkukesä. Juhlittiin kahteen otteeseen mun ja Niken 40-vuotis syntymäpäiviä. Toiset juhlat juhlittiin nuoruuden kavereiden kesken Laaksolahdessa ja toiset järjestettiin ilman alkoholi tarjoilua Lauttasaaressa. Meillähän on synttärit samana päivänä. Nikke on mua 5 h vanhempi :D Oli ihana nähdä niin paljon ystäviä saman katon alla. Ei ne talot ja tavarat ole oikeaa rikkautta vaan ystävät. Ihmettelen, että miten meidän ympärille on jostain kumman syystä siunaantuneet maailman parhaat tyypit!



Saara meidän esikoinen siirtyy syksyllä lukioon.  Peruskoulun päättäjäiset pidettiin Leppävaaran kirkossa. Juhlat oli upeat ja liikuttavat yhtä aikaa.




Viikko sitten sunnuntaina mut siunattiin diakonin tehtävään. 14.6. oli elämäni yksi hienoimpia ja tärkeimpiä päiviä. Jokainen ihminen on luotu maailmaan tiettyä tehtävää varten. Jokainen ihminen voi löytää kutsunsa ja lähteä toteuttamaan sitä. Jos se onnistui mulle niin se voi onnistua kenelle tahansa: olitpa asunnoton tai miljonääri. Kun ihminen löytää oman paikkansa ei voimat, rakkaus ja ilo vähene työtä tehtäessä vaan lisääntyy.

Elämä ei ole kohdellut silkkihansikkain, mutta ilman ahdingon ja hädän vuosia en olisi oppinut turvautumaan Jumalan apuun ja hänen äänen kuulemiseen. Ilman tätä taitoa työ ei olisi mahdollista. Voidaan kulkea ympäriinsä ja tarjota jengille makkaraa, nälkäisten vatsat täyttyy. Tärkeä asia ja siitä jokaisen ihmisen ja seurakunnan pitäisi kantaa vastuuta. Ihmiset kaipaa Jumalaa ja Pyhän Hengen kosketusta. Sen voimasta ihmiset vapautuu riippuvuuksista ja saa rauhan. Ei tämä työ ole helppoa. Huh huh, kannan huolta ja välillä pelkään uusien ihmisten- ja joskus oman henkeni puolesta. Kuitenkin ihan törkeen kiitollinen, että saan tätä tehdä ja tämän työn kautta lukuisiin uusiin hyvä -ja huono osaisiin sekä ystäviin nuoruusvuosilta syntynyt ihan uudenlainen yhteys. Lukihäiriön vuoksi(mitä kukaan ei silloin tajunnut)oli koulunkäynti rankkaa, ei mennyt oppi päähän eikä jatkoopinnot joista haaveilin olleet mahdollisia. Se oppi onkin mennyt sydämeen ;)


Erityisen sunnuntaista teki sen, että osa ViaDian konnakoplaa siunattiin seurakunnan jäseniksi. Oli aivan mahtava hetki olla siinä porukalla siunattavana. Nyyh!

Facebookiin ehdinkin kirjoittaa monta päivitystä ja tässä yhteenvetoa : Ainoa koulu mistä voin ylpeillä on kaduilla käyty. Tämä ilmainen opinahjo on osoittautunut maailman parhaaksi teologian laitokseksi. En voinut kuvitella, että sydämen mukaan toimiminen avaisi palkkatyön, saisin työsuhdepuhelimen ja parhaimpia ystäviä olisi kovia kokeneet entiset ja nykyiset päihteiden käyttäjät, huumekauppiaat. Varoitus, että mut saattaa edelleen tavata Helsingin yössä korkokengissä ja bilevaatteissa enkä ole tulossa yömessusta vaan menossa baariin.

 
 
  Meidän uskovien tehtävä ei ole jäädä poteroihin vaan olla mukana elämän sykkeessä, rohkaista toinen toistamme ja vaikuttaa yhteiskunnan epäkohtiin. Pysykää laumassa niin pääsette kauas!

Pahoittelut niille, jotka lukee myös mun Facebook päivityksiä. Tämä yhteenveto kuulumisista täytyi vaan laittaa tänne ja yritän tsempata tekstien kanssa ja kirjoitella tänne vähän tiheämmin!


Heidi