Tyttäremme selviytyi ihmeellisesti hukkumistapaturmasta !

12 vuotta sitten toinen tyttäremme Rebekka syntyi pitkän ponnistusajan jälkeen kotona altaaseen. Hän oli todella rauhallinen vauva; nukkui ja söi hyvin eikä juurikaan aiheuttanut yövalvomisia.

18 kk iässä Rebekka ja koko perhe koki traagiset hetket, kun hän katosi mökillä. Välittömästi juoksin rantaan ja laiturille. Siellä Rebekkaa ei kuitenkaan näkynyt. Sillä välin Nikke oli ehtinyt tarkistaa talon yläkerran ja yläpihan. Tarkistimme vielä ylävajan ja lähdin uudestaan juoksemaan alas rantaan ja samalla huusin paniikissa, että :"nyt täytyy lähteä sukeltamaan" . Saavuttuani laiturille löysin vedestä karmeimman näyn mitä voi vaan kuvitella. Rebekka makasi tolpan juuressa kuolleen näköisenä eikä hengittänyt. Nikke kuuli äänestäni, kun huusin "täällä", että siellä odottaa pahin mahdollinen. Vaikka tilanteesta on yli 10 vuotta, muistan miten Nikke tunsi huutoni läpi ihan kuin veitsi olisi  työnnetty hänen vatsaansa. Nostin Rebekan vedestä, sillä hetkellä olin niin shokissa ja pää sekaisin, että maailma pyöri silmissä. Kaaduin rantakivikkoon pienen Rebekan kanssa. Ajattelin, että jos hänessä vielä on pihahduskaan elämää jäljellä, niin sekin toivo olisi mennyt, kun löimme itsemme teräviin kiviin.

Laskin Rebekan alas nurmikolle. Veljeni saapui paikalle ja Nikke oli vähän ylempänä isosisko Saara sylissä, joka totesi, että" jos Rebekka kuolee niin meidän on synnytettävä hänelle samanlainen pikkusisko".  Katsoessani kuolleen näköistä, sinistä pientä lasta maassa tuntui, etten voi koskea häneen. Sain ihmeellisesti jostain uskalluksen ja voiman toimia ja samalla, kun hätäkeskus antoi veljelleni neuvon alkaa puhaltaa keuhkoihin ilmaa sain saman tunteen. Aloin puhaltaa ilmaa keuhkoihin ja huusimme Jeesusta avuksi. Jonkin aikaa puhallettuani keuhkoista kuului pientä rohinaa, mutta Rebekka oli edelleen sininen, ei hengittänyt eikä mitään elonmerkkejä näkynyt.

Pian mökin pihalle ajoi ambulanssi ja sitten niitylle laskeutui mediheli. Ensiapu henkilökunta sai Rebekan oksentamaan ja samalla revittiin pois märät vaatteet ja painava vaippa. Mediheliin ei voitu ottaa vanhempia, joten hoidimme shokissa pakolliset asiat ja vaihdettiin kuivat vaatteet. Nikke istui luhistuneena vajan lattialla ja itki toivottomana. Hän totesi, että jos tästä Rebekka selviää niin kaikki oma murhe ja sairaus on toissijaista.

Isäni lähti viemään meitä Turkuun autolla.  TYKS teholla lääkärit sanoivat, että lapsi pidetään 24 h nukutettuna, jotta elintoiminnot on vähäiset ja näin minimoi aivovauriot. Toinen lääkäri oli positiivinen ja toinen pelkäsi pahinta: aivovauriota tai kuolemaa. 10 tunnin jälkeen tapaturmasta pastorimme perheineen ajoi Espoosta Turkuun ja erityisluvalla Rauno sai tulla osastolle rukoilemaan. Hän voiteli Rebekan otsan öljyllä. Emme olleet koko päivänä syöneet ja lähdimme pizzalle. 

Saapuessa osastolle meitä odotti mahtava uutinen. Rebekka oli vierailun jälkeen piristynyt niin paljon, että nukutusannosta ei voitu enää lisätä ja hän riuhtoi itsensä pois letkuista. Samanpäivän aikana koimme valtavaa tuskaa ja surua ja sitten niin suurta iloa ja helpotusta. Lääkärit ihmettelivät nopeaa parantumista ja arvioivat, että Rebekka ei ehtinyt olla vedessä kuin vajaa 2 min. 

Mökille päästyämme laskimme juoksuun ja etsimiseen käytetyn ajan ja arviomme mukaan Rebekka oli hukuksissa n. 7 min. Mökillämme Turun saaristossa on sakea vesi ja Rebekan löytäminen vedestä olisi ollut todella vaikeaa. Monessa suhteessa oli siis suuri siunaus ja onni, että Rebekka nousi pintaan. Sitä ei pysty mikään fyysikanlaki selittämään. 

Useat lääkärit teho-osatolla kiittelivät ripeää toimintaamme mökillä liittyen elvytykseen. Meillä oli tietysti vain paha olo Rebekan katoamisesta emmekä nähneet omassa toiminnassamme mitään kehuttavaa. Lääkärien mukaan hyvin harva pystyy vastaavassa tilanteessa elvyttämään omaa lastaan. Siihen ei pysty edes hyvin ammattitaitoinen lääkäri tai ensiapuhoitaja. Se voima, jonka avulla pystyin toimimaan olis siis ihan Jumalalta saatu yliluonnollinen voima.  

Rebekka tutkittiin osastolla ja myöhemmin jälki-tarkastuksessa Jorvin sairaalassa. Hänet todettiin täysin terveeksi eikä tapaturma tulisi vaikuttamaan millään tavoin Rebekan kasvuun tai oppimiseen. Muutamat lehdet kirjoittivat tapaturman jälkeen tapturmasta mm. otsikolla "Olin kuolleena 10 minuuttia". Helsingin jäähallissa vietettiin 4 viikkoa tapaturman jälkeen hengellisiä festareita. Meitä pyydettiin eteen kertomaan Rebekan parantumisesta täydelle yleisölle. Kotiin päästyäni aloin pelätä, että mitä jos sattuu uusi tapaturma tai muu vastaava. Sen jälkeen sain vastauksen pelkooni. Rebekka joi kaakaota ja mukista valui kaakaota pöydälle.  Nostin mukin pois ja olin pyyhkimässä pöytää, mutta kaakao lammikkoon muodostui sydän ja sen ympärille kaksi virheetöntä ympyrää. Ihan kuin joku olisi piirtänyt ne harpilla. Kuva oli niin ihmeellinen näky etten uskonut näkemääni ja ajattelin sen olevan heijastuma lampusta tms. Sydän keskellä oli Rebekka ja ympyrät ympärillä kuin suojamuurit Rebekan elämän yllä.  Valokuvat on tallella, mutta paperiversiona, joten en voi tähän niitä laittaa. 

Nykyisin Rebekka on innokas cheerleader ja harjoittelee kotona päivittäin ryhmän harjoitusten lisäksi. 2v3kk ikäisenä hän  halusi aloittaa laskettelun ennenkuin osasi kunnolla puhua. Hyvin päämäärätietoisena ilman sanoja osoitti suksia ja veti isoja monoja jalkaan. Rinteessä pysyi heti pystyssä ilman tukea ja iloisena laski alas loivaa mäkeä ja vilkutteli ympärilleen. 

Rebekka rakastaa uintia, valokuvausta ja viihtyy luonnossa. Hän on pienestä pitäen ollut herkkä kuulemaan Jumalan äänen. Yksi tärkeimpiä hetkiä oli, kun ystäväperheemme lapsi kuoli syöpään. Hän kertoi meille päivittäin asioita mitä tuo tyttö tekee Taivaassa. Hän osallistui siellä juoksukilpailuihin ja joi kultaisesta tiestä ilmestynyttä appelsiinimehua. Rebekka ja me ei tiedetty, että juoksukilpailut oli tytön eläessä hänen suurin ilo ja appelsiinimehu hänen lempijuoma. Syöpä ja hoidot vei kaikki hiukset mennessään, mutta Rebekka näki tytön Taivaassa, hänellä oli kauniit, pitkät vaaleat kiharat hiukset ja hän hyppi liaanista veteen. Nämä sanat antoivat perheelle suurta lohdutusta vaikeina hetkinä. Rebekka meitä vanhempiakin rohkaisee usein. 

Lapset on lahja ja elämä on ihme. Taivaanisä kiitos, että saatiin pitää Rebekka täällä! Ihana Rebekka hyvää 12 -vuotis syntymäpäivää!


Heidi

Yksin jouluna? Tervetuloa Leppävaaraan tai Matinkylään !

Espoon vapaaseurakunta on jo useamman vuoden ajan järjestänyt jouluaattona yksinäisten joulujuhlia. Albergan kartanossa yksinäisten jouluja on järjestetty jo vuodesta 2006 alkaen ja Matinkylän Kaivolla toista kertaa. 

Yksin vietetyn joulun ei tarvitse olla synkkä ja iloton. Vaikka nykyisin jo useampi kuin joka kolmas espoolaiskoti on yhden hengen talous, voi perheetönkin nauttia juhlapyhistä toisten seurassa.

Albergan joulujuhlaan osallistuu kaikenlaisia ihmisiä, niin työssäkäyviä, eläkeikäisiä kuin yksinhuoltajia lapsineen.
Joulujuhlan aloittaa aaton hartaushetki, jonka jälkeen ruokaillaan ja lauletaan joululauluja.  Luonteeltaan juhla on ekumeeninen, eikä keneltäkään kysellä suhtautumista uskonasioihin.

Kaivon joulussa ruokaillaan ja vietetään tunnelmallista ja hauskaa iltaa hyvässä seurassa! Kaikille juhlaan osallistuneille jaetaan lahjat!

 24.12. klo 14.00 jouluaaton hartaus  ja 15.00 alkaen Kartanon joulu Leppävaarassa (Sokerilinnantie 7A).  Ilmoittautumiset etukäteen kartanonjoulu@gmail.com 

Yksinäisten joulujuhla Kaivolla 24.12. klo 18.00, Matinkylän vanha ostari(Matinkatu 22). Vapaa pääsy. 

Yllä oleviin tilaisuuksiin voit tulla myös auttamaan! Niihin voi lahjoittaa myös jouluruokia ja Kaivon jouluun valmiiksi paketoituja lahjoja: saippuaa, shampoota ja suklaarasioita !


Heidi

Jumala hymyilee seurakunnille jonne vähäosaisten on helppo tulla

Meillä on mennyt tähän asti kaikki joulunalus vierailut todella hyvin. Kaikilla, jotka on tulleet mukaan auttamaan, on samanlainen fiilis. Tietysti homma on myös rankkaa ainakin minulle. Illalla olin todella puhki ja mietin taas ihmeissäni sitä painetta joka tuntuu jokapuolella ylivoimaisen kovalta. Mietin, että miksi tätä työtä teen, kun tulee sellaiset inhottavat jälkimainingit. Mitä enemmän ja mitä ihanampia kohtaamisia, sen surkeampi olo on jälkeenpäin. Huono olo ei siis välttämättä liity siihen, että joku olisi mennyt pieleen. Sitten koin, että Jumala alkoi puhua minulle. Usein saan rohkaisun sanoja tutuille ja tuntemattomille, mutta nyt Jumala alkoi puhua sydämelleni. Helpotuksen kyyneleet alkoivat vieriä poskilleni. Koin, että Jumala sanoi: "kohtaamme ihmisiä ja menemme paikkoihin, joihin kukaan muu ei halua mennä". Kyynelvirta lisääntyi, kun koin miten Jumala sanoi vielä, että olemme menneet sinne missä on hänelle Rakkaat ihmiset. Se kaikki vahvisti sitä mitä olen kokenut, mutta myös sitä, että en voi olla hiljaa. Minun tulee kirjoittaa ja sen vuoksi aiheena on taas auttaminen ja ihmisten kohtaaminen.

Seurakunnat laiminlyövät tärkeintä tehtäväänsä

Diakoniatyö on seurakunnan tärkeimpiä tehtäviä. Helposti käy niin, että diakonia työtä ei tehdä juuri ollenkaan ja harvoin se ulottuu seurakunnan ovien ulkopuolelle. Seurakunnat tukevat lähetystyötä ulkomailla tai heillä on siellä omia lähetystyöntekijöitä, mutta miten on lähetystyö ja vähäosaisten auttaminen Suomessa ? Jos diakoniatyötä tehdään niin se usein jää muutaman diakoniatyöntekijän harteille. Sen pitäisi olla koko seurakunnan, tai ainakin laajan joukon tehtävä. Siihen Jeesus itse antoi meille parhaan esimerkin omalla toiminnallaan, opetuksillaan ja vertauksillaan.
Apostolien teoissa nuori seurakunta oli aivan toisenlaisessa tilanteessa kuin tämän päivän seurakunnat. Siellä apostolien aika meni köyhien avustamiseen, eivätkä he ehtineet opettamaan, mikä oli kuitenkin heidän päätehtävänsä seurakunnan rakentamisessa. Niinpä seurakunta päätti valita keskuudestaan seitsemän avustajaa, diakonia, joiden tehtäväksi tuli köyhistä huolehtiminen (Apt. 6:1-7). Heidän tehtävänsä oli organisoida seurakuntalaisten joukko huolehtimaan köyhistä ja muista vähäosaisista. He eivät siis itse tehneet kaikkea työtä.
Näin sen kuuluisi olla meilläkin. Diakoniatyöntekijät organisoisivat työtä, jota joukko vapaaehtoisia tekisi aikansa ja voimiensa mukaan. Tukholmassa Santa Klaran seurakunnassa tästä on elävä ja loistava esimerkki. Se elää todeksi eläkkeelle jääneen kirkkoherran Carl-Erik Sahlbergin opetusta, jonka mukaan rukous ja diakonia ovat seurakunnan työn ytimiä.

Usein seurakunnat ovat hyväosaisten yhteisöjä, joista vähäosaisempi kääntyy ovelta pois

 

Monesti seurakunnat ovat nykyisin hyväosaisten yhteisöjä, joista vähäosaisempi kääntyy ovelta pois, kun ei koe kuuluvansa joukkoon eikä tunne itseään tervetulleeksi. Kuukausi aiemmin vierailin ihanassa seurakunnassa Helsingin puolella. Salissa oli satapäinen yleisö. Joukossa istui yksi humaltunut mies. Kun hän alkoi keskustella vierustoverien kanssa, kukaan ei oikeastaan jatkanut keskustelua ja salin puollalla päät kääntyivät. Mies lähti ovelle päin, eikä kukaan ympärillä olevista ihmisistä mennyt tervehtimään. Minä päätin mennä. En välittänyt siitä häiritseekö se muita ja kokouksen kulkua. Otin askeleet kohti miestä ja puristin kunnolla kädestä ja katsoin silmiin. Sanoin, että "kiva kun tulit tänne. Oli kiva nähdä sinua ja toivonmukaan tulet uudestaan!" Mies katsoi minua yllättyneenä ja iloisena. Toivotimme toisellemme hyvää viikonloppua. Ympärillä olevat ihmiset seurasivat kohtaamista, mutta sen jälkeenkään kukaan muu ei mennyt juttelemaan miehen kanssa. Hän lähti kotiin kesken kokouksen.

Raamatussa opetuslapset olivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta joukko oppimattomia miehiä. Tämän päivän seurakunnan tilanne on usein päinvastainen. Teologisia keskusteluja käyvät ovat seurakunnan hyväosaisia ja teologisen koulutuksen saaneita. Raamatun aikana vastaavissa tehtävissä toimivat olivat oppimattomia. Yhteiskunnan laitamilta tulevien on vaikea löytää paikkaansa seurakunnista, joissa toiminta perustuu erilaisille keskusteluille ja saarnojen kuuntelulle konkreettisen toiminnan jäädessä taka-alalle. Jeesus itse kuitenkin muistutti monissa opetuksissaan juuri syrjityistä, sorretuista ja vähäosaisista, ja heitä Hän myös itse kohtasi. Siellä, missä on ollut herätystä niin koko kansa kaikkine yhteiskuntaluokkineen on ollut edustettuna. Työ on alkanut kuitenkin aina köyhien parista.

Joululauluja Matinkylässä 

 

Minä satun kuulumaan sellaiseen seurakuntaan joka lämpenee myös ulospäin. Näin ei ole aina ollut. Vuosien varrella yhä useampi vaikeassa tilanteessa elävä on löytänyt tiensä meille. Huomenna Kaivolla lauletaan joululauluja klo15.00. Tervetuloa katsomaan ! Jos sinä et voi sanoa samaa omasta seurakunnasta niin älä jää voivottelemaan tilannetta. Sinä voit olla muuttamassa sitä !

Vankiloita ja eri laitoksia yli 40 vuotta kiertänyt  ystäväni sanoi, että "Heidi, se työ jota te teette on juuri sellaista mitä kaikkien seurakuntien ja uskovien pitäisi tehdä. Jos ihmiset todella tekevät niinkuin Raamattu opettaa niin silloin he eivät jää seurakuntaan vaan he menevät kaduille, toreille ja aitovierille".




Heidi

Joulu notkuvien pöytien ääressä ja biojäte-astiassa

Eiliset vierailut Hietaniemen palvelukeskuksessa ja Ruusulankadun asumispalveluyksikössä sujui hienosti. Saatiin kiva porukka kasaan ja muutama uusi vapaaehtoinen. Hietsun palvelukeskuksessa olimme ensimmäistä kertaa. Siellä oli useita tuttuja, joita olen reilu vuoden aikana tavannut muissa asumispalveluyksiköissä ja asuntoloissa, joissa olemme vierailleet. Oli tosi kiva tunne alusta asti, siitä, että vihdoin pääsemme sinne, vaikka tietysti samalla jännitti kauheasti, että miten kaikki sujuu. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun asukkaille maksettiin ruoka ja siitä tuli todella hyvää palautetta. Tosin kassalla jengi ihmetteli, kun he tarjosivat pientä maksua lounaasta ja kassaneiti joutui useille kertomaan moneen otteeseen, että lounas on heille tämän kerran ilmainen, että vierailemaan tulleet ihmiset ja ViaDia tarjoaa aterian. Lisäksi lauloimme joululauluja, jaoimme vaatteita ja kaikille yli 80 lle joululahjat.

 

Jumalan sydämellä on syrjäytyneet ja kärsivät

Pieni pätkä puheestani: Yhteiskunta ja ihmiset luokittelee meitä statuksen, vaatteiden, työpaikan ja sen perusteella minkälaisessa paikassa asumme. Jumala ei ajattele ihmisistä näin ja luokittele heitä niinkuin yhteiskunta. Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja hänen sydämellään on erityisesti syrjäytyneet, köyhät, orvot, sairaat, asunnottomat ja yksinäiset. Stockmannin mainokset notkuvista ruokapöydistä, hienosta kodista ja suvusta, jotka istuu sovussa pöydän ympärillä on kaukana siitä joulusta mihin Jeesus syntyi. Raamattu sanoo, että Jeesus oli kipujen mies ja sairauden tuttava. Jeesus koki ihmisten pilkkaa ja lopulta häntä kidutettiin ja Jeesus naulattiin ristille. Hän jos kuka ymmärtää miltä tuntuu ihmisten ylimieliset ja vihaiset katseet. Se mikä on ihmisille mahdotonta on Jumalle mahdollista. Samaan hengen vetoon lupasin, että jokaisen ihmisen elämä ja olosuhteetkin alkavat muuttua, kun alamme rukoilla. Olen nähnyt omassa ja lukuisten ystävien elämässä miten usko muuttaa elämää. Itsekin liikutuin kyyneliin puhuessani, mutta en ollut ainut. Useat ihmiset pyyhkivät poskille vieriviä kyyneleitä. Metadoni hoitoa lopettava nuori nainen tuli kyyneleet silmissä kiittämään puheesta ja sanoi, että se antoi voimia ja uskoa, että muutos voi olla mahdollinen. Hän pyysi rukousta puolestaan.

 

Yöt biojäte-astiassa

24 -vuotias mies kertoi, miten hän on 2 vuoden aikana nukkunut yleisissä vessoissa, rappukäytävissä, puiston penkeillä, lehtiroskiksessa ja biojäteastiassa. Sama henkilö kertoi kaksi eri tapausta jolloin siivooja on käyttäytynyt todella asiattomasti. Ystäväni nukkui yleisen vessan pöydällä ja hänen ystävänsä lattialla. Ystävä heräsi siihen, kun siivoja löi häntä kasvoihin ja maassa nukkuvaa kaveria potkaisi vatsaan. Hän toivotti hyvää jatkoa käyttämällä sanoja "painukaa vittuun täältä". Toinen tapaus oli, kun ystävä nukkui jälleen yötä yleisessä wc:ssä.  Siivooja hermostui nähdessään vessassa nukkuvat nuoret miehet ja kasteli toisen vedellä märäksi. Heidät ajettiin pois märkinä talvipakkaseen.

 

Apua sinne missä sitä tarvitaan

"Usein minulta kysytään, että "eikö se vapaaehtoistyö ole ihanaa? Siitä tulee varmaan todella hyvä mieli?" On se sitäkin, mutta kyllä ne ihmiskohtalot ja asunnottomuus on kauheaa kuultavaa. En tee tätä siksi, että tästä tulee hyvälle mielelle. Sitä varten kannattaisi hankkia joku kevyempi palkkatyö.

Onneksi meillä on jo useita yhdistyksiä ja seurakunnat tekevät jo paljon mm. kaikki suurimmat ruoanjakelu pisteet on lähteneet liikkeelle uskovien halusta auttaa. Mm. Manna-apu ja Hurstin ruokajonot auttavat tuhansia ihmisiä viikottain. Mielestäni yhdistykset, kirkot ja seurakunnat voisivat tehdä vielä enemmän: auttaa asunnottomia, parantaa heidän olojaan ja ylipäätään vähäosaisten auttaminen tulisi olla jokaisen seurakunnan ja kristityn tehtävä. Jos Raamattu on meidän ohjekirjamme silloin kirkkojen tulisi panostaa diakoniatyöhön ja vähäosaisiin yhtälailla kuin kehitetään Jumalanpalveluksia, Raamattupiirejä ja rukouspalvelutoimintaa. Moni syrjäytynyt on menettänyt otteen elämään, luottamuksen ihmisiin ja uskon Jumalaan. Ajatellaanko me täällä hyvinvointi valtiossa, että valtio ja kunnat huolehtii asunnottomista ja köyhistä. Tasavallan presidenttikin toteaa, että maamme ei toimi ilman seurakuntia, yhdistyksiä ja vapaaehtoistoimintaa. Mielestäni diakoniatyö ei kuulu pelkästään diakoneille tai kirkkorakennuksen sisään. Apu tulee viedä sinne missä ihmiset sitä eniten tarvitsevat !

 

Mitä lahjaksi, kun ystävillä on jo kaikkea ?

 Useiden meidän sydämen täyttää ajatukset siitä miten järjestämme kotimme kauniiksi, mistä löytyy oikean väriset kynttilät ja mistä hankimme perheelle, ystäville ja lähisuvulle lahjoja. Onkin hankala päätös, kun kotoa löytyy kaikkea. Kannattaako ostaa lisää vaatetta ja leluja kaiken yltäkylläisyyden keskelle vai voisiko osan lahjavaroista lahjoittaa tarvitsevalle. Lämmin takki tuo lämmön koko sydämeen.

Lähdimme Ruusulankadulta kohti kotia ja huomasin, että meidän uuden vapaaehtoisen takki on unohtunut jonnekin. Ystävä totesi" miehellä, jonka kanssa juttelimme oli rikkinäinen takki päällä. Jätin hänelle oman lämpimän talvitakin, kun minulla on kotona toinen " !



Heidi

Jouluiloa Helsingin ja Espoon asunnottomille !

Menemme huomenna tiistaina ensimmäistä kertaa Hietaniemenkadun palvelukeskukseen. Hieno tunne, että vihdoin saadaan vierailu järjestymään. Ystäväni, joka on Hietsussa joutunut välillä yöpymään on myös toivonut pitkään, että menisimme sinne. Kadunmiehen kokemuksen mukaan siellä viettävät yönsä kaikista vaikeimmassa tilanteessa olevat suomalaiset. Sinne voi hakeutua kuka tahansa Helsinkiläinen asunnoton. Suomessa on n.7500 ihmistä vailla vakinaista asuntoa. Pääkaupunkiseudulla niitä on 6000 ja Helsingissä eniten n.5000 henkilöä. Määrä ei kuitenkaan kata esim.alle 18 -vuotiaita nuoria jotka eivät voi/halua asua kotonaan vanhempien luona. Syitä on lukuisia: vanhempien päihteiden käyttö ja lapseen kohdistuva henkinen tai fyysinen väkivalta. Myös yli 18 -vuotiaat jäävät kirjoille vanhempien tai poika/tyttöystävän osoitteeseen, vaikka ovat todellisuudessa asunnottomia.

Nuorten ja naisten osuus asunnottomista on kasvanut. Asunnottomuus painottuu nuoriin, sekä naisilla että miehillä suurin vailla vakinaista asuntoa oleva ikäryhmä on  20–29‐vuotiaat.  Asunnottomista suurin osa oli edelleen miehiä, mutta kasvu on ollut naisilla miehiä nopeampaa. Nuorilla on suurin riski joutua vaille vakinaista asuntoa.

Rappukäytävässä talvipakkkasilla

Me joilla on katto pään päällä eikä ole koskaan tarvinnut viettää yötä yhteismajoituksessa tai rappukäytävässä talvipakkasella on vaikea ymmärtää miten tärkeä asia on oma asunto. Vaikka Hietaniemenkadun palvelukeskuksesta saa yöpaikan niin tilanne ei silti ole kovin häävi. Useat viettää yön patjalla ison huoneen lattialla. Ystävä , joka siellä on useita öitä joutunut viettämään nukkuu keväästä syksyyn mieluummin ulkona. Tavarat ja jopa vaatteet varastetaan yön aikana. Kännykkä yms. kannattaa tteipata ihoon kiinni. Aamulla pitää lähteä huoneesta ja näin ollen pieni omaisuus kulkee mukana päivän kaupungilla. Illaksi Hietsuun voi hakeutua uudelleen.

Hietaniemenkadun palvelukeskuksessa on mahdollista ostaa lounas ja päivällinen hyvin edulliseen hintaan 1,10 eur/ ateria. Soitin palvelukeskukseen ja siellä oli oikein iloinen ääni puhelimessa, kun kerroin, että tulisimme tarjoamaan lounaan ilmaiseksi ja jakamaan joululahjoja. Paikalle odotetaan n. 80 -130 henkeä. Pidämme pienen jouluhartauden ja kerromme, että tiimissämme on myös entisiä narkomaaneja ja asunnottomia. Heidän elämänsä on alkanut järjestymään uusien ystävien, seurakuntayhteyden ja Jumalan avulla. Lisäksi laulamme muutaman joululaulun ja kutsumme ihmisiä yksinäisten joulujuhliin, joita seurakuntamme järjestää Espoon puolella.

Ruusulankadulle

Hietsusta jatkamme matkaa Ruusulankadun asumispalveluyksikköön, jossa olemme käyneet tarjoamassa ruokaa kuluneen vuoden aikana. Asukkaita on kaikenikäisiä, mutta suurin osa on nuoria päihdeongelmaisia. Valmistamme asukkaille ruoan, vaihdamme ystäviksi tulleiden mahtavien ihmisten kanssa kuulumisia, puhumme joulusta ja muutoksesta, jonka usko on saanut meissä aikaan.

Espoolaiset asunnottomat

Torstaina olemme Olarinluoman vastaanottokeskuksessa. Sinne voi puolestaan hakeutua espoolaiset asunnottomat. Lisäksi käymme muutamassa muussa asumispalveluyksikössä ja Pakilan Onesimustalolla. Viikko tulee olemaan kiireinen ja monta asiaa ja juttua muuttuu matkan varrella. Tavoitamme useita satoja asunnottomia, yksinäisiä ja hankalassa tilanteessa eläviä. Jännittää, että miten kaikki menee: riittääkö lahjat, ruoat, tuleeko vapaaehtoiset paikalle, miten ohjelma menee, kuinka paljon ihmisiä tulee paikalle. Koko prosessissa on todella monta liikkuvaa osaa. Kuitenkin on hyvä mieli päällimmäisenä, koska näen , että monet ihmiset on jo tähän asti osallistuneet lahjoittamalla vaatteita, osallistuneet pakkaustalkoisiin ja muutamat lähteneet sponsoroimaan  toimintaa  ja jouluilon viemistä kaduille!
Tarvetta on ruuista(esim. makkaraa, tonnikalaa) ja lämpimistä vaatteista sekä  pienistä lahjoista esim. suklaarasiat, kirjat yms. Jos haluat tulla mukaan tai olla auttamassa muulla tavoin niin ota yhteyttä !


Heidi

Kotikoululaisten oppimisen seuranta Espoossa !

Olemme todella tyytyväisiä kotikoululaisten oppimisen seurantaan Espoossa. Niinkuin kaikki espoossa kotikoulua käyvät lapset ja nuoret myös me saimme kirjeen kotiin, jossa oli kutsu saapua Martinlaakson koululle. Tapaamisessa käydään läpi edellisvuonna opitut asiat.

Kaikki kotioppilaat vanhempineen tapasivat toisensa ja kunkin luokka-asteen opettajan kirjastossa klo 14:00. Opettajat ja kotona koulua käyvät lapset kokoontuivat pieniin ryhmiin, jossa opettaja esitteli itsensä kotioppilaille. Hän kyseli aluksi lasten kuulumisia, mitä he harrastavat ja ovat syksyllä puuhanneet sekä mistä aineesta he erityisesti pitävät.

Aine aineelta käytiin läpi esim. mitä englannissa kukin lapsi on tehnyt. Käytännössä kotioppilaille ja kotikouluopettajille annetaan suhteellisen vapaat kädet miten koulu kotona toteutetaan. Tapaamisessa ainakaan ala-aste ikäiset eivät joudu tekemään kokeita vaan oppilas ja vanhempi tuo koululle selvityksen mitä kouluvuoden aikana on tehty.

Rebekan kansiossa oli lyhyt selvitys ainekohtaisesti ja sen lisäksi kokeita matematiikasta ja englannista. 

Englannin etenemisen kuvaus

Englanti on Rebekan vahvimpia aineita. Yksi syy tähän on ulkomaanmatkat joita olemme tehneet vuosittain. Rebekka sai äskettäin palautetta englantia puhuvalta mieheltä. ”Missä sinä olet oppinut puhumaan englantia? Sehän sujuu hyvin !

Rebekka kirjoittaa lyhyitä kirjoitelmia englanniksi.

Oppikirjoina ollaan käytetty Wow -sarjaa, samaa jota 5.luokkalaiset käyttävät kouluissa.
 

Liikunta

  

Rebekka harrastaa cheerleadingiä 3 kertaa viikossa. Joukkue on osallistunut vuoden aikana myös leireille ja kisoihin.

Rebekka on osallistunut Suur-Helsingin kristillisen koulun liikuntatunneille koko vuoden ajan. Koulussa on tulleet siis tutuksi samat lajit kuin muissakin kouluissa.

Lisäksi Rebekka harrastaa hiihtoa, uintia, pyöräilyä, luistelua. Perheen yhteinen talviharrastus on laskettelu. Rebekka oli laskettelurinteessä jo 2,5 vuotiaana!

Matematiikka, Maantieto, Fysiikka, Kemia, Biologia

Olemme edenneet luokka-asteen mukaisesti kaikissa aineissa käyttäen samoja kirjoja kuin kouluissa. Etsimme tietoa kirjoista ja käytämme apuna internettiä. Olemme myös teettäneet 5. luokan kokeita.

Maantiedossa ja Biologiassa Rebekka on tykännyt tehdä päivän aiheista pieniä yhteenvetoja vihkoon, joihin hän on piirustusten lisäksi poiminut kiinnostavia ja oleellisimpia asioita.


Esiintyminen, esitelmät ja TV-ohjelma

Opettajalla oli lämmin ja myönteinen suhtauminen kotikouluun. Hän painotti, että kotona olisi hyvä oppia kirjoittamaan esitelmiä ja myös esittämään niitä. Erilaisiin näytelmiin olisi myös hyvä päästä esiintymään esim. näytelmäkerhot. Hän kehotti myös lapsia tutustumaan elokuvan tekemiseen. Saimmekin kertoa, että olemme mukana erilaiset perheet -ohjelmassa. Seurasimme viime kesänä hyvin läheltä miten TV-ohjelma syntyy ja miten sitä tehdään.


Tapaaminen kestää yhden tunnin


Tapaaminen loppuu klo 15:00. Toivotamme opettajalle oikein hyvää jatkoa ja voimia tärkeään työhön koulussa. Lähtiessä kysyin vielä, että " Miten tulee menetellä jos lapsi haluaa siirtyä kotikoulusta tavalliseen kouluun ?"  Siitä tulee olla erikseen yhteydessä Martinlaakson koulun rehtoriin. Vaihdamme vielä kuulumisia muiden kotikoulu perheiden kanssa. Lähdemme Rebekan kanssa helpottuneina ja onnellisina kohti kotia. Seuraava tapaaminen on vasta ensi syksynä.