Sen lisäksi, että valmistaudutaan jouluun omien lasten kanssa. Yritän suunnitella ja organisoida sitä miten voisimme viedä jouluiloa mahdollisimman moneen paikkaan. Voi hyvinkin olla, että kirjoitukset siis pyörii lähiviikot työhön liittyvissä asioissa.
Viime viikko ja viikonloppu meni vauhdikkaissa merkeissä. Olimme torstaina ensi kertaa järjestämässä ruokailua Olarinluoman vastaanottokodilla. Meillä oli kaikenkaikkiaan ihan kauhean raskas ja hankala alkuviikko kotona, yksi kauheimpia miesmuistiin. Torstai aamusta lähtien jännitys päällä miten meidän ilta uudessa paikassa sujuu: riittääkö laittamani ruoka, tuleeko ihmisiä paikalle, miten he suhtautuu meihin jne. Kuitenkin päällimmäisenä pelon ja väsymisen seassa mahtava tunne, että voidaan laajentaa työtä ja mennä ihan uuteen paikkaan. Torstai iltapäivällä, kun saavuttiin Olarinluomaan meillä oli hyvin aikaa järjestellä Niken ja Kimmon kanssa ruoat pöytään ja tuntui, että voisin nukahtaa sohvalle. Nannakin ilmestyi paikalle vahvistamaan tiimiä. Klo 16 porukkaa alkoi lipumaan ovesta. Kaikki väsymys ja omat murheet loppui siihen paikkaan. Paikalle tuli myös tuttuja, jotka olin viikkoa aiemmin tavannut toisessa päihdeongelmaisten asumispalveluyksikössä, jossa olin naisystävän luona kylässä. Hänen ovesta alkoi tulla sisään ihmisiä, joita en ollut aiemmin tavannut. Mietin, että miten tulisi toimia, kun olo ei tuntunut enää ihan turvalliselta. Aloin rukoilla mielessäni ja sain rauhan ja tunteen, että minun pitää istua kämpässä ja tutustua uusiin ihmisiin. Lopulta homma tuntui ihan johdatukselta, kaikki sujui hyvin, meillä oli hyvä keskustelut ja rukoilin lähtiessä kaikkien ystävien puolesta. Viikkoa myöhemmin olikin näiden uusien ystävien kanssa iloinen jälleennäkeminen Olarinluomassa.
Ilta erosi muihin ViaDia vierailuihin siinä, että tila jossa ruokailun järjestimme oli päihteetön. Jännä juttu oli se, että vaikka suurin osa oli toisilleen vieraita niin puheen sorina täytti huoneen. Meillä riitti juteltavaa niin paljon, että 2 tuntia ei edes riittänyt. Se tässä työssä on mahtavaa, kun saa tutustua uusiin ihmisiin. Huomaan sen viikottain, että se miksi monesti joku käyttäytyy oudosti ei useinkaan johdu siitä, että ihmiset ovat omistuisia vaan se, että ympärillä olevat ihmiset kohtelevat heitä väärin. Naisvankilasta on erinomainen ja suht tuore kokemus siitä, että kun vankilaan saatiin uusi johtaja ja koko vankilan henkilökunta alkoi kohtelemaan naisia paremmin niin kovanaamaisista vangeista alkoi muuttua pehmeitä ja hyväkäytöksisiä naisia.
Vanhin tyttö lähti tänä aamuna TET -jaksoon(työharjoittelu) ja loput 3 on kotona. Meillä on aamulla tehty koulua, lapset on rakentaneet ulos majan ja 11 vuotias valmisti lounaan. Koti ei ole alkuunkaan niin siisti kuin toivoisin sen olevan. Usein kuulen kysyttävän, että miten mulla jää aikaa hoitaa kaikki. Totuus on se, että ei mulla jää. Kodin siisteys on se mikä kärsii eniten. Vaikka meillä lapset joutuu osallistumaan siivoukseen päivittäin ja kodin ylläpito on yhteinen projekti. Niin silti täällä on aina päällä pieni tai suuri sekasotku. Vaikka alakerran saa aika pienellä vaivalla siivottua niin yläkerta, pienten lasten huone ja kylppäri joutuu kärsimään ja vaatekasoja on pöydillä ja lattialla. Sanotaan, että ihmiselle tekee hyvää lähteä pois omalta mukavuusalueelta. Tämä siisteys on mun "pois mukavuusalueelta koulu". Jos haluaisin, että täällä olisi aina siistiä niin jäisi moni ViaDia vierailu väliin ja kuntosali reissut, jotka pitää mut henkisesti ja fyysisesti kasassa.
Evankeliumi on ilosanoma. Mielestäni ilosanoma ei kuulu kirkkorakennuksen sisään vaan se tulee viedä kaduille ja sinne missä sitä eniten tarvitaan. Ilosanoma on se, kun vähävaraiset perheet saa syödä kotonaan kunnon jouluaterian ja lapset saavat ainakin muutaman lahjan. Sitä, että yksinäinen saa ympärilleen ystäviä. Katso miten voisit auttaa jotain lähi-alueen perhettä facebookissa olevasta jouluapua ryhmästä.
Mikään ei ole niin mahtavaa kuin se, että jonkun ihmisen elämä saa muuttua. Saan viikottain kuulla miten jonkun päätepisteessä olevien parisuhde on saanut uuden suunnan tai miten päihderiippuvainen saa uskosta voimia elää raittiina. Ihmisten elämä saa iloa ja jonkun elämä muuttuu, kun sinä ja minä lähdemme pois omalta mukavuusalueelta.
Viime viikko ja viikonloppu meni vauhdikkaissa merkeissä. Olimme torstaina ensi kertaa järjestämässä ruokailua Olarinluoman vastaanottokodilla. Meillä oli kaikenkaikkiaan ihan kauhean raskas ja hankala alkuviikko kotona, yksi kauheimpia miesmuistiin. Torstai aamusta lähtien jännitys päällä miten meidän ilta uudessa paikassa sujuu: riittääkö laittamani ruoka, tuleeko ihmisiä paikalle, miten he suhtautuu meihin jne. Kuitenkin päällimmäisenä pelon ja väsymisen seassa mahtava tunne, että voidaan laajentaa työtä ja mennä ihan uuteen paikkaan. Torstai iltapäivällä, kun saavuttiin Olarinluomaan meillä oli hyvin aikaa järjestellä Niken ja Kimmon kanssa ruoat pöytään ja tuntui, että voisin nukahtaa sohvalle. Nannakin ilmestyi paikalle vahvistamaan tiimiä. Klo 16 porukkaa alkoi lipumaan ovesta. Kaikki väsymys ja omat murheet loppui siihen paikkaan. Paikalle tuli myös tuttuja, jotka olin viikkoa aiemmin tavannut toisessa päihdeongelmaisten asumispalveluyksikössä, jossa olin naisystävän luona kylässä. Hänen ovesta alkoi tulla sisään ihmisiä, joita en ollut aiemmin tavannut. Mietin, että miten tulisi toimia, kun olo ei tuntunut enää ihan turvalliselta. Aloin rukoilla mielessäni ja sain rauhan ja tunteen, että minun pitää istua kämpässä ja tutustua uusiin ihmisiin. Lopulta homma tuntui ihan johdatukselta, kaikki sujui hyvin, meillä oli hyvä keskustelut ja rukoilin lähtiessä kaikkien ystävien puolesta. Viikkoa myöhemmin olikin näiden uusien ystävien kanssa iloinen jälleennäkeminen Olarinluomassa.
Ilta erosi muihin ViaDia vierailuihin siinä, että tila jossa ruokailun järjestimme oli päihteetön. Jännä juttu oli se, että vaikka suurin osa oli toisilleen vieraita niin puheen sorina täytti huoneen. Meillä riitti juteltavaa niin paljon, että 2 tuntia ei edes riittänyt. Se tässä työssä on mahtavaa, kun saa tutustua uusiin ihmisiin. Huomaan sen viikottain, että se miksi monesti joku käyttäytyy oudosti ei useinkaan johdu siitä, että ihmiset ovat omistuisia vaan se, että ympärillä olevat ihmiset kohtelevat heitä väärin. Naisvankilasta on erinomainen ja suht tuore kokemus siitä, että kun vankilaan saatiin uusi johtaja ja koko vankilan henkilökunta alkoi kohtelemaan naisia paremmin niin kovanaamaisista vangeista alkoi muuttua pehmeitä ja hyväkäytöksisiä naisia.
Vanhin tyttö lähti tänä aamuna TET -jaksoon(työharjoittelu) ja loput 3 on kotona. Meillä on aamulla tehty koulua, lapset on rakentaneet ulos majan ja 11 vuotias valmisti lounaan. Koti ei ole alkuunkaan niin siisti kuin toivoisin sen olevan. Usein kuulen kysyttävän, että miten mulla jää aikaa hoitaa kaikki. Totuus on se, että ei mulla jää. Kodin siisteys on se mikä kärsii eniten. Vaikka meillä lapset joutuu osallistumaan siivoukseen päivittäin ja kodin ylläpito on yhteinen projekti. Niin silti täällä on aina päällä pieni tai suuri sekasotku. Vaikka alakerran saa aika pienellä vaivalla siivottua niin yläkerta, pienten lasten huone ja kylppäri joutuu kärsimään ja vaatekasoja on pöydillä ja lattialla. Sanotaan, että ihmiselle tekee hyvää lähteä pois omalta mukavuusalueelta. Tämä siisteys on mun "pois mukavuusalueelta koulu". Jos haluaisin, että täällä olisi aina siistiä niin jäisi moni ViaDia vierailu väliin ja kuntosali reissut, jotka pitää mut henkisesti ja fyysisesti kasassa.
Evankeliumi on ilosanoma. Mielestäni ilosanoma ei kuulu kirkkorakennuksen sisään vaan se tulee viedä kaduille ja sinne missä sitä eniten tarvitaan. Ilosanoma on se, kun vähävaraiset perheet saa syödä kotonaan kunnon jouluaterian ja lapset saavat ainakin muutaman lahjan. Sitä, että yksinäinen saa ympärilleen ystäviä. Katso miten voisit auttaa jotain lähi-alueen perhettä facebookissa olevasta jouluapua ryhmästä.
Mikään ei ole niin mahtavaa kuin se, että jonkun ihmisen elämä saa muuttua. Saan viikottain kuulla miten jonkun päätepisteessä olevien parisuhde on saanut uuden suunnan tai miten päihderiippuvainen saa uskosta voimia elää raittiina. Ihmisten elämä saa iloa ja jonkun elämä muuttuu, kun sinä ja minä lähdemme pois omalta mukavuusalueelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti