Jumala hymyilee seurakunnille jonne vähäosaisten on helppo tulla

Meillä on mennyt tähän asti kaikki joulunalus vierailut todella hyvin. Kaikilla, jotka on tulleet mukaan auttamaan, on samanlainen fiilis. Tietysti homma on myös rankkaa ainakin minulle. Illalla olin todella puhki ja mietin taas ihmeissäni sitä painetta joka tuntuu jokapuolella ylivoimaisen kovalta. Mietin, että miksi tätä työtä teen, kun tulee sellaiset inhottavat jälkimainingit. Mitä enemmän ja mitä ihanampia kohtaamisia, sen surkeampi olo on jälkeenpäin. Huono olo ei siis välttämättä liity siihen, että joku olisi mennyt pieleen. Sitten koin, että Jumala alkoi puhua minulle. Usein saan rohkaisun sanoja tutuille ja tuntemattomille, mutta nyt Jumala alkoi puhua sydämelleni. Helpotuksen kyyneleet alkoivat vieriä poskilleni. Koin, että Jumala sanoi: "kohtaamme ihmisiä ja menemme paikkoihin, joihin kukaan muu ei halua mennä". Kyynelvirta lisääntyi, kun koin miten Jumala sanoi vielä, että olemme menneet sinne missä on hänelle Rakkaat ihmiset. Se kaikki vahvisti sitä mitä olen kokenut, mutta myös sitä, että en voi olla hiljaa. Minun tulee kirjoittaa ja sen vuoksi aiheena on taas auttaminen ja ihmisten kohtaaminen.

Seurakunnat laiminlyövät tärkeintä tehtäväänsä

Diakoniatyö on seurakunnan tärkeimpiä tehtäviä. Helposti käy niin, että diakonia työtä ei tehdä juuri ollenkaan ja harvoin se ulottuu seurakunnan ovien ulkopuolelle. Seurakunnat tukevat lähetystyötä ulkomailla tai heillä on siellä omia lähetystyöntekijöitä, mutta miten on lähetystyö ja vähäosaisten auttaminen Suomessa ? Jos diakoniatyötä tehdään niin se usein jää muutaman diakoniatyöntekijän harteille. Sen pitäisi olla koko seurakunnan, tai ainakin laajan joukon tehtävä. Siihen Jeesus itse antoi meille parhaan esimerkin omalla toiminnallaan, opetuksillaan ja vertauksillaan.
Apostolien teoissa nuori seurakunta oli aivan toisenlaisessa tilanteessa kuin tämän päivän seurakunnat. Siellä apostolien aika meni köyhien avustamiseen, eivätkä he ehtineet opettamaan, mikä oli kuitenkin heidän päätehtävänsä seurakunnan rakentamisessa. Niinpä seurakunta päätti valita keskuudestaan seitsemän avustajaa, diakonia, joiden tehtäväksi tuli köyhistä huolehtiminen (Apt. 6:1-7). Heidän tehtävänsä oli organisoida seurakuntalaisten joukko huolehtimaan köyhistä ja muista vähäosaisista. He eivät siis itse tehneet kaikkea työtä.
Näin sen kuuluisi olla meilläkin. Diakoniatyöntekijät organisoisivat työtä, jota joukko vapaaehtoisia tekisi aikansa ja voimiensa mukaan. Tukholmassa Santa Klaran seurakunnassa tästä on elävä ja loistava esimerkki. Se elää todeksi eläkkeelle jääneen kirkkoherran Carl-Erik Sahlbergin opetusta, jonka mukaan rukous ja diakonia ovat seurakunnan työn ytimiä.

Usein seurakunnat ovat hyväosaisten yhteisöjä, joista vähäosaisempi kääntyy ovelta pois

 

Monesti seurakunnat ovat nykyisin hyväosaisten yhteisöjä, joista vähäosaisempi kääntyy ovelta pois, kun ei koe kuuluvansa joukkoon eikä tunne itseään tervetulleeksi. Kuukausi aiemmin vierailin ihanassa seurakunnassa Helsingin puolella. Salissa oli satapäinen yleisö. Joukossa istui yksi humaltunut mies. Kun hän alkoi keskustella vierustoverien kanssa, kukaan ei oikeastaan jatkanut keskustelua ja salin puollalla päät kääntyivät. Mies lähti ovelle päin, eikä kukaan ympärillä olevista ihmisistä mennyt tervehtimään. Minä päätin mennä. En välittänyt siitä häiritseekö se muita ja kokouksen kulkua. Otin askeleet kohti miestä ja puristin kunnolla kädestä ja katsoin silmiin. Sanoin, että "kiva kun tulit tänne. Oli kiva nähdä sinua ja toivonmukaan tulet uudestaan!" Mies katsoi minua yllättyneenä ja iloisena. Toivotimme toisellemme hyvää viikonloppua. Ympärillä olevat ihmiset seurasivat kohtaamista, mutta sen jälkeenkään kukaan muu ei mennyt juttelemaan miehen kanssa. Hän lähti kotiin kesken kokouksen.

Raamatussa opetuslapset olivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta joukko oppimattomia miehiä. Tämän päivän seurakunnan tilanne on usein päinvastainen. Teologisia keskusteluja käyvät ovat seurakunnan hyväosaisia ja teologisen koulutuksen saaneita. Raamatun aikana vastaavissa tehtävissä toimivat olivat oppimattomia. Yhteiskunnan laitamilta tulevien on vaikea löytää paikkaansa seurakunnista, joissa toiminta perustuu erilaisille keskusteluille ja saarnojen kuuntelulle konkreettisen toiminnan jäädessä taka-alalle. Jeesus itse kuitenkin muistutti monissa opetuksissaan juuri syrjityistä, sorretuista ja vähäosaisista, ja heitä Hän myös itse kohtasi. Siellä, missä on ollut herätystä niin koko kansa kaikkine yhteiskuntaluokkineen on ollut edustettuna. Työ on alkanut kuitenkin aina köyhien parista.

Joululauluja Matinkylässä 

 

Minä satun kuulumaan sellaiseen seurakuntaan joka lämpenee myös ulospäin. Näin ei ole aina ollut. Vuosien varrella yhä useampi vaikeassa tilanteessa elävä on löytänyt tiensä meille. Huomenna Kaivolla lauletaan joululauluja klo15.00. Tervetuloa katsomaan ! Jos sinä et voi sanoa samaa omasta seurakunnasta niin älä jää voivottelemaan tilannetta. Sinä voit olla muuttamassa sitä !

Vankiloita ja eri laitoksia yli 40 vuotta kiertänyt  ystäväni sanoi, että "Heidi, se työ jota te teette on juuri sellaista mitä kaikkien seurakuntien ja uskovien pitäisi tehdä. Jos ihmiset todella tekevät niinkuin Raamattu opettaa niin silloin he eivät jää seurakuntaan vaan he menevät kaduille, toreille ja aitovierille".




Heidi