Joulu notkuvien pöytien ääressä ja biojäte-astiassa

Eiliset vierailut Hietaniemen palvelukeskuksessa ja Ruusulankadun asumispalveluyksikössä sujui hienosti. Saatiin kiva porukka kasaan ja muutama uusi vapaaehtoinen. Hietsun palvelukeskuksessa olimme ensimmäistä kertaa. Siellä oli useita tuttuja, joita olen reilu vuoden aikana tavannut muissa asumispalveluyksiköissä ja asuntoloissa, joissa olemme vierailleet. Oli tosi kiva tunne alusta asti, siitä, että vihdoin pääsemme sinne, vaikka tietysti samalla jännitti kauheasti, että miten kaikki sujuu. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun asukkaille maksettiin ruoka ja siitä tuli todella hyvää palautetta. Tosin kassalla jengi ihmetteli, kun he tarjosivat pientä maksua lounaasta ja kassaneiti joutui useille kertomaan moneen otteeseen, että lounas on heille tämän kerran ilmainen, että vierailemaan tulleet ihmiset ja ViaDia tarjoaa aterian. Lisäksi lauloimme joululauluja, jaoimme vaatteita ja kaikille yli 80 lle joululahjat.

 

Jumalan sydämellä on syrjäytyneet ja kärsivät

Pieni pätkä puheestani: Yhteiskunta ja ihmiset luokittelee meitä statuksen, vaatteiden, työpaikan ja sen perusteella minkälaisessa paikassa asumme. Jumala ei ajattele ihmisistä näin ja luokittele heitä niinkuin yhteiskunta. Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja hänen sydämellään on erityisesti syrjäytyneet, köyhät, orvot, sairaat, asunnottomat ja yksinäiset. Stockmannin mainokset notkuvista ruokapöydistä, hienosta kodista ja suvusta, jotka istuu sovussa pöydän ympärillä on kaukana siitä joulusta mihin Jeesus syntyi. Raamattu sanoo, että Jeesus oli kipujen mies ja sairauden tuttava. Jeesus koki ihmisten pilkkaa ja lopulta häntä kidutettiin ja Jeesus naulattiin ristille. Hän jos kuka ymmärtää miltä tuntuu ihmisten ylimieliset ja vihaiset katseet. Se mikä on ihmisille mahdotonta on Jumalle mahdollista. Samaan hengen vetoon lupasin, että jokaisen ihmisen elämä ja olosuhteetkin alkavat muuttua, kun alamme rukoilla. Olen nähnyt omassa ja lukuisten ystävien elämässä miten usko muuttaa elämää. Itsekin liikutuin kyyneliin puhuessani, mutta en ollut ainut. Useat ihmiset pyyhkivät poskille vieriviä kyyneleitä. Metadoni hoitoa lopettava nuori nainen tuli kyyneleet silmissä kiittämään puheesta ja sanoi, että se antoi voimia ja uskoa, että muutos voi olla mahdollinen. Hän pyysi rukousta puolestaan.

 

Yöt biojäte-astiassa

24 -vuotias mies kertoi, miten hän on 2 vuoden aikana nukkunut yleisissä vessoissa, rappukäytävissä, puiston penkeillä, lehtiroskiksessa ja biojäteastiassa. Sama henkilö kertoi kaksi eri tapausta jolloin siivooja on käyttäytynyt todella asiattomasti. Ystäväni nukkui yleisen vessan pöydällä ja hänen ystävänsä lattialla. Ystävä heräsi siihen, kun siivoja löi häntä kasvoihin ja maassa nukkuvaa kaveria potkaisi vatsaan. Hän toivotti hyvää jatkoa käyttämällä sanoja "painukaa vittuun täältä". Toinen tapaus oli, kun ystävä nukkui jälleen yötä yleisessä wc:ssä.  Siivooja hermostui nähdessään vessassa nukkuvat nuoret miehet ja kasteli toisen vedellä märäksi. Heidät ajettiin pois märkinä talvipakkaseen.

 

Apua sinne missä sitä tarvitaan

"Usein minulta kysytään, että "eikö se vapaaehtoistyö ole ihanaa? Siitä tulee varmaan todella hyvä mieli?" On se sitäkin, mutta kyllä ne ihmiskohtalot ja asunnottomuus on kauheaa kuultavaa. En tee tätä siksi, että tästä tulee hyvälle mielelle. Sitä varten kannattaisi hankkia joku kevyempi palkkatyö.

Onneksi meillä on jo useita yhdistyksiä ja seurakunnat tekevät jo paljon mm. kaikki suurimmat ruoanjakelu pisteet on lähteneet liikkeelle uskovien halusta auttaa. Mm. Manna-apu ja Hurstin ruokajonot auttavat tuhansia ihmisiä viikottain. Mielestäni yhdistykset, kirkot ja seurakunnat voisivat tehdä vielä enemmän: auttaa asunnottomia, parantaa heidän olojaan ja ylipäätään vähäosaisten auttaminen tulisi olla jokaisen seurakunnan ja kristityn tehtävä. Jos Raamattu on meidän ohjekirjamme silloin kirkkojen tulisi panostaa diakoniatyöhön ja vähäosaisiin yhtälailla kuin kehitetään Jumalanpalveluksia, Raamattupiirejä ja rukouspalvelutoimintaa. Moni syrjäytynyt on menettänyt otteen elämään, luottamuksen ihmisiin ja uskon Jumalaan. Ajatellaanko me täällä hyvinvointi valtiossa, että valtio ja kunnat huolehtii asunnottomista ja köyhistä. Tasavallan presidenttikin toteaa, että maamme ei toimi ilman seurakuntia, yhdistyksiä ja vapaaehtoistoimintaa. Mielestäni diakoniatyö ei kuulu pelkästään diakoneille tai kirkkorakennuksen sisään. Apu tulee viedä sinne missä ihmiset sitä eniten tarvitsevat !

 

Mitä lahjaksi, kun ystävillä on jo kaikkea ?

 Useiden meidän sydämen täyttää ajatukset siitä miten järjestämme kotimme kauniiksi, mistä löytyy oikean väriset kynttilät ja mistä hankimme perheelle, ystäville ja lähisuvulle lahjoja. Onkin hankala päätös, kun kotoa löytyy kaikkea. Kannattaako ostaa lisää vaatetta ja leluja kaiken yltäkylläisyyden keskelle vai voisiko osan lahjavaroista lahjoittaa tarvitsevalle. Lämmin takki tuo lämmön koko sydämeen.

Lähdimme Ruusulankadulta kohti kotia ja huomasin, että meidän uuden vapaaehtoisen takki on unohtunut jonnekin. Ystävä totesi" miehellä, jonka kanssa juttelimme oli rikkinäinen takki päällä. Jätin hänelle oman lämpimän talvitakin, kun minulla on kotona toinen " !



Heidi