Tulimme äsken kotiin seurakunnasta. Täällä oli Saaran ja meidän vakituisen viikonloppu vieraan lisäksi naapurin poika. Äsken pimpotettin oveen ja siellä oli 11- vuotiaan Rebekan kavereita. He leikkivät aluksi ulkona ja tulivat hetki sitten sisään ja nyt viettävät aikaa yläkerrassa. Pari päivää aiemmin asuntolassa asuva ystävämme tuli kylään. Hän totesi nähdessään kotimme, että täällä näyttää ihanalta. Sellaiselta, että täällä eletään! Itse olisin toivonut, että kotimme olisi ollut hieman siistimpi. Ystävämme joka näki ensimmäistä kertaa kotimme ja lapset istuutui rennosti ruokapöydän ääreen. 10 minuuutin jälkeen hän alkoi tehdä 11 -vuotiaan Rebekan kanssa matematiikan tehtäviä. Omia ystäviä ja lasten kavereita voi kutsua kotiin ilman, että pitää siivota viikko.
Meillä on usein sunnuntai perinteenä käydä Niken kanssa kuntosalilla, etenkin jos on ollut useampi päivä taukoa. Kotiin palatessa alkaa aina seurakuntaan lähtö härdelli. Pitää laittaa ruoka, käydä suihkussa, etsiä itselle ja kaikille sopivat vaatteet. Grace 2v 11 kk totesi, että: " ai, ihanaa lähteä seurakuntaan se on meidän koti" Olin ihan ihmeissäni, koska mielestäni emme ole näillä sanoilla puhuneet kotona koskaan seurakunnasta.
Paikan päällä Matinkylässä oli ihana nähdä ystäviä ja päästä lataamaan akkuja. Meillä ei ole ongelmat hellittäneet vaan itseasiassa ollut Niken kanssa tosi vaikeaa. Niin kauheeta, että ei oikein tiedetä miten tästä taas selvitään. Kuitenkin aina niinkuin tähänkin asti on joku ratkaisu löytynyt. Seurakunnassa käynti ja rukous auttaa ja tuo toivoa toivottomuuden keskelle.
Grace tutustui uuteen ystävään ja kutsui perheen meille kylään. Kun ystävän äiti kysyi, että missä me asumme meidän leidi sanoi, että "me asumme Espoon vapaaseurakunnassa". Mietin näitä tyttären lausahduksia ja tuntemuksia, että näinhän se on tai sen pitäisi olla, seurakunta on meidän toinen koti ja ystävät osa suurta perhettä. On ihana omistaa sellainen paikka mihin voi mennä silloin, kun elämä luistaa hyvin ja silloin kun tuntuu, että ei enää jaksa ja seinät kaatuu päälle. On hienoa katsoa ympärille seurakunnassa, kun siellä on niin erilaisia ihmisiä. Sisääntulo aulassa on iso kahvila, jossa on paljon pöytiä ja sohvia. Usein sohvilla lepää yksi tai useampi henkilö.
Olen vuosien aikana nähnyt miten Jumala on jokaisen kivun ja vastoinkäymisen elämässämme kääntänyt voitoksi. Meille on annettu vapaa tahto. Voimme katkeroitua, jäädä kotiin ja eristäytyä ihmisistä. Toinen vaihtoehto on mennä eteenpäin, hakeutua seurakuntaan, ihmisten yhteyteen ja hakea ongelmiin apua. Se kauheus mitä ihminen käy läpi on usein Jumalan tapa meidän kautta aikanaan auttaa muita ihmisiä. Jumalan voima tulee esiin meidän heikkoudessa. Meidän elämän ei tarvitse olla kunnossa ja kotimme järjestyksessä, jotta voimme kutsua ihmisiä kylään. Jokainen voi olla avuksi lähimmäiselle rikkaana, köyhänä, terveenä tai sairaana !
Ihanaa joulunaikaa jokaiselle. Pidetään toisistamme hyvää huolta ja kutsutaan ihmisiä kylään !
Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti