Heräsin aamulla ja muistin lausahduksen nuoruusvuosilta: alkoholi ja tanssiminen ovat syntiä. Ajattelin 20 vuotta sitten, että eihän siinä uskossa ole mitään järkeä, koska tanssiminen ja juominen olivat parasta elämässäni.
Kohtaan viikoittain
ihmisiä, jotka yllättyvät sitä , että olen uskovainen. Ihmisillä on tietty
kuva, siitä miten kristitty pukeutuu ja puhuu. Moni tuntuu olevan todella
onnellinen huomatessaan, että usko ei olekaan sääntöjä, käyttäytymis- tai
pukukoodeja joita pitää noudattaa.
Onko meillä uskovilla näihin
ennakkoluuloihin osa syy?
Uuno Turhapuro- elokuvassa
Spede päätti kokeilla elämässään kurjuuden maksimointia ja muutti asumaan
roskalaatikkoon. Luin netistä erästä keskustelupalstaa, jossa kehotettiin:
ryhdy uskovaiseksi ja koe kurjuuden maksimoiti. Monet kokevat uskon kielteisenä juuri sen takia, että usko vie hauskuuden elämästä.
Suomalaisista lähes
jokainen tuntee jonkun jolla on vakava päihdeongelma. Vuosisadan
vaihteessa kantakapakoissa oli rähinöintiä, tappeluita ja murhia. Alkoholin
juonti ja sen seuraukset haluttiin kieltää. Suomeen tuli Kieltolaki. Asiaa ajoi
niin kirkolliset kuin lainopilliset. Siihen aikaan valta-osa kansasta
osallistui kirkon toimintaan ja raittius oli yksi tärkeimmistä hyveistä.
Sieltä saattavat juontua juuret tähänkin päivään ja ajatukseen, että jos
henkilö on absolutisti hän on entinen juoppo tai uskovainen.
Raamattu ei kuitenkaan ole alkoholi kielteinen. Jeesus ja apostolit nauttivat viiniä ajan
tavan mukaan. Viini kuului paikalliseen ruokakulttuuriin. Raamattu ei tuomitse alkoholin käyttöä (Joh. 2:1–11; 1. Tim. 3:8; Tiit.
2:3). Silloin, kun juomisesta seuraa älytön meno
niin se ei ole enää hyvä juttu. (1.
Piet. 4:3, ks. myös Ef. 5:18). Eräät
raamatunkohdat viittaavat alkoholiin myönteisessä mielessä. Saarnaajan kirja
9:7 neuvoo: ”Juo viinisi hyvillä mielin.” Psalmi 104:14-15 kertoo Jumalan
antaneen viinin ” ihmisen iloksi”. Raamattu kuitenkin varoittaa, että
liiallinen alkoholin käyttö tekee riippuvaiseksi.
Yksi nuoruuden kesän
kohokohdista oli Kotkan meripäivät. Vietimme
siellä pitkän viikonlopun kaveriporukalla. Kun kaljaa oli kitattu satamassa
aamusta lähtien, niin illaksi suuntasimme aina keskustaan baariin. Siellä
törmäsin nuorten uskovien joukkoon. Tiesin, että näillä nuorilla on
totuus ja usko, joka minulta puuttui. Kerroin, että minäkin tulen jonain päivänä uskoon.
Vastaus oli, että sitten en enää voi pyöriä vanhojen ystävien kanssa. Ihmettelin kommenttia, koska ei
ystäviä jätetä noin vain. Päätin, että jonain päivänä näytän, että mahdollista hengata ryyppyporukassa ja olla uskossa.
Tänä päivänä Ystäväpiirissä
on niitä jotka käyttävät alkoholia tai muita päihteitä lähes päivittäin.
Minulla on useita Rakkaita ystäviä jotka ovat absolutisteja sen vuoksi, että
heille se on ainoa mahdollisuus pysyä kuivilla. Suurella osalla heistä on
todella rankka päihdetausta. Mielestäni nämä ystävät, jotka ovat ojanpohjalta nousseet, pitäisi
palkita urhoollisuusmitalein. He ovat todellisia sankareita!
Päihdeongelmaisella ei ole
muuta vaihtoehtoa, kuin täysi päihteettömyys. Tähän ei käske Jumala vaan sen
sanoo maalaisjärki.
Suurin osa uskossa olevista
ystävistämme käyttää alkoholia. Nuoruusvuosien ökykännäilyjen jälkeen olin pitkään absolutisti. Vuosien varrella oma suhde alkoholiin on muuttunut ja olen oppinut käyttämään sitä oikein. Joskus käyn baarissa,
tai vietämme hauskaa iltaa ystävien kanssa, eikä siellä kukaan pulloon sylje.
Toisinaan, kun lapset ovat hoidossa, nautimme kotona rauhasta ja juomme Niken kanssa pullon
viiniä.
Olimme keväällä seurakunnan järjestämässä juhlassa. Suuntasimme
sieltä nuoruuden kavereiden luokse. Ystävä kuittasi, että olipa ”Jumalan armoa”
kun olimme uskovien porukassa. Hän tarjosi pullon lonkeroa, jonka avasin ja
totesin, että ei kun tämä on sitä Jumalan armoa. Niin oikeasti ajattelin. On
Jumalan armoa olla uskossa ja omistaa kaikki mahtavat ystävät joiden kanssa
pyörin jo lapsuus -ja nuoruusvuosina.
Ihmisten ennakkoluuloja ei
murreta kirkosta käsin ja osoittamalla sormella mikä on oikein ja väärin. Oman
kokemuksen mukaan myytit murtuvat, kun vietämme aikaa ihmisten kanssa ja
menemme sinne missä he ovat.
Heidi
Heidi
Kiitos tästä! Olen niin samaa mieltä ja varmasti moni muukin uskovainen. Hienoa, että joku vihdoin uskaltaa puhua tästä.
VastaaPoistaKiitos kommentista ja hyvästä palautteesta !
VastaaPoista