Päässä kiristää

Nyt on mennyt  3 viikkoa siitä, kun lopetin kymmenen vuoden käytön jälkeen masennuslääkkeet. Samassa rytäkässä puolitin erästä antipsykoottista lääkettä, jota olen käyttänyt lähinnä ahdistuksen poistoon. En tiedä kannattaako muuttaa kahta lääkettä samaan aikaan, sillä kun ongelmia tulee ei tiedä kumman lääkkeen vähennyksestä vierotusoireet/kummalliset olot johtuvat.

Vaikuttaisi, että masennuslääkeiden vähennyksen seurauksena sain pääasissa ns. sähköiskuja hermostossa, kireätä oloa ja muutaman kerran pistivän kivun. Antipsykootin vähentäminen onkin kovempi juttu: koska olin käyttänyt sitä ahdistukseen, sen lopettaminen tuo runsaasti ahdistusta.

Positiivinen ja mahtava puoli on se, että olen ollut normaalia tarmokkaampi ja esim. punttiksella tulokset ovat parantuneet. Olen jaksanut paneutua yksityiskohtiin työssä ja kodissa paremmin ja huolellisemmin: kotona olen ensimmäisestä kerrasta vuosiin alkanut lakaisemaan katua pihamme edustalta, järjestänyt laatikoita jne. Kaiken huipuksi olen kokenut tunteita, joita en ole tuntenut vuosikymmeneen.

Ongelmana on ollut aaltoileva ahdistus, jota olikin odotettavissa. Väillä kipu on niin kova, että on pakko mennä sänkyyn. liikunta, lukeminen, liikkeessä pysyminen, säännöllinen ruokailu, lepo ja  rukous ja hyvät ystävät ovat auttaneet ahdistukseen. Se mikä vie kivun kokonaan on seksi, silloin kaikki kipu ja ahdistus väistyy pitkäksi aikaa.

Välillä olo tuntuu mahtavalta (niinkuin tänään puolet päivästä), elämässä ja ympärillä näkyy värejä mitä ei ole vuosiin kunnolla nähnyt. Ihan kuin olisi katsonut kaikkea sumuverhon läpi. Jännityksellä odotan pahentuuko oireet ja miten selviän. Onnistunko lääkkeiden pudotuksessa. Päässä kiristää ja kun elää avioliitossa silloin kiristyy molempien pää, kun toinen on koko ajan kipeä, kireä ja räjähdysaltis. En tiedä minkä asian kanssa sinä taistelet? Mikä on sun unelma jonka eteen teet työtä? Ei saa luovuttaa ja pitää tehdä töitä, että unelmat toteutuu. Oli sun ongelma psyyken alueella, sosiaalinen pelko, sosiaaliset ongelmat tai muu fyysinen sairaus, niin haluamme sanoa, että elämä on mahdollista ilman lääkkeitä.

Me olemme toivoneet ja rukoilleet Niken parantumista melkein 11 vuotta. Viime päivinä on kiristänyt päätä, mutta olemme tottuneet siihen, koska näin ollut yli puolet meidän yhteisestä 17 vuoden avioliitosta. Jatkamme taistelua ja uskomme, että jonain päivänä Nikke pärjää kokonaan ilman psyyken lääkkeitä. Ollaan jo aika pitkällä. Tällaista se on ollut muistakin lääkeistä vieroittuminen (olen lopettanut tai vaihtanut psyykelääkkeitä n 10 kertaa aiemmin). Lisäksi, minua rohkaisee se, kuinka pääsin eroon vakavasta sosiaalisesta fobiasta vastaanlaisen kamppailun avulla, eikä se enään rajoita elämääni. Naura ja käytä huumoria!

Nikke