Iloa tunnelin päässä

Kukkia erämaassa

Tämä blogi kertoo meidän elämästä: avioliitosta, sairaudesta, parantumisesta, lääkeriippuvuudesta surusta, ilosta, pettymyksestä, onnistumisesta, uskosta ja toivosta. 

Kaljaa ja kirkkoa

Olemme 39-vuotiaita. Perheeseemme kuuluu 4 ihanaa tytärtä. Tunsimme toisemme jo 6. luokalla. Nuoruusvuosina pyörimme tiiviisti samassa kaljaporukassa. Olimme parhaat ystävät kunnes 19 vuotiaina aloimme seurustella. 17 vuotta sitten sanoimme Paraisten kirkossa toisillemme tahdon. 
Yhdessä on edelleen hauskaa: riitaa ja rakkautta riittää. Käymme edelleen samalla kuntosalilla, jossa kävimme ensi treffeillä 2o vuotta sitten. Avioliiton alkuvuosina oli erimielisyyksiä ja riitaa milloin mistäkin. Hakeuduimme parisuhde valmennukseen ja ajattelimme, että on parempi pureutua ongelmiin heti ja hakea apua asioihin ennen kuin ne kasvaa suuremmiksi. Asiat joista huomautimme toisillemme ei mennyt perille, mutta valmennuksen myötä yhteiselosta tuli helpompaa. Tuosta ajasta saimme muistoksi kortin: yhdessä vaikka läpi harmaan kiven. Avioliitto valmentajista tuli meidän hyvät ystävät ja ollaan myöhemminkin saatu heiltä konsultointiapua elämiseen ja avioliittoon. 

Ehdimme olla 2 vuotta naimissa, kun esikoisemme syntyi. Elämä ja avioliitto oli tasapainossa ja tuntui kuin pala Taivasta olisi tullut luoksemme, kun saimme terveen tyttären. Nikke opiskeli innolla lakia ja minä hoidin kotona vauvaa.

Päässä kiristää

Esikoisemme oli 3 vuotias, kun toinen tyttäremme syntyi. Nikke saattoi noina vuosina välillä huomauttaa, että hänen pään sisällä kaikki ei ole kunnossa. Sanoin:”Unohda tuollaiset jutut! kaikki on hyvin”. Nyt jälkeenpäin olemme tajunneet, että oireilua oli ollut jo 4 vuotta. Niille vaan tuli sokeaksi, kun voinnissa ei tapahtunut mitään tramaattista käännettä. Halusimme uskoa, että mielen alueen ongelmat häviävät pikkuhiljaa, mutta kävikin päinvastoin.. Olisi ollut järkevintä hakeutua hoitoon jo paljon aiemmin. Näin toipuminen ja hoito olisi sujunut nopeammin ja paremmin.
Oireet pahenivat ja lopulta päädyimme psykiatrin vastaanotolle 10,5 v sitten. Nikellä todettiin vakava masennus ja siihen liittyvä kova ahdistus. Myöhemmin diagnoosina oli kaksisuuntainen mielialahäiriö. Lopulta n 4 v. sitten todettiin, että kyseessä on vaikeahoitoinen skitsoaffektiivinen häiriö.  Oli vaikeaa ja surullista kuulla ja todeta, että oma siihen asti urheilullinen, voimakas ja toimelias mies on menettänyt toimintakyvyn ja sairaus varjostaa koko loppuelämää. Olemme  käyneet aikamoisen sodan oman mielen alueella, kun piti hyväksyä, että mies sairastaa. Samalla tuntui, että ei saa luovuttaa vaan uskoa siihen, että parantuminen on mahdollista, vaikka valoa ei putken päässä näkynytkään.
En pitänyt siitä, että oireille haluttiin löytää nimi, laittaa leima otsaan ja uskotella, että sairaus kulkee mukana hautaan saakka. Itsellä on ollut lähes koko ajan toivo paremmasta huomisesta. Olen uskonut, että ajan kanssa Nikke paranee. Tietysti 11 vuoteen mahtuu paljon. Olen ollut usein murheen murtama, lopen väsynyt ja kyllästynyt. Joitakin aikoja olen pelännyt Niken hengen puolesta, kun kipu on ollut niin kova, että mies ei ole jaksanut enää elää. Olen mennyt lääkärikäynneille mukaan ja toisinaan kritisoinut ammattilaisten tapaa hoitaa Nikkeä ja lisätä lääkkeiden määrää. 

Nikke on ollut lukuisia kertoja Jorvin psykiatrian poliklinikalla. Yksi esimerkki on  viiden vuoden takaa, jolloin sairaalassa aloitettiin jälleen uusi lääke. Se vei ahdistuksen mennessään, mutta lamautti Niken täysin. Hän oli sängyn pohjalla koko päivän. Pyysin, että lääke lopetetaan. Psykiatrin vastaus oli, että sitä ei voida lopettaa. Niken oireet ovat niin vakavat, että hän joutuu syömään lääkettä lopun elämän. Tuon lääkkeen johdosta kotielämä ja avioliitto menivät kuitenkin niin hankalaksi, etten antanut periksi. Nikke lopetti lääkkeen omin luvin. Samalla vointi parani huomattavasti ja hän sai iloa ja lisäenergiaa päiviin.

 

Lääkeriippuvuus

Lääkkeitä on vuosien varrella vaihdettu kymmeniä kertoja. Nikke kävi jokaisen lääkkeen ja lääkeyhdistelmän järjestelmällisesti läpi. Kipu ja ahdistus toisinaan helpotti joksikin aikaa. Vaikeinta on ollut hoitaa ahdistusta, joka on tuntunut kovana fyysisenä kipuna. Lääkkeitä on lisätty lääkärien toimesta.  Meidän aloitteesta lääkitystä on taas pyritty vähentämään tai kokeilemaan pienempää annosta aina kun olo on kohentunut.
Vastaavia omin luvin tai minun toiveesta olevia lääkekokeiluja on ollut kymmeniä ja kymmeniä. Välillä Nikke on niissä onnistunut ja toisinaan hän on joutunut palaamaan samaan lääkeannokseen. Lääkkeet jotka ovat olleet erityisen tehokkaita ahdistuksen lievittäjiä, ovat lisänneet runsaasti ruokahalua ja siitä syystä myös painoa. Tästä syystä sairauden hoito Niken kohdalla on ollut erityisen mutkikasta. Lääkärit totesivat, että Nikke on erittäin vaikea tapaus.
Keväällä 2013 Nikke pääsi eroon väsymystä ja painoa lisäävästä epilepsia/psyykenlääkestä. Lääkkeen lopettaminen sujui kohtalaisen hyvin. 4 viikkoa myöhemmin Nikke oli psykiatrinsa vastaanotolla. Nikke kertoi olonsa kohentuneen, kun oli lopettanut yhden lääkkeen kokonaan. Kun Nikke palasi kotiin vastaanotolta hänellä alkoi jo kotimatkalla samat oireet joita oli ollut ennen tuon lääkkeen syöntiä. Psykiatri oli sitä mieltä, että Nikke ei ole niin hyvässä kunnossa vaan tarvitsee 4 vko aiemmin lopettamaansa lääkettä ja oireet palaavat ajan kanssa. Kumma juttu ne palasivat välittömästi jo Niken ajaessa kotiin vastaanotolta. Toisin sanoen meidän molempien näkemyksen mukaan lääkäri psyykkasi Nikelle pelkotiloja ja oireita. Olin äärettömän vihainen. Olimme molemmat tehneet ison työn lopettamalla tuo lääke ja olimme jo voiton puolella. Oireet tulivat niin rajuina, että Nikke aloitti syömään lääkettä 4 viikon tauon jälkeen. AArg !

 

Ratkaisu vieroitusoireisiin vankilakundilta

Viime syksynä 2013 Nikke yritti päästä uudestaan eroon ed. mainitusta lääkkeestä, mutta vieroitusoireet oli niin kestämättömiä, ettei lääkkeen poisjättö onnistunut. Päihdepiireihin kuuluva ystävä, joka tuntee huumeet ja lääkkeet paremmin kuin omat taskunsa alkoi ihan muissa yhteyksissä puhua kodeiinia sisältävästä kipulääkkeestä. Lamppu syttyi päässä ja ajattelin, että siinä on apu Nikelle. Hän oli vaipunut täydelliseen epätoivoon lääkkeiden syöntiin liittyvän lihomisen ja väsymyksen suhteen ja painoa kertyi n1kg/viikko.

 Seuraavalla viikolla istuimme jälleen psykiatrin ja Niken omahoitajan juttusilla. Olimme umpikujassa ja jännitti etukäteen kuinka ehdotukseemme lääkkeen lopettamisesta otetaan vastaan ja suostuuko lääkäri kirjoittamaan reseptiä kipulääkkeeseen. Vaikka Nikellä ei ole päihdetaustaa niin lääkäri ei toivomaamme lääkettä suostunut määräämään. Minulla oli varasuunnitelma jo ennen lääkärille menoa. Jotenkin minulla oli syvä varmuus lääkkeen toimivuudesta ja päätin, että hankin sitä vaikka ystävän kautta katukaupasta :D Lopulta Nikke sai reseptin yksityislääkäriltä. Vaikutus oli juuri sitä mitä olimme toivoneetkin. Kolmas kerta toden sanoo: Nikke pääsi jälleen yhdestä psyykenlääkkeestä lopullisesti eroon. Vieroitusoireet kesti 3 viikkoa ja sen jälkeen ei kipulääkettäkään enää tarvittu. Tämä taistelu vei meidät jälleen umpikujaan ja toivottomuuteen. Olimme äärettömän iloisia ja helpottuneita, kun tuo lääke ei ollut enää rajoittamassa. Oli tunne kuin olisimme voittaneet Goljatin :)
 

Masennuslääkkeistä eroon

Lauantaina 20.9.2014 meidän 17 vuotis hääpäivänä Nikke otti viimeisen masennuslääkkeensä. Siitä on nyt n. 14 pv. Kauheita olotiloja ei ole ollut, sähköiskuja tosin on tuntunut koko kropassa ja väsymystä sekä unettomuutta. Pääosin kuitenkin vointi on ollut parempi ja Nikke on pystynyt siivoamaan kotia, hoitamaan lapsiamme ja järjestämään vapaa-ehtoistyöhömme liittyviä illallisia paremmalla temmolla kuin koskaan aiemmin. Masennuslääkettäkin on vuosien varrella yritetty muutamaan otteeseen vähentää, mutta se ei ole onnistunut. Tämä on ensimmäinen kerta yli kymmeneen vuoteen, kun Nikke on kokonaan ilman masennuslääkettä. Me toivomme ja rukoilemme, että tällä kertaa onnistutaan.
 http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014060318366845_uu.shtml

 

Lääkäreitä ei kannata uskoa

Haluamme auttaa niitä jotka taistelevat samanlaisten ongelmien kanssa ja lieventää ennakkoluuloja silloin, kun ihminen itse tai läheinen sairastaa psyykkisesti. Ympärillä olevat ihmiset usein pahentaa tilannetta, vaikka asian tulisi olla päinvastoin.
Vaikka lääkärit sanoisivat mitä tahansa, kaikkea ei pidä niellä noin vain. Ihminen jonka mieli on masentunut ei yksin jaksa taistella. Kun lääkärit määräävät psyyken lääkkeitä heidän tulisi ajan kanssa myös tukea niiden LOPETTAMISESSA. Lääkkeistä vieroittuminen on tosi työläs ja raskas prosessi. Siinä on vaikea yksin onnistua. Tarvitaan läheisten ja lääkärin tukea joskus myös sairaalajaksoja. Nikke on muutaman kerran vaatinut lähetettä sairaalaan, kun on halunnut lopettaa psyykenlääkkeitä. Hänellä on siis ollut niin monta lääkettä, että siitä kirjoitamme ihan toisen tarinan. Sairaalassa on pystytty antamaan viikon ajan lääkettä niin , että hän pystynyt nukkumaan. Jälleen kerran lopullisesti parantumaton sairaus on todettu parannettavissa olevaksi. Älä koskaan koskaan luovuta. Toivoa on niin kauan kuin on elämää.
 

Pilveä, piriä, subutexia, vankilaa ja vapaa-ehtoistyötä

Järjestimme Piritorilla eli Vaasanaukiolla Helsingissä ison tapahtuman,
Jossa tarjosimme ilmaista makkaraa, kahvia ja vaatteita

Oma häpeä, köyhyys, sairaus, toivottomuus ja hätä on vienyt meidät syrjäytyneiden pariin. Teemme yksin ja yhdessä tiimimme kanssa vapaaehtoistyötä pääkaupunki seudulla, https://fi-fi.facebook.com/ViaDiaEspoo. Työ alkoi yhdestä vierailusta leppävaaran kaduilla. Ystäväni jolla pitkä vankila ja päihteidenkäyttö tausta (alkoholia, pillereitä, amfetamiinia, subutexiä) kutsui minut mukaan kohtaamaan vanhoja ystäviään. Lähdin mielelläni, vaikka tuo maailma päihteineen tuntuikin kaukaiselta. Ei kuitenkaan täysin vieraalta, kun itselläkin meni nuoruusvuosina lujaa. Liikuin porukassa jossa viina ja pilvi maistui. 
Kadulla tapasimme todella huonossa tilanteessa olevia narkomaaneja ja ystävystyimme amfetamiinin myyjään. Kadulta meidät kutsuttiin kylään asumispalveluyksiköihin. Ystävien luona tuli idea ruokatarjoilujen aloittamisesta. Yksi kohtaaminen on johtanut toiseen ja 18 kuukauden aikana olemme astuneet jännittävään seikkailuun. 
On ollut mahtavaa nähdä miten ihminen voi nousta täysin mahdottomasta tilanteesta, kun koko ikä on mennyt päihde -ja rikollismaailmassa sekä vankiloissa. Eräs 42 vuotias ammattirikollinen, joka oli siihen asti hankkinut kaiken varastamalla kertoi innoissaan ostaneensa elämänsä ensimmäiset kengät. Oikean tuen turvin elämä voi muuttua. Taistelumme ja tarinamme jatkuu. Tervetuloa mukaan!

Nikke ja Heidi

http://liinanblogi.com/tag/aku-kopakkala/
http://www.masennusinfo.fi/oireet?gclid=CPCwlfe9ksECFcXUcgodcCIAVg
skitsoaffektiivinenhäiriö http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00487
Psykologi kyseenalaisti masennuslääkkeet- Mehiläinen irtisanoi  http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014060318366845_uu.shtml