Unohda omat ongelmat - auttaminen on parasta terapiaa!

Ystäväni reilu 30-vuotias mies viettää loppiaisen sairaalassa. Hänellä on ihana vaimo ja 3 pientä lasta. Mies sairastui pari vuotta takaperin syöpään. Tosin hoidot on tepsineet hyvin ja hän on viime kuukaudet viettänyt pääasiassa kotona. Hän laittoi tänään puhuttelevan kuvan seinälleeen, jossa Martin Luther King Jr. toteaa" Jos et voi lentää, niin juokse
                                                 jos et voi juosta, niin kävele
                                                 jos et voi kävellä, niin konttaa,
                                                 mutta mitä tahansa teet,
                                                 sinun täytyy mennä eteenpäin "

Mietin samalla itseäni ja vapaaehtoistyötämme. Minulla ei ole mahdollisuutta poistaa Suomesta asunnottomuutta, mutta voin tehdä jotain sen eteen. Minulla ei ole mahdollisuutta poistaa päihde -ja /tai syrjäytymisongelmaa, mutta voin tehdä jotain sen eteen. Oltiin joululomalla ystävien luona kylässä ja nukkumaanmeno venyi niin myöhäiseksi, että klo 2.00 ei viitsinyt lähteä herättämään isäntäperhettä  tai etsimään pimeästä peittoja. Vedettiin lakanat korviin, mutta kylmähän siinä tuli, vaikka heräsin tunnin päästä pukemaan lisää vaatetta päälle. Aloin miettiä paikkoja, joissa vierailimme joulun aikaan ja erityisesti Hietalahden palvelukeskusta. Asunnottomat nukkuvat siellä tilapäismajoituksessa yhteismajoituksessa, ohuen patjan päällä ilman peittoa. Aloin siinä yöllä suunnittelmaan, että seuraava projekti on se, että alan kerätä peittoja joita toimitamme eteenpäin Hietsuun viikolla 3, kun vierailemme siellä.

Afrikassa ja useilla katastrofi alueilla maailmassa on miljoonia ja miljoonia apua tarvitsevia ihmisiä ja erilaisia järjestöjä jotka tarvitsevat varoja toimiakseen. Kun miettii kaikkea sitä niin ahdistuuhan siitä. Elämästä voi kuluttaa vuosikymmenet, kun päivittelee maailman kauheutta ja todeta ettemme voi poistaa nälänhätää, ihmiskauppaa ja muuta kurjuutta ja pahuutta. On toinenkin vaihtoehto- alkaa tekemään jotain! Voimme auttaa yhtä ihmistä meidän läheisiämme Suomessa tai ulkomailla. Sinulla ei ehkä ole mahdollisuutta auttaa paikanpäällä, mutta voit ryhtyä vaikka kummiksi ja tukea yhtä yksittäistä naista tai lasta, joka voi kummitoiminnan ja tuen avullasi saada ulkomailla itselleen koulutuksen ja sitä kautta paremman tulevaisuuden.

Raamatun Jesajan kirjassa sanotaan:
6. Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet?
7. Eikö tämä: että taitat leipäsi nälkäiselle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?
8. Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi.
9. Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: "Katso, tässä minä olen". Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen, sormella-osoittelun ja vääryyden puhumisen,
10. jos avaat sydämesi nälkäiselle ja ravitset kylläiseksi hätää kärsivän, sinulle koittaa pimeässä valo, ja pilkkopimeä on sinulle kuin keskipäivä.

Minut on yllättänyt ihan täysin se miten tärkeää ihmisten auttaminen on myös sille joka auttaa. Olen nähnyt miten Raamatun lupaus " haavasi kasvavat nopeasti umpeen" käy toteen. Elämme mielestäni Suomessa useilla sektoreilla liian sisäänpäin lämpeävää ja itsekeskeistä elämää. En väitä etteikö ongelmiin tulisi hakea apua terapiasta, sielunhoidosta ja rukouksesta. Tottakai pitää ja kaikella on aikansa. En ole kuitenkaan kuullut opetusta seurakunnissa tai elämäntapa valmentajilta, jossa ahdistunutta, sairasta ja elämänsä kanssa kipuilevaa kehotetaan lähteä auttamaan muita.

Sen sijaan, että pyörittelet päässä omia traumoja ja pieleen mennyttä elämää niin anna Jumalan kirjoittaa uusi käsikirjoitus. Raamattu lupaa, että Jumala voi käyttää ihmiselämän monenlaisia vaikeuksia parhaaksemme ja kääntää lopulta kaiken hyväksi.  Anna Jumalan näyttää miten hän voi muuttaa jokaisen koetun tuskan ja elämän pimeimmät hetket ja vuodet.  Haluatko, että elämäsi muuttuu tämän vuoden aikana? Haluatko löytää uutta intoa? Haluatko parantua menneisyyden traumoista?  
En voi tehdä iloiseksi koko maailmaa, mutta voin tehdä iloiseksi yhden !
Tee sinä samoin, unohda omat ongelmat ja vajavaisuus - lähde auttamaan muita !


Heidi

Uusi vuosi ja ystävyyttä yli rajojen !

En voinut joskus uskoa, että ystävystyisin tapon tehneen entisen elinkautisvangin kanssa. Itseasiassa  hänen kanssaan olen keskustellut facebookissa eniten kuluneen vuoden aikana. En voinut kuvitellakaan, että tämä kyseinen "katujen kasvatti" olisi monin tavoin viemässä jonain päivänä työtämme eteenpäin. Laajennettiin vierailujamme Hietalahdenkadun palvelukeskukseen ihan siitä syystä, että tämä ystäväni kertoi, että siellä lounastaa ja majailee asunnottomat ja kaikista huonoimmassa asemassa olevat suomalaiset. En voinut uskoa, että ylipäätään tutustuisin vuoden aikana niin moneen päihde -ja rikostaustaiseen. Heistä on useista tullut hyviä ystäviä.

Sydäntä lämmittää apu jota saimme Suomea kiertäneeltä kassakaappi murtoja tehneeltä ystävältä, kun hän korjasi autoamme.

Saako Jumalasta puhua ja onko Raamatulla päähän lyöminen järkevää? 

 

Mahdotonta ajatella, että luennoisin liikunnasta ja terveydestä vankilassa, puhuisin ison ihmisjoukon edessä tai juontaisin seurakunnan kokouksia tai rukoilisin torilla kovaääniseen. (Olen lapsuudesta lähtien pelännyt esiintymistä) Tuntui myös kaukaiselta ja erikoiselta ajatus mennä satapäisen baarin asiakkaille puhumaan Jumalasta ja kutsumaan seurakunnan tilaisuuteen viereiseen rakennukseen. Vielä oudompaa oli huomata, että ihmiset ottivat sanat niin hyvin vastaan, että sain koko yleisöltä raikuvat aplodit. Moni tuli sen jälkeen kiittämään, keskustelemaan ja viettämään aikaa seurakunnan grilli-tilaisuuteen.

Joulukuussa olimme järjestämässä yhtä vierailua ja joukossa oli mies joka halusi juurta jaksain keskustella teologisista kysymyksistä. Hän totesi ettei koskaan kukaan ole lyönyt häntä Raamatulla päähän. Istuin siinä vieressä ja ryhdyin tuumasta toimeen, otin Raamatun käteen ja löin vieressä istuvaa miestä sillä päähän. Ei se mies siitä loukkaantunut vaan itseasiassa suhtautui siihen ihan pilke silmäkulmassa ja tuntui olevan kaikkien mielestä hauskaa ja rentoutti ilmapiiriä, jossa ihmiset eivät tunteneet toisiaan.

Yhteyttä yli rajojen

Olen tietysti tosi iloinen siitä, että viimeiset 18 vuotta olen saanut olla uskossa. Se on parasta elämässäni. Mua on kuitenkin aina harmittanut se, etten voi jakaa uskon asioita rakkaiden ihmisten kanssa, jotka olen tuntenut lapsuus -ja nuoruusvuosilta asti.  Harmittaa myös se, että ihmiset elävät aikalailla omissa poteroissaan. Kuitenkin harmitus on siirtynyt taka-alalle vuoden 2014 aikana, kun uusia yhteyksiä ja ovia on avutunut. Syksyllä löysin itseni edustamassa vapaaseurakuntaamme Matinkyläfestin kehittämis tiimistä. Mukana on ollut n 20 henkilöä eri järjestöistä ja lisäksi kulttuuritoimen ja kaupungin edustajia.Toteutimme yhdessä Matin kyläfest viikon ja seuraavaan suunnittelu on käynnissä.

En uskonut, että vapaaehtoistiimissämme olevalta ateistiksi itseään kutsuvalta löytyisi  parhaat perustelut kristinuskon puolesta. Asuntola vierailun yhteydessä  mies pohti kriittisen syvällisesti Jumalan olemassaoloa, Raamattua ja seurakuntaa. Hän meni hiljaiseksi, kun tiimissämme ollut ateisti avasi suunsa ja  sanoi, että hänkään ei usko Jumalaan, mutta näkee toiminnassamme hyvin paljon järkeä. Olemme ottaneet ateisti ystävämme mukaan vapaaehtoistiimiin, emme tuomitse ihmisiä,  seurakuntaamme on avoimet ovet ja ihmiset hyväksytään sellaisina kuin he ovat. Lista jatkui ja se kyllä liikautti omaa sydäntä, mutta teki silminnähtävästi vaikutuksen myös tähän mieheen.

En voinut uskoa, että työ jota teemme yhdistää ihmisiä niin erilaisista taustoista. En itseasiassa uskonut yhtään mitään muuta, kuin sen, että menemme järjestämään yhtä grilli-iltaa yhteen espoolaiseen asumispalveluyksikköön elokuussa 2013. En voinut kuvitella, että työ voi laajentua ja 16 kuukauden päästä järjestäisimme viikon aikana vastaavia tapahtumia kolmessa paikassa Helsingissä ja kolmessa  eri paikassa Espoon puolella. Lisäksi olemme vieneet lahjoja ja ilosanomaa Helvetin enkeleille, selviämisasemalle, A -klinikalle ja Sepänkylän asuntolaan Espoossa, joka on vierailukohteista ainut päihteetön asuntola.

Tietysti toivon, että saisin olla tulevana vuonna hyvä vaimo ja äiti. Mieleen tulee vaikeat hetket syksyllä ja marraskuinen kävelylenkki miehen kanssa tuulisessa säässä ja sitä edeltäneet riitaisat päivät. Vaikka ulkona oli kylmää niin sydäntä lämmitti, kun mies halusi kanssani pusikkoon pussailemaan. Ei me sinne pusikkoon lopulta päädytty, mutta sitä vaan, että riitojen ja erimielisyyksien sijaan voisi puolison kanssa miettiä asioita mikä tuo iloa ja yhdistää.

Iloitsen äitinä olemisesta ja samalla olen onnellinen vapaaehtoistyöstämme. Mukaan työhön on tullut lapsuuden -ja nuoruuden ystäviä, sukulaisia, rikos -ja päihdetaustaisia, päihdeongelmaisia, juutalaisia, ihmisiä eri seurakunnista ja taustoista. Tätä toivoisin näkeväni myös vuonna 2015, että, kristityt, ateistit, eri kirkkokunnat, syrjäytyneet, hyväosaiset, terveet ja sairaat voisi toimia yhdessä lähimmäisen hyväksi.

Sinulle toivon lisääntyvää rauhaa ja Jumalan Rakkautta, että voisit sisäistää sen, että olet ihana ja elämälläsi on merkitys. Tsemppiä ja kestävyyttä parisuhteeseen. Toivon sinulle iloa ja unelmien täyttämää vuotta 2015 !


Heidi 1.1.2015

Tyttäremme selviytyi ihmeellisesti hukkumistapaturmasta !

12 vuotta sitten toinen tyttäremme Rebekka syntyi pitkän ponnistusajan jälkeen kotona altaaseen. Hän oli todella rauhallinen vauva; nukkui ja söi hyvin eikä juurikaan aiheuttanut yövalvomisia.

18 kk iässä Rebekka ja koko perhe koki traagiset hetket, kun hän katosi mökillä. Välittömästi juoksin rantaan ja laiturille. Siellä Rebekkaa ei kuitenkaan näkynyt. Sillä välin Nikke oli ehtinyt tarkistaa talon yläkerran ja yläpihan. Tarkistimme vielä ylävajan ja lähdin uudestaan juoksemaan alas rantaan ja samalla huusin paniikissa, että :"nyt täytyy lähteä sukeltamaan" . Saavuttuani laiturille löysin vedestä karmeimman näyn mitä voi vaan kuvitella. Rebekka makasi tolpan juuressa kuolleen näköisenä eikä hengittänyt. Nikke kuuli äänestäni, kun huusin "täällä", että siellä odottaa pahin mahdollinen. Vaikka tilanteesta on yli 10 vuotta, muistan miten Nikke tunsi huutoni läpi ihan kuin veitsi olisi  työnnetty hänen vatsaansa. Nostin Rebekan vedestä, sillä hetkellä olin niin shokissa ja pää sekaisin, että maailma pyöri silmissä. Kaaduin rantakivikkoon pienen Rebekan kanssa. Ajattelin, että jos hänessä vielä on pihahduskaan elämää jäljellä, niin sekin toivo olisi mennyt, kun löimme itsemme teräviin kiviin.

Laskin Rebekan alas nurmikolle. Veljeni saapui paikalle ja Nikke oli vähän ylempänä isosisko Saara sylissä, joka totesi, että" jos Rebekka kuolee niin meidän on synnytettävä hänelle samanlainen pikkusisko".  Katsoessani kuolleen näköistä, sinistä pientä lasta maassa tuntui, etten voi koskea häneen. Sain ihmeellisesti jostain uskalluksen ja voiman toimia ja samalla, kun hätäkeskus antoi veljelleni neuvon alkaa puhaltaa keuhkoihin ilmaa sain saman tunteen. Aloin puhaltaa ilmaa keuhkoihin ja huusimme Jeesusta avuksi. Jonkin aikaa puhallettuani keuhkoista kuului pientä rohinaa, mutta Rebekka oli edelleen sininen, ei hengittänyt eikä mitään elonmerkkejä näkynyt.

Pian mökin pihalle ajoi ambulanssi ja sitten niitylle laskeutui mediheli. Ensiapu henkilökunta sai Rebekan oksentamaan ja samalla revittiin pois märät vaatteet ja painava vaippa. Mediheliin ei voitu ottaa vanhempia, joten hoidimme shokissa pakolliset asiat ja vaihdettiin kuivat vaatteet. Nikke istui luhistuneena vajan lattialla ja itki toivottomana. Hän totesi, että jos tästä Rebekka selviää niin kaikki oma murhe ja sairaus on toissijaista.

Isäni lähti viemään meitä Turkuun autolla.  TYKS teholla lääkärit sanoivat, että lapsi pidetään 24 h nukutettuna, jotta elintoiminnot on vähäiset ja näin minimoi aivovauriot. Toinen lääkäri oli positiivinen ja toinen pelkäsi pahinta: aivovauriota tai kuolemaa. 10 tunnin jälkeen tapaturmasta pastorimme perheineen ajoi Espoosta Turkuun ja erityisluvalla Rauno sai tulla osastolle rukoilemaan. Hän voiteli Rebekan otsan öljyllä. Emme olleet koko päivänä syöneet ja lähdimme pizzalle. 

Saapuessa osastolle meitä odotti mahtava uutinen. Rebekka oli vierailun jälkeen piristynyt niin paljon, että nukutusannosta ei voitu enää lisätä ja hän riuhtoi itsensä pois letkuista. Samanpäivän aikana koimme valtavaa tuskaa ja surua ja sitten niin suurta iloa ja helpotusta. Lääkärit ihmettelivät nopeaa parantumista ja arvioivat, että Rebekka ei ehtinyt olla vedessä kuin vajaa 2 min. 

Mökille päästyämme laskimme juoksuun ja etsimiseen käytetyn ajan ja arviomme mukaan Rebekka oli hukuksissa n. 7 min. Mökillämme Turun saaristossa on sakea vesi ja Rebekan löytäminen vedestä olisi ollut todella vaikeaa. Monessa suhteessa oli siis suuri siunaus ja onni, että Rebekka nousi pintaan. Sitä ei pysty mikään fyysikanlaki selittämään. 

Useat lääkärit teho-osatolla kiittelivät ripeää toimintaamme mökillä liittyen elvytykseen. Meillä oli tietysti vain paha olo Rebekan katoamisesta emmekä nähneet omassa toiminnassamme mitään kehuttavaa. Lääkärien mukaan hyvin harva pystyy vastaavassa tilanteessa elvyttämään omaa lastaan. Siihen ei pysty edes hyvin ammattitaitoinen lääkäri tai ensiapuhoitaja. Se voima, jonka avulla pystyin toimimaan olis siis ihan Jumalalta saatu yliluonnollinen voima.  

Rebekka tutkittiin osastolla ja myöhemmin jälki-tarkastuksessa Jorvin sairaalassa. Hänet todettiin täysin terveeksi eikä tapaturma tulisi vaikuttamaan millään tavoin Rebekan kasvuun tai oppimiseen. Muutamat lehdet kirjoittivat tapaturman jälkeen tapturmasta mm. otsikolla "Olin kuolleena 10 minuuttia". Helsingin jäähallissa vietettiin 4 viikkoa tapaturman jälkeen hengellisiä festareita. Meitä pyydettiin eteen kertomaan Rebekan parantumisesta täydelle yleisölle. Kotiin päästyäni aloin pelätä, että mitä jos sattuu uusi tapaturma tai muu vastaava. Sen jälkeen sain vastauksen pelkooni. Rebekka joi kaakaota ja mukista valui kaakaota pöydälle.  Nostin mukin pois ja olin pyyhkimässä pöytää, mutta kaakao lammikkoon muodostui sydän ja sen ympärille kaksi virheetöntä ympyrää. Ihan kuin joku olisi piirtänyt ne harpilla. Kuva oli niin ihmeellinen näky etten uskonut näkemääni ja ajattelin sen olevan heijastuma lampusta tms. Sydän keskellä oli Rebekka ja ympyrät ympärillä kuin suojamuurit Rebekan elämän yllä.  Valokuvat on tallella, mutta paperiversiona, joten en voi tähän niitä laittaa. 

Nykyisin Rebekka on innokas cheerleader ja harjoittelee kotona päivittäin ryhmän harjoitusten lisäksi. 2v3kk ikäisenä hän  halusi aloittaa laskettelun ennenkuin osasi kunnolla puhua. Hyvin päämäärätietoisena ilman sanoja osoitti suksia ja veti isoja monoja jalkaan. Rinteessä pysyi heti pystyssä ilman tukea ja iloisena laski alas loivaa mäkeä ja vilkutteli ympärilleen. 

Rebekka rakastaa uintia, valokuvausta ja viihtyy luonnossa. Hän on pienestä pitäen ollut herkkä kuulemaan Jumalan äänen. Yksi tärkeimpiä hetkiä oli, kun ystäväperheemme lapsi kuoli syöpään. Hän kertoi meille päivittäin asioita mitä tuo tyttö tekee Taivaassa. Hän osallistui siellä juoksukilpailuihin ja joi kultaisesta tiestä ilmestynyttä appelsiinimehua. Rebekka ja me ei tiedetty, että juoksukilpailut oli tytön eläessä hänen suurin ilo ja appelsiinimehu hänen lempijuoma. Syöpä ja hoidot vei kaikki hiukset mennessään, mutta Rebekka näki tytön Taivaassa, hänellä oli kauniit, pitkät vaaleat kiharat hiukset ja hän hyppi liaanista veteen. Nämä sanat antoivat perheelle suurta lohdutusta vaikeina hetkinä. Rebekka meitä vanhempiakin rohkaisee usein. 

Lapset on lahja ja elämä on ihme. Taivaanisä kiitos, että saatiin pitää Rebekka täällä! Ihana Rebekka hyvää 12 -vuotis syntymäpäivää!


Heidi

Yksin jouluna? Tervetuloa Leppävaaraan tai Matinkylään !

Espoon vapaaseurakunta on jo useamman vuoden ajan järjestänyt jouluaattona yksinäisten joulujuhlia. Albergan kartanossa yksinäisten jouluja on järjestetty jo vuodesta 2006 alkaen ja Matinkylän Kaivolla toista kertaa. 

Yksin vietetyn joulun ei tarvitse olla synkkä ja iloton. Vaikka nykyisin jo useampi kuin joka kolmas espoolaiskoti on yhden hengen talous, voi perheetönkin nauttia juhlapyhistä toisten seurassa.

Albergan joulujuhlaan osallistuu kaikenlaisia ihmisiä, niin työssäkäyviä, eläkeikäisiä kuin yksinhuoltajia lapsineen.
Joulujuhlan aloittaa aaton hartaushetki, jonka jälkeen ruokaillaan ja lauletaan joululauluja.  Luonteeltaan juhla on ekumeeninen, eikä keneltäkään kysellä suhtautumista uskonasioihin.

Kaivon joulussa ruokaillaan ja vietetään tunnelmallista ja hauskaa iltaa hyvässä seurassa! Kaikille juhlaan osallistuneille jaetaan lahjat!

 24.12. klo 14.00 jouluaaton hartaus  ja 15.00 alkaen Kartanon joulu Leppävaarassa (Sokerilinnantie 7A).  Ilmoittautumiset etukäteen kartanonjoulu@gmail.com 

Yksinäisten joulujuhla Kaivolla 24.12. klo 18.00, Matinkylän vanha ostari(Matinkatu 22). Vapaa pääsy. 

Yllä oleviin tilaisuuksiin voit tulla myös auttamaan! Niihin voi lahjoittaa myös jouluruokia ja Kaivon jouluun valmiiksi paketoituja lahjoja: saippuaa, shampoota ja suklaarasioita !


Heidi

Jumala hymyilee seurakunnille jonne vähäosaisten on helppo tulla

Meillä on mennyt tähän asti kaikki joulunalus vierailut todella hyvin. Kaikilla, jotka on tulleet mukaan auttamaan, on samanlainen fiilis. Tietysti homma on myös rankkaa ainakin minulle. Illalla olin todella puhki ja mietin taas ihmeissäni sitä painetta joka tuntuu jokapuolella ylivoimaisen kovalta. Mietin, että miksi tätä työtä teen, kun tulee sellaiset inhottavat jälkimainingit. Mitä enemmän ja mitä ihanampia kohtaamisia, sen surkeampi olo on jälkeenpäin. Huono olo ei siis välttämättä liity siihen, että joku olisi mennyt pieleen. Sitten koin, että Jumala alkoi puhua minulle. Usein saan rohkaisun sanoja tutuille ja tuntemattomille, mutta nyt Jumala alkoi puhua sydämelleni. Helpotuksen kyyneleet alkoivat vieriä poskilleni. Koin, että Jumala sanoi: "kohtaamme ihmisiä ja menemme paikkoihin, joihin kukaan muu ei halua mennä". Kyynelvirta lisääntyi, kun koin miten Jumala sanoi vielä, että olemme menneet sinne missä on hänelle Rakkaat ihmiset. Se kaikki vahvisti sitä mitä olen kokenut, mutta myös sitä, että en voi olla hiljaa. Minun tulee kirjoittaa ja sen vuoksi aiheena on taas auttaminen ja ihmisten kohtaaminen.

Seurakunnat laiminlyövät tärkeintä tehtäväänsä

Diakoniatyö on seurakunnan tärkeimpiä tehtäviä. Helposti käy niin, että diakonia työtä ei tehdä juuri ollenkaan ja harvoin se ulottuu seurakunnan ovien ulkopuolelle. Seurakunnat tukevat lähetystyötä ulkomailla tai heillä on siellä omia lähetystyöntekijöitä, mutta miten on lähetystyö ja vähäosaisten auttaminen Suomessa ? Jos diakoniatyötä tehdään niin se usein jää muutaman diakoniatyöntekijän harteille. Sen pitäisi olla koko seurakunnan, tai ainakin laajan joukon tehtävä. Siihen Jeesus itse antoi meille parhaan esimerkin omalla toiminnallaan, opetuksillaan ja vertauksillaan.
Apostolien teoissa nuori seurakunta oli aivan toisenlaisessa tilanteessa kuin tämän päivän seurakunnat. Siellä apostolien aika meni köyhien avustamiseen, eivätkä he ehtineet opettamaan, mikä oli kuitenkin heidän päätehtävänsä seurakunnan rakentamisessa. Niinpä seurakunta päätti valita keskuudestaan seitsemän avustajaa, diakonia, joiden tehtäväksi tuli köyhistä huolehtiminen (Apt. 6:1-7). Heidän tehtävänsä oli organisoida seurakuntalaisten joukko huolehtimaan köyhistä ja muista vähäosaisista. He eivät siis itse tehneet kaikkea työtä.
Näin sen kuuluisi olla meilläkin. Diakoniatyöntekijät organisoisivat työtä, jota joukko vapaaehtoisia tekisi aikansa ja voimiensa mukaan. Tukholmassa Santa Klaran seurakunnassa tästä on elävä ja loistava esimerkki. Se elää todeksi eläkkeelle jääneen kirkkoherran Carl-Erik Sahlbergin opetusta, jonka mukaan rukous ja diakonia ovat seurakunnan työn ytimiä.

Usein seurakunnat ovat hyväosaisten yhteisöjä, joista vähäosaisempi kääntyy ovelta pois

 

Monesti seurakunnat ovat nykyisin hyväosaisten yhteisöjä, joista vähäosaisempi kääntyy ovelta pois, kun ei koe kuuluvansa joukkoon eikä tunne itseään tervetulleeksi. Kuukausi aiemmin vierailin ihanassa seurakunnassa Helsingin puolella. Salissa oli satapäinen yleisö. Joukossa istui yksi humaltunut mies. Kun hän alkoi keskustella vierustoverien kanssa, kukaan ei oikeastaan jatkanut keskustelua ja salin puollalla päät kääntyivät. Mies lähti ovelle päin, eikä kukaan ympärillä olevista ihmisistä mennyt tervehtimään. Minä päätin mennä. En välittänyt siitä häiritseekö se muita ja kokouksen kulkua. Otin askeleet kohti miestä ja puristin kunnolla kädestä ja katsoin silmiin. Sanoin, että "kiva kun tulit tänne. Oli kiva nähdä sinua ja toivonmukaan tulet uudestaan!" Mies katsoi minua yllättyneenä ja iloisena. Toivotimme toisellemme hyvää viikonloppua. Ympärillä olevat ihmiset seurasivat kohtaamista, mutta sen jälkeenkään kukaan muu ei mennyt juttelemaan miehen kanssa. Hän lähti kotiin kesken kokouksen.

Raamatussa opetuslapset olivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta joukko oppimattomia miehiä. Tämän päivän seurakunnan tilanne on usein päinvastainen. Teologisia keskusteluja käyvät ovat seurakunnan hyväosaisia ja teologisen koulutuksen saaneita. Raamatun aikana vastaavissa tehtävissä toimivat olivat oppimattomia. Yhteiskunnan laitamilta tulevien on vaikea löytää paikkaansa seurakunnista, joissa toiminta perustuu erilaisille keskusteluille ja saarnojen kuuntelulle konkreettisen toiminnan jäädessä taka-alalle. Jeesus itse kuitenkin muistutti monissa opetuksissaan juuri syrjityistä, sorretuista ja vähäosaisista, ja heitä Hän myös itse kohtasi. Siellä, missä on ollut herätystä niin koko kansa kaikkine yhteiskuntaluokkineen on ollut edustettuna. Työ on alkanut kuitenkin aina köyhien parista.

Joululauluja Matinkylässä 

 

Minä satun kuulumaan sellaiseen seurakuntaan joka lämpenee myös ulospäin. Näin ei ole aina ollut. Vuosien varrella yhä useampi vaikeassa tilanteessa elävä on löytänyt tiensä meille. Huomenna Kaivolla lauletaan joululauluja klo15.00. Tervetuloa katsomaan ! Jos sinä et voi sanoa samaa omasta seurakunnasta niin älä jää voivottelemaan tilannetta. Sinä voit olla muuttamassa sitä !

Vankiloita ja eri laitoksia yli 40 vuotta kiertänyt  ystäväni sanoi, että "Heidi, se työ jota te teette on juuri sellaista mitä kaikkien seurakuntien ja uskovien pitäisi tehdä. Jos ihmiset todella tekevät niinkuin Raamattu opettaa niin silloin he eivät jää seurakuntaan vaan he menevät kaduille, toreille ja aitovierille".




Heidi

Joulu notkuvien pöytien ääressä ja biojäte-astiassa

Eiliset vierailut Hietaniemen palvelukeskuksessa ja Ruusulankadun asumispalveluyksikössä sujui hienosti. Saatiin kiva porukka kasaan ja muutama uusi vapaaehtoinen. Hietsun palvelukeskuksessa olimme ensimmäistä kertaa. Siellä oli useita tuttuja, joita olen reilu vuoden aikana tavannut muissa asumispalveluyksiköissä ja asuntoloissa, joissa olemme vierailleet. Oli tosi kiva tunne alusta asti, siitä, että vihdoin pääsemme sinne, vaikka tietysti samalla jännitti kauheasti, että miten kaikki sujuu. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun asukkaille maksettiin ruoka ja siitä tuli todella hyvää palautetta. Tosin kassalla jengi ihmetteli, kun he tarjosivat pientä maksua lounaasta ja kassaneiti joutui useille kertomaan moneen otteeseen, että lounas on heille tämän kerran ilmainen, että vierailemaan tulleet ihmiset ja ViaDia tarjoaa aterian. Lisäksi lauloimme joululauluja, jaoimme vaatteita ja kaikille yli 80 lle joululahjat.

 

Jumalan sydämellä on syrjäytyneet ja kärsivät

Pieni pätkä puheestani: Yhteiskunta ja ihmiset luokittelee meitä statuksen, vaatteiden, työpaikan ja sen perusteella minkälaisessa paikassa asumme. Jumala ei ajattele ihmisistä näin ja luokittele heitä niinkuin yhteiskunta. Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja hänen sydämellään on erityisesti syrjäytyneet, köyhät, orvot, sairaat, asunnottomat ja yksinäiset. Stockmannin mainokset notkuvista ruokapöydistä, hienosta kodista ja suvusta, jotka istuu sovussa pöydän ympärillä on kaukana siitä joulusta mihin Jeesus syntyi. Raamattu sanoo, että Jeesus oli kipujen mies ja sairauden tuttava. Jeesus koki ihmisten pilkkaa ja lopulta häntä kidutettiin ja Jeesus naulattiin ristille. Hän jos kuka ymmärtää miltä tuntuu ihmisten ylimieliset ja vihaiset katseet. Se mikä on ihmisille mahdotonta on Jumalle mahdollista. Samaan hengen vetoon lupasin, että jokaisen ihmisen elämä ja olosuhteetkin alkavat muuttua, kun alamme rukoilla. Olen nähnyt omassa ja lukuisten ystävien elämässä miten usko muuttaa elämää. Itsekin liikutuin kyyneliin puhuessani, mutta en ollut ainut. Useat ihmiset pyyhkivät poskille vieriviä kyyneleitä. Metadoni hoitoa lopettava nuori nainen tuli kyyneleet silmissä kiittämään puheesta ja sanoi, että se antoi voimia ja uskoa, että muutos voi olla mahdollinen. Hän pyysi rukousta puolestaan.

 

Yöt biojäte-astiassa

24 -vuotias mies kertoi, miten hän on 2 vuoden aikana nukkunut yleisissä vessoissa, rappukäytävissä, puiston penkeillä, lehtiroskiksessa ja biojäteastiassa. Sama henkilö kertoi kaksi eri tapausta jolloin siivooja on käyttäytynyt todella asiattomasti. Ystäväni nukkui yleisen vessan pöydällä ja hänen ystävänsä lattialla. Ystävä heräsi siihen, kun siivoja löi häntä kasvoihin ja maassa nukkuvaa kaveria potkaisi vatsaan. Hän toivotti hyvää jatkoa käyttämällä sanoja "painukaa vittuun täältä". Toinen tapaus oli, kun ystävä nukkui jälleen yötä yleisessä wc:ssä.  Siivooja hermostui nähdessään vessassa nukkuvat nuoret miehet ja kasteli toisen vedellä märäksi. Heidät ajettiin pois märkinä talvipakkaseen.

 

Apua sinne missä sitä tarvitaan

"Usein minulta kysytään, että "eikö se vapaaehtoistyö ole ihanaa? Siitä tulee varmaan todella hyvä mieli?" On se sitäkin, mutta kyllä ne ihmiskohtalot ja asunnottomuus on kauheaa kuultavaa. En tee tätä siksi, että tästä tulee hyvälle mielelle. Sitä varten kannattaisi hankkia joku kevyempi palkkatyö.

Onneksi meillä on jo useita yhdistyksiä ja seurakunnat tekevät jo paljon mm. kaikki suurimmat ruoanjakelu pisteet on lähteneet liikkeelle uskovien halusta auttaa. Mm. Manna-apu ja Hurstin ruokajonot auttavat tuhansia ihmisiä viikottain. Mielestäni yhdistykset, kirkot ja seurakunnat voisivat tehdä vielä enemmän: auttaa asunnottomia, parantaa heidän olojaan ja ylipäätään vähäosaisten auttaminen tulisi olla jokaisen seurakunnan ja kristityn tehtävä. Jos Raamattu on meidän ohjekirjamme silloin kirkkojen tulisi panostaa diakoniatyöhön ja vähäosaisiin yhtälailla kuin kehitetään Jumalanpalveluksia, Raamattupiirejä ja rukouspalvelutoimintaa. Moni syrjäytynyt on menettänyt otteen elämään, luottamuksen ihmisiin ja uskon Jumalaan. Ajatellaanko me täällä hyvinvointi valtiossa, että valtio ja kunnat huolehtii asunnottomista ja köyhistä. Tasavallan presidenttikin toteaa, että maamme ei toimi ilman seurakuntia, yhdistyksiä ja vapaaehtoistoimintaa. Mielestäni diakoniatyö ei kuulu pelkästään diakoneille tai kirkkorakennuksen sisään. Apu tulee viedä sinne missä ihmiset sitä eniten tarvitsevat !

 

Mitä lahjaksi, kun ystävillä on jo kaikkea ?

 Useiden meidän sydämen täyttää ajatukset siitä miten järjestämme kotimme kauniiksi, mistä löytyy oikean väriset kynttilät ja mistä hankimme perheelle, ystäville ja lähisuvulle lahjoja. Onkin hankala päätös, kun kotoa löytyy kaikkea. Kannattaako ostaa lisää vaatetta ja leluja kaiken yltäkylläisyyden keskelle vai voisiko osan lahjavaroista lahjoittaa tarvitsevalle. Lämmin takki tuo lämmön koko sydämeen.

Lähdimme Ruusulankadulta kohti kotia ja huomasin, että meidän uuden vapaaehtoisen takki on unohtunut jonnekin. Ystävä totesi" miehellä, jonka kanssa juttelimme oli rikkinäinen takki päällä. Jätin hänelle oman lämpimän talvitakin, kun minulla on kotona toinen " !



Heidi

Jouluiloa Helsingin ja Espoon asunnottomille !

Menemme huomenna tiistaina ensimmäistä kertaa Hietaniemenkadun palvelukeskukseen. Hieno tunne, että vihdoin saadaan vierailu järjestymään. Ystäväni, joka on Hietsussa joutunut välillä yöpymään on myös toivonut pitkään, että menisimme sinne. Kadunmiehen kokemuksen mukaan siellä viettävät yönsä kaikista vaikeimmassa tilanteessa olevat suomalaiset. Sinne voi hakeutua kuka tahansa Helsinkiläinen asunnoton. Suomessa on n.7500 ihmistä vailla vakinaista asuntoa. Pääkaupunkiseudulla niitä on 6000 ja Helsingissä eniten n.5000 henkilöä. Määrä ei kuitenkaan kata esim.alle 18 -vuotiaita nuoria jotka eivät voi/halua asua kotonaan vanhempien luona. Syitä on lukuisia: vanhempien päihteiden käyttö ja lapseen kohdistuva henkinen tai fyysinen väkivalta. Myös yli 18 -vuotiaat jäävät kirjoille vanhempien tai poika/tyttöystävän osoitteeseen, vaikka ovat todellisuudessa asunnottomia.

Nuorten ja naisten osuus asunnottomista on kasvanut. Asunnottomuus painottuu nuoriin, sekä naisilla että miehillä suurin vailla vakinaista asuntoa oleva ikäryhmä on  20–29‐vuotiaat.  Asunnottomista suurin osa oli edelleen miehiä, mutta kasvu on ollut naisilla miehiä nopeampaa. Nuorilla on suurin riski joutua vaille vakinaista asuntoa.

Rappukäytävässä talvipakkkasilla

Me joilla on katto pään päällä eikä ole koskaan tarvinnut viettää yötä yhteismajoituksessa tai rappukäytävässä talvipakkasella on vaikea ymmärtää miten tärkeä asia on oma asunto. Vaikka Hietaniemenkadun palvelukeskuksesta saa yöpaikan niin tilanne ei silti ole kovin häävi. Useat viettää yön patjalla ison huoneen lattialla. Ystävä , joka siellä on useita öitä joutunut viettämään nukkuu keväästä syksyyn mieluummin ulkona. Tavarat ja jopa vaatteet varastetaan yön aikana. Kännykkä yms. kannattaa tteipata ihoon kiinni. Aamulla pitää lähteä huoneesta ja näin ollen pieni omaisuus kulkee mukana päivän kaupungilla. Illaksi Hietsuun voi hakeutua uudelleen.

Hietaniemenkadun palvelukeskuksessa on mahdollista ostaa lounas ja päivällinen hyvin edulliseen hintaan 1,10 eur/ ateria. Soitin palvelukeskukseen ja siellä oli oikein iloinen ääni puhelimessa, kun kerroin, että tulisimme tarjoamaan lounaan ilmaiseksi ja jakamaan joululahjoja. Paikalle odotetaan n. 80 -130 henkeä. Pidämme pienen jouluhartauden ja kerromme, että tiimissämme on myös entisiä narkomaaneja ja asunnottomia. Heidän elämänsä on alkanut järjestymään uusien ystävien, seurakuntayhteyden ja Jumalan avulla. Lisäksi laulamme muutaman joululaulun ja kutsumme ihmisiä yksinäisten joulujuhliin, joita seurakuntamme järjestää Espoon puolella.

Ruusulankadulle

Hietsusta jatkamme matkaa Ruusulankadun asumispalveluyksikköön, jossa olemme käyneet tarjoamassa ruokaa kuluneen vuoden aikana. Asukkaita on kaikenikäisiä, mutta suurin osa on nuoria päihdeongelmaisia. Valmistamme asukkaille ruoan, vaihdamme ystäviksi tulleiden mahtavien ihmisten kanssa kuulumisia, puhumme joulusta ja muutoksesta, jonka usko on saanut meissä aikaan.

Espoolaiset asunnottomat

Torstaina olemme Olarinluoman vastaanottokeskuksessa. Sinne voi puolestaan hakeutua espoolaiset asunnottomat. Lisäksi käymme muutamassa muussa asumispalveluyksikössä ja Pakilan Onesimustalolla. Viikko tulee olemaan kiireinen ja monta asiaa ja juttua muuttuu matkan varrella. Tavoitamme useita satoja asunnottomia, yksinäisiä ja hankalassa tilanteessa eläviä. Jännittää, että miten kaikki menee: riittääkö lahjat, ruoat, tuleeko vapaaehtoiset paikalle, miten ohjelma menee, kuinka paljon ihmisiä tulee paikalle. Koko prosessissa on todella monta liikkuvaa osaa. Kuitenkin on hyvä mieli päällimmäisenä, koska näen , että monet ihmiset on jo tähän asti osallistuneet lahjoittamalla vaatteita, osallistuneet pakkaustalkoisiin ja muutamat lähteneet sponsoroimaan  toimintaa  ja jouluilon viemistä kaduille!
Tarvetta on ruuista(esim. makkaraa, tonnikalaa) ja lämpimistä vaatteista sekä  pienistä lahjoista esim. suklaarasiat, kirjat yms. Jos haluat tulla mukaan tai olla auttamassa muulla tavoin niin ota yhteyttä !


Heidi