Miten säilyttää intohimo parisuhteessa

Perheessämme on 4 lasta ja arki on kiireistä. Koti on ikuinen työmaa joka on täynnä pyykinpesua, imurointia, ruoanlaittoa, lastenhoitoa ja siivousta. Kahdenkeskiselle ajalle on vaikea löytää aikaa. Itsestään se ei tapahdu sitä on järjestettävä.

Psykologi Tony Dunderfelt toteaa, että Rakkaus syntyy samankaltaisuudesta ja intohimo erilaisuudesta.  Arjen kiireet, parisuhteen ongelmat ja haasteet uuvuttavat ja heikentävät vetovoimaa. Toisen syyttely pahentaa asiaa ja vie viimeisenkin eroottisen kiinnostuksen.

Olen useasta paikasta kuullut miten vähille jää lasten vanhempien yhteiset hetket; kotona, leffassa, puhumattakaan rauhassa vietetystä yöstä, jolloin lapset ovat muualla. Kotioloissa erityisesti äidin voi olla vaikeaa omaksua rooli, että on miehensä viehättävä puoliso. Pitkästä parisuhteesta häviää usein intohimo, mutta niin ei tarvitse tapahtua. Inhimo voi myös syttyä uudelleen ja jopa vuosien saatossa lisääntyä.


 11 syytä miksi 20 vuotta kestäneessä parisuhteessamme intohimo on vuosi vuodelta kasvanut

1.  Koti ja perhe on yhteinen projekti. Molemmat osallistuu lasten -ja kodinhoitoon. Silloinkin, kun toinen käy töissä ja erityisesti silloin! Meitä on auttanut mm. yhdessä vuoroilloin sovitut siivous ja lasten nukkumaanmeno vuorot.

2. Rehellisyys ja avoimuus. Puhumme kaikesta ja  jaamme yhdessä ilot sekä surut.  Kerromme sellaisetkin asiat, joista tiedämme, että toinen loukkaantuu.

3. Anteeksiantaminen ja anteeksipyytäminen.

4. Omasta terveydestä, ulkonäöstä ja kunnosta huolehtiminen

5. Arjen huomaavaisuus lisää onnellisuutta ja parantaa itsetuntoa. Suudelmia, katsekontaktia, halauksia ja hyväilyjä sekä puristeluja arjen ja kiireen keskellä. Toisen kehumista, sen sijaan että aina kertoo mikä on pielessä.

6. Kerran viikossa Kahdenkeskistä aikaa. Vuokrataan leffa, jutellaan ja syödään karkkia. Pyritään laittamaan lapset ajoissa nukkumaan. Isoille lapsille voi laittaa omaan huoneeseen videon pyörimään tai järjestää niin, että he ovat yötä esim. ystävän luona. Hauskanpitoa: treffit elokuviin, teatteriin ja/tai  ravintolaan kerran kuukaudessa. Vähintään kerran vuodessa kahdestaan vietetty yö poissa kotoa. Mitä useampi yö sen parempi :)

7.  Useasti viikossa kömpiä sänkyyn samaanaikaan. Hyvä hetki olla kylki kyljessä ja vaihtaa kuulumisia.

8. Leikkimieltä, flirttailua ja huumoria

9. Hauskanpitoa ilman puolisoa omien ystävien kanssa

10. Yhteinen harrastus; iltalenkki tai kuntosali

11. Seksiä kotona ja muualla. Rutiinien tappaminen tuo uuden tuulen seksielämään.



Nikke ja Heidi

Kerhoa, päiväkotia ja koulua kotona

11 vuotias Rebekka herää ensimmäisenä, pukee, syö aamupalan ja aloitaa koulun. Tänään klo on 9.30, kun hän on juuri ehtinyt syömään aamupalan ja aloittaa historian 6 luokan tehtäviään. Seuraavaksi lukujärjestyksessä on äidinkieltä.

Päivä on alkanut  leikeillä Esterin ja Gracen huoneessa yläkerrassa. Heitä yleensä vähän harmittaa kun, joutuvat tulemaan aamupalalle ja kiva hetki jää kesken.

Pienemmät tytöt lopettelee aamupalaansa klo 10 jolloin siirrytään ekaluokkalaisen Esterin kanssa sohvalle. Siitä on tullut meille yhteinen kiva paikka opiskella äidinkieltä. Sohvalla on mukava istua ja siinä voi nojailla kylkeen, useasti myös 2 -vuotias Grace ja perheen pörrö kissa tulevat mukaan. Luemme äidinkielen kirjasta helppoja sanoja ja sana-äänteitä. Noin 15 minuttia  Ester jaksaa istua ja keskittyä intensiivisesti. Usein Ester jatkaa äidinkielen tehtäviä myös tietokone ohjelmien kautta.

Grace kyllästyy istumaan paikoillaan ja hakee itselleen syntäpäivälahjaksi saadun prinsessalinnan ja alkaa leikkiä.

Klo 11 Ester siirtyy keittiön pöydän ääreen tekemään matematiikkaa. Ester tekee tehtäviään n 30 minuuttia.

Tässä vaiheessa Rebekka on tehnyt päivän koulutehtävät loppuun, mutta sai hyvän idea ja ottaa käyttöönsä tietokoneen. Nyt hän vuorostaan siirtyy olohuoneen puolelle. Hänellä on parin tunnin "salainen "projekti.

Esterin tekiessä matematiikkaa huomaan, että aika rientää taas kovaa ja uloskin pitää päästä. Lapsia ei houkuta sadesää ja he ovat sitä mieltä, että ulos ei tarvitse mennä kotikoulussa. Monissa tavallisissa kouluissakaan ei mennä sateella ulos. Täällä syntyy sanaharkkaa, mutta kerron, että siellä käydään vaikka vaan nopeasti happihypyllä. Ester, Grace meneviät ulos suht rauhallisina, mutta Rebekkaa ärsyttää, kun hänen kirjoitus jäi niin pahaan vaiheeseen. Sanon myös lapsille, että tarvitsen itse 5 min hiljaisuuden ja silloin toivon, että kaikki menee ulos. Yleensä lapset ulkoilee keskenään. Minä siivoan sillä aikaa kotia tai laitan lounasta. Usein aika menee järjestellessä vapaaehtoistyöhön liittyvää. Taloa ympäröi turvallinen pihaympäristö jossa on keinut, liukumäki, hiekkalaatikko ja trampoliini. Keittiön isosta ikkunasta on näkyvyys ja tiedän missä he kulkee. Rebekka tulee sateesta kiukkuisena ja siirtyy heti koneelle

Poikkeuksellisesti puen kumisaappaat jalkaan ja lähden pienempien kanssa ulos. Sade lakkkasi ja meillä olikin hauskaa ulkona.

Taloja ja leikkipaikkaa ympäröi pieni metsä. Se on ollut mahtava apu lasten ja nuorten leikeissä. Sieltä löytyy pieniä ja isoja kivenlohkareita ja kallio. Monet kerrat lapset on rakentaneet sinne majoja yms. Sovittiin, että tehdään tyttöjen kanssa metsäkierros. Matkalta löytyy lautoja. Tytöt alkavat tehdä tasapaino harjoituksia.

Päiväkodissa liikuntatuokiolle ja eri taitojen harjoitteluun varataan tunti/ viikko. Kotihoidossa tai kotikoulussa olevat lapset voivat huomamatta harjoitella näitä taitoja: tasopainoa, juoksemista, ketteryyttä, kiipeämistä pallon käsittelytaitoja.  Metsä ja puisto ovat erinomainen paikka harjoitteluun. Plussana ohjattuihin liikuntatunteihin on se, että oma-ehtoisessa liikunnassa välineet ja tavat miten liikutaan keksitään itse. Liikunnallisten taitojen lisäksi kehittyy luovuus.

Alle kouluikäiset lapset tarvitsevat suositusten mukaan 2 h liikuntaa joka päivä. Kouluikäisille suositellaan 1 1/2 h/ päivä. Kotona lapset saavat liikkua vapaammin, kun tuolilla istuminen alkaa tökkimään voi siirtyä olohuoneen puolelle tekemään kärrynpyöriä. Liikunnan ammattilaisena haluan, että lapsilla on mahdollisuus liikkua ja harrastaa mielensä kyllyydestä.

Siirrymme sisälle, jossa Rebekka tekee edelleen tietokoneella tehtäväänsä. Ester & Grace pukevat päälleen hameet aloittavat tanssitunnin. Heillä on pieni radio josta nappia painamalla alkaa soimaan pop-musiikki.

 Minä teen keittiössä ruokaa.  klo  13.30 syömme lounaan.

Ester ja Grace jatkavat tanssiharjoituksiaan ja minä autan Rebekkaa saamaan koneelle tehty yllätys valmiiksi. Kävelemme yläkertaan ja tulostamme Rebekan itsetehdyn tarinan kuvineen. Rebekka on innoissaan ja kun, tulostetun monisivuisen tarinan ta-vu-vii-voi-neen  ja kuvineen käteeni olen iloinen ja otettu. Esterillä alkaa Rebekan pitämä äidinkielen tunti. Tytöt istuvat innokkaina ja keskittyneitnä uuteen kertomukseen, jonka Rebekka teki ja halusi yllättää pikkisiskonsa hauskalla tarinalla. Rebekka auttaa Esteriä lukemaan jännittävää tarinaa prinsessalinnasta.

Ester siirtyy lattialle värittämään tarinan kuvia.

Tässä vaiheessa kello on 15:00. Yleensä erityisesti Esterin kouluun menee n.1h/päivä.  Kotikoulua ei ole sidottu paikkaan ja aikaan. Toisinaan isovanhemmat on lähdössä asioille, kauppatorille, puistoon tai mökille ja sellaisina päivinä kolu jää tekemättä. Ester tekee koulua välillä myös Mummulassa 10 min ajomatkan päässä. Kaikki tytöt viihtyvät ja yöpyvät siellä välillä arkenakin. Silloin koulu siirtyy kätevästi mukana.

klo 16:00 Rebekka pyytää Esteriä mukaan  naapurustoon myymään Suur-Helsingin kristillisen koulun joulukortteja. Rebekka sanoo: "Ester muista laittaa päälle lämpimät ja siistit vaatteet"! Varat menee koulun toiminnan hyväksi ja pieni osuus tulee myyjälle. Lapset tulee puolen tunnin päästä kotiin ja heillä on mairea hymy huulillaan. "Äiti saimme kaikki kortit myytyä"!

Nikke saapui kotiin auton täydeltä ruokaa. Alan lajittelmaan ruokaa, jotka viemme eteenpäin ihmisille joilla on puutetta vähän kaikesta muukaanlukien ruoka.

Klo 17:30 Rebekka  lähtee cheerleadin harjoituksiin ystäviensä kanssa. Minä pakkaan autoon hierontapöydän. Pikkuapulaiset Ester ja Grace auttavat kassien kantamisessa. Serkkuni luona Ester ja Grace leikkii usean tunnin samanikäisten pikkuserkkujen kanssa. Välillä talon nuorimmat tulivat ihmettelemään" miksi toisen äitiä murjotaan pöytää vasten" .

Klo 21:00 oltiin vasta kotona, mutta onneksi seuraavana päivänä voi nukkua rauhassa pidempään

Päivän ilon aiheet

Erityisesti mua ihmetyttyi ja kosketti Rebekan tarinaprojekti, johon hän käytti 2,5 h mukaanlukien Esterin opettamisen. En ollut sanallakaan vihjaissut, että sellainen pitäisi tehdä. Ehkäpä pitäisi itsekin kirjoittaa tarina, koska Ester luki sitä niin innoissaan.

Kotikoulussa on tänään opittu lähimmäisen rakastamista, muiden huomioon ottamista, etsitty keinoa miten voi olla tuomassa iloa ja edesauttaa sisaren oppimista. Kirjoista on opittu mm historiaa, äidinkieltä. Ulkona ja tanssiessa on kehittynyt musiikkikorva, kehonhallinta, tasapaino. Ihmisten kohtaaminen  ja myyntitaito harjaantui kortteja myydessä.

Nukkumaan mennessä iloitsen ystävistä joiden kanssa ei tarvitse väitetellä kumpi on parempaa koti vai päivähoito. Meillä oli hyviä keskusteluja serkun kanssa vanhemmuudesta ja sen haasteista. Kaiken paineen ja haasteiden keskellä iloitsen kotikoulusta. Samalla iloitsen serkustani joka on palannut pitkän hoitovapaan jälkeen töihin. Ei tehdä tästä elämästä kaksintaistelua vaan tuetaan toisiamme.
Toivonkin, että tästä blogista jokainen voi löytää iloa ja ajatuksia joka tukee omaa arkea. Toivon lukijoille rohkeutta tehdä elämässä päätöksiä sydämen mukaan eikä sen mukaan mitä ympärillä olevat ihmiset tekee tai olettaa sinun tekevän.



Heidi Furu
Liikunnan opettaja &
Lasten liikunnnan ammmattilainen

Tatuoinnit on perkeleestä vai ovatko?

Käteeni on tatuoitu isolla: "Even though I walk through the valley of the shadow of death, I fear no evil for you are with me." Pitkään harkitun tatuoinnin lopputulos on ollut tosi hyvä valinta. Pidän sen ulkonäöstä ja sisällöstä.

Monilla kristityillä ja ateisti ystävilläni on  tatutointeja esim. lasten nimet tatuoituna miehillä rintaan ja naisilla vatsaan, niskaan tai käsivarteen. Syyskuussa kuuntelin radiocityä, jossa pastori sanoi, että tatuoinnit ovat perkeleestä ja avaavat oven viholliselle.  Minä, vaimoni  ja  meidän tuntemat kristityt pastorit on täysin eri mieltä tämän perkeleellä pelottelevan saarnamiehen kanssa. Amerikkalaisilla pastoreilla tatuoinnit on yleisempiä kuin Suomessa.

Kun selailee nettisivuja tatuointi ja Raamattu, sieltä löytyy kaikenlaisia mielipiteitä. Suurin osa niistä on ahdistavia ja uskonnollisia. Vastauskin löytyy monelta musta-valkoisena: 3. Mooseksen kirja 19:27 sanoo selvästi, että älkää viillelkö itseänne vainajan tähden älkääkä tatuoiko itseänne. Jotkut sivut ovat tosin paremmin perusteltuja ja laadukkaampia, kuten Got Question- ministriesin sivut (ei ota ehdotonta kantaa, muutenkin erittäin hyviä artikkeleita aiheesta kuin aiheesta, tosin nämäkin ovat jonkun mielipiteitä)

Tämä Raamatun lause johtaisi tarkasti luettuna siihen, että myös lävistykset ovat syntiä ja korvakorujen laittaminen väärin, koska siinä rikotaan ihoa. Raamatun ja historian tutkijat, ovat sitä mieltä, että Vanhassa testamentissa oleva varoitus liittyi siihen, että ihmiset omaksuivat pakanallisia rituaaleja ja tatuoinnit liittyivät epäjumalien palvontaan ja vainajien suremiseen. Kun otan kappaleen esille luen myös: Älä kylvä peltoosi kahdenlaista siementä. Ylläsi ei saa olla kahdenlaisista langoista kudottua vaatetta. Tai Hedelmiäkään ei saanut kolmeen vuoteen koskea. Myös sanotaan, että älkää leikatko tukkaanne päälaen ympäriltä älkääkä turmelko partanne reunaa. Itse asiassa koko kolmas Mooseksen kirja on täynnä säädöksiä. Pitääkö näitä noudattaa?  Teologiansa ja Raamattunsa tuntevat kristityt tietävät, että Uusi Testamentti (uusi liitto) on tänään voimassa ja Vanhaa Testamenttia pitää lukea sieltä käsin.

Jeesus ja Uusi Testamentti ei mainitse sanaakaan tatuoinneista. Raamattu (Uusi Testamentti, joka on sitten ajanlaskun ollut kristityille voimassa) ennen kaikkea keskittyy sisäiseen elämään: ahneus, katkeruus, pettäminen mielessä, ylpeys, anteeksiantamattomuus, kateus, tuomitseminen, tekopyhyys, himo, epäusko, viha, itsekkyys, kärsimättömyys jne ovat niitä asioita, joita tulisi välttää. Pastori Graeg Groeschel selittää Voiko kristitty ottaa tatuoinnin? vakuuttavasti videossa. Can a Christian get a tattoo Kun sisäinen elämä on kunnossa, ylipäänsä ulkoiset teot ja habitus ovat ns. puhdasta, hyvää ja oikeaa.

Pappi joka pukeutuu tämän ajan tyylin mukaan sulautuu porukkaan paremmin. Vieraillessa Keski-Suomessa oli iloinen yllätys nähdä Konneveden luterilaisen kirkon naispapilla päällä kaunis minihame ja nilkassa tatuointi. Tällaista pappia on kaikkien helppo lähestyä. Nadia toimii pappina ja on iloinen ja ylpeä tatskoistaan. Tyyli ja vaatetus on myös keino päästä puhumaan ihmisille evankeliumia.

On kuitenkin järkisyitä, miksi tatuointia ei välttämättä kannata ottaa. Olipa kyse ihastuksesta tai aviopuolisosta niin ei ehkä kannata ottaa hänen etu-, sukunimeä tai edes alkukirjaimia? Vaikka olisit 100 % varma, että pysytte yhdessä niin silti ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Tatuointi, joka on tosi cool 20-vuotiaana ei välttämättä ole sitä enää 65-vuotiaana. Lisäksi, voi olla että joku työnantaja saattaa suhtautua negatiivisesti tatuoituihin työnhakijoihin jne. Tatuointi on lopun elämää ja sitä kannattaa pohtia tarkkaan, että se olisi sellainen josta tykkää myöhemminkin. Joskus tatuointeihin liittyy myös terveydellisä haittoja, mutta yleisin niihin liittyvä riski on tyytymättömyys. Tosin meidän korviin ei ole kantautunut yhtäkään tatuointia josta olisi ollut terveydellistä haittaa. Ystäväpiiri on myös tyytyväisiä ottamiinsa tatuointeihin. Tatuointi voi olla kuva tai teksti. Monet uskovat ottavatkin ihoonsa tatuoinnin Raamatusta.

Hyvin valittu tatuointi kuuluu samaan kategoriaan kuin hiustyyli, vaatetus, meikit jne. Jokaisella on oma tyyli ja tatoinnit ovat osa sitä. Olimme Turkissa lomalla ja Heidi saapui hotellille suuri iloinen hymy kasvoillaan. Seuraavat tunnit  hän esitteli innoissaan ensimmäistä tatuointiaan. Ei ollut epäilystäkään, että se ei olisi ollut hyvä ja iloinen asia.

Nikke & Heidi

Seurakunta - kurjuuden maksimointia?

 Suurella osalla ihmisistä on tarve katkaista arki tai stressi. Pään nollaamiseen käytetään alkoholia, joku saa kiksit liikunnasta. Toisille nollautumiseen riittää viikonloppu kotona yksin, perheen tai ystävien kanssa. Seurakunta nähdään tylsänä paikkana, jonne mennään jouluna. Kirkko on täynnä vanhempia ihmisiä, pappi puhuu melankolisella äänellä ja lopuksi kansaa kehoitetaan: "menkää ilolla ja palvelkaa Herraa." Seurakunnat on täynnä tummiin pukeutuneita synkän oloisia ihmisiä joilta puuttuu aitous ja ilo. Kukaan tämän päivän nuori, sinkku, yksinhuoltaja tai perheellinen ei voi käydä seurakunnassa ellei ole sairas, toivonsa menettänyt tai sitten muuten vaan haluaa maksimoida elämänsä kurjuuden. 

Meillä on päinvastainen kokemus. Olemme 18 vuoden aikana käyneet useissa kristillisissä seurakunnissa Suomessa, New Yorkissa, Lontoossa, Kanadassa, Floridassa ja Israelissa.  Kun tulin uskoon 18 vuotta sitten luterilaisen kirkon messussa niin ajattelin, että kaikki seurakunnat ja kirkot ovat samanlaisia. Tosin olin niin innoissani ja kaipasin muutosta elämään, että ympärillä olevat ihmiset ja rakennukset eivät tehneet minuun vaikutusta vaan ihan joku muu. Kun nyt ajattelen seurakuntia, joissa ystäväni viihtyvät Suomessa tai ulkomailla, ovat kaukana siitä mikä on minun ja monen muun mielikuva kirkosta. Suomessa on syntynyt viimeisen 20 vuoden aikana lukuisia nuorekkaita seurakuntia yksi niistä on tänä syksynä paljon hyvää julkisuutta saanut Suhe.

On hauskaa, kun viikonlopulle sattuu juhlat. Toisinaan istutaankin iltaa ystävien kanssa aamutunneille tai käydään koko perhe kummilasten, serkkujen tai ystävien lasten syntymäpäivillä. Ennen juhliin lähtöä talon peilit on kovassa käytössä. Meille seurakuntaan meno ei ole pakkopullaa tai velvollisuus joka pitää suorittaa vaan se on juhlaa arjen keskellä. Onneksi paikka on sellainen, että sinne voi laittautua

tai mennä verkkareissa jos siltä tuntuu. Moni ystävistä joita kutsun seurakuntaan kysyy, että: "miten sinne pitää pukeutua?". Hain ystävääni mukaan ensimmäistä kertaa seurakuntaan ja hän näki jalassa olevat  kengät. Hän totesi "mitä , oletko menossa baariin" ?

Olimme aikoinaan alfa-kurssi koulutuksessa Lontoossa ja kävimme katsomassa minkälainen meininki on Hillsong seurakunnassa. Olin todella iloinen, vaikuttunut ja yllättynyt. Seurakunta sisääänkäynnistä alkaen oli kuin olisi mennyt isoon teatteriin. Ihmisten puheensorina, iloisuus ja koko olemus muistutti rock-konserttia.

Amerikassa ollessamme pääsimme tutustumaan David Wilkerssonin kirkkoon New Yorkissa. Siellä oli valtava määrä ihmisiä, eri ikäisiä ja paljon lapsiperheitä. Oli mahtava kokemus käydä niin isossa seurakunnassa, jossa on monelle suomalaisellekin tuttu pastori David. Hän lähti aikoinaan kaduille ja slummeihin ja vaikutti monien jengiläisten elämään. Heistä tunnetuin on Nicky Cruz(juokse poika juokse kirjan päähenkilö)

New Yorkin Hillsong seurakunnan pastorina toimii Carl Lentz.

Tuhannet ja tuhannet New Yorkilaiset on löytäneet paikan Hillsongista mukaanlukien tunnetut laulajat ja näyttelijät.

 Monella on tietynlainen näkemys seurakunnasta ja siellä olevista ihmisistä, joka perustuu olettamukseen. Meillä perheessä seurakunnassa käynti on tapa. Ihan niinkuin monella on tapana käydä viikonloppuna vanhempiensa luona, ravintolassa syömässä tai viettää ilta baarissa ystävien kanssa. Raamattu kehoittaa käymään säännöllisesti seurakunnassa. Tämä ei kuitenkaan ole meille ainoa syy, vaan meille seurakunnassa käynti tarkoittaa hyvänolon tunnetta ja nollausta arjen paineista. Siellä on aitoa tunnelmaa  ja Jumalan läsnäoloa. Useita päihteitä kokeilleena Pyhä Henki antaa parhaat kiksit. Seurakuntaan voi mennä humalassa, pahasti mokanneena tai sairaana. Sinne voikin astella merkki tennareissa tai rikkinäisissä verkkareissa.

Seurakunnan ilmapiirissä on eheyttävä ja parantava vaikutus. Sitä on hankala kertoa se täytyy itse kokea. Seurakunnassa käyvät perheet ja avioliitot voi paremmin. Perheiden lapset eivät niin todennäköisesti repsahsa huumeisiin ja pahoille teille, kun seurakunnat tarjoaa viikonloppuina nuorille suunnattua hauskaa ohjelmaa. Oma nuoriso suuntaa Espoon tai Stadin vapaaseurakunnan nuorteniltoihin. On myös mahtavaa tietää, että pahassa tilanteessa saa aina rukoustukea ja myös konreettista apua.

Itse asiassa, jos otan Raamattuni todesta, paikalliseurakunta on minulle tärkeämpi kuin työni, harrastukseni, vapaaehtoistyöni, urani ja opiskeluni. Voin olla tietysti välittämättä tästä, mutta uskon, että kun laitan asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen, menestyn oikeissa asioissa ja voin paremmin. Monet ovat tehokkaita, mutta asioissa joilla ei ehkä olekaan niin suurta merkitystä. Toki haluan olla itsekin tehokas ja saada aikaan, mutta haluan olla varma mihin panostan. Harvempi kuolinvuoteella miettii, että olisinpa ollut enemmän toimistossa, hankkinut enemmän tutkintoja tai luonut mahtavan uran. Seurakunnassa käynti on mitä parhain panostus omaan hyvinvointiin, parisuhteeseen ja omiin lapsiin.

Harvasta yhteisöstä löytyy niin paljon eri-ikäisiä, värisiä, eri tavoin ajattelevia, etnisiä ryhmiä, rotuja kuin seurakunnasta.  Olet lämpimästi tervetullut merkkilaukun tai muovikassin kanssa.

Nikke ja Heidi

Kotona, koulussa ja kotona koulussa

Opiskelua Turkissa lokakuussa 2014

Asuimme Israelissa vuosina 2000-2004. Esikoisemme 14-vuotias Saara oli 6 kuukautta, kun pakkasimme tavaramme neljään matkalaukkuun ja muutimme Jerusalemiin. Toinen tyttäremme syntyi 2,5 vuoden päästä. Vaikka muutto ja sopeutuminen uuteen maahan oli todella haastavaa niin samalla myös ihanaa aikaa. Tutustuimme naapureihin ja lapsiperheisiin puistoissa.  Saara oli n. 2 vuotias, kun törmäsimme ensimmäistä kertaa kotikoulua pitäviin amerikkalaisvanhempiin.

Minuun ja Nikkeen  teki suuren vaikutuksen kotona koulua käyvien lasten avoimuus, luonnollinen suhtauminen muihin lapsiin, mutta myös aikuisiin. Tuntui, että nämä lapset ovat enemmän sinut itsensä kanssa kuin ne joita olimme siihen asti tavanneet. Tutustuimme paremmin yhteen näistä perheistä ja vierailimme muutamia kertoja heidän kotonaan. Siellä vaikutuksen teki sisarusten läheiset suhteet. Kaikki puhalsivat yhteen hiileen ja pitivät mm. yhdessä huolta ison oma-kotitalon siisteydestä. Siitä lähti kytemään ajatus, että halusimme omalle perheelle samaa henkeä jota aistimme amerikkalaisten ystäviemme kotona.

Muutama vuosi myöhemmin muutimme takaisin Suomeen. Saara oli reilu 4 vuotta ja Rebekka 1 v. Olin kotona kotihoidon tuella. Muuton jälkeisenä syksynä aloitin torstaisin vetämään liikuntatunteja Suur -Helsingin kristillisellä koululla. Saarasta tuli samaan aikaan innokas taitoluistelija. Tytöt viettivät torstait saman rakennuksen päiväkodissa, jossa opetin liikuntaa. Loput 4 päivää olin tyttöjen kanssa kotona. Tämä järjestely jatkui myös vuoden päästä, kun Saara aloitti eskarin. Eskarivuoden keväänä Saara osallistui eskariin 2 pv viikossa ja oli ajatus, että hän jatkaa tuttujen eskarilaisten kanssa samassa koulussa.  Tämä olisi hyvä ja helppo ratkaisu ison lähikoulun ja kotikoulun välillä. Joku kuitenkin hankasi vastaan. Aloin lukea artikkeleita liittyen kotikouluun. Mitä enemmän sain tietoa kotikoulusta sitä vakuuttuneempi olin, että haluan kokeilla jos se toimisi myös meillä. Näin tehtiin Niken kanssa yhteinen päätös, että Saara aloittaa ekaluokan kotona. Jännä juttu oli se, että tuon yhteisen päätöksen jälkeen Saarakin oli tyytyväinen ratkaisuun.

Ilmoitimmekin pian suvulle ja ystävillemme asiasta. Ratkaisumme sai aikaan monta vihaista tunnepurkausta. Kerroimme, että aloitamme ekaluokan kotona ja kokeilemme miten se sujuu ja siirrämme Saaran kouluun jos homma ei toimi. Tämäkään ei lähipiiriä rauhoittanut vaan heidän mielestä pilasimme lapsemme elämän. 

 Lasten kasvatuksen ammattilaiset ja myös kirkon piispat ovat ottaneet kantaa kasvatusasioihin:"  kunnolliseen vanhemmuuteen ei tarvita mitään ihmeellisiä asioita, riittää, että rakastaa ja on läsnä." Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkien pitää valita kotikoulu jotta voi olla läsnä lapsilleen. Minulle ja meille se tarkoitti sitä. Mielestäni kukaan muu ei ole niin hyvä opettaja kuin lapsen oma vanhempi. Peruskouluja pidetään sosiaalistavana laitoksena, mutta meidän kokemuksen mukaan lapsi oppii vähintään yhtä sosiaaliseksi ilman koululaitostakin.

Kun ekaluokka alkoi Saara osasi jo lukea ja laskea. Eli tavallaan kotikoulun aloitukseen oli pehmeä lasku, kun tärkeimmät taidot ajatellen ekaluokkaa oli jo suoritettu. Panostimme alusta alkaen paljon englantiin. Minulla oli tunne, että sitä Saara tulee tarvitsemaan erityisesti. Pari ekaa viikkoa meni sisäänajaeassa ajatus, että äiti toimii opena. Sen jälkeen yhteistyömme Saaran kanssa sujui oikein mutkattomasti. Suunnittelimme yhdessä lukujärjestyksen ja Saara piti itse huolta , että päivät toteutuu niinkuin ollaan suunniteltu. Jatkoin liikunnanopettajana torstai päivät ja saimme sovittua Suur-Helsingin kristillisen koulun kanssa, että Saara saa osallistua koulun tunneille kyseisenä päivänä. Mahtava yhteistyö koulun kanssa on jatkunut kaikki vuodet.

Pian myös lähipiiri huomasi kotikoulun myönteiset vaikutukset. Itseasiassa ainoastaan ennen koulun alkua saimme negatiivista palautetta. Sen jälkeen emme ole kuulleet yhtäkään kommenttia, ettei kotikoulu olisi hyvä juttu. Kaikki jotka ovat tavanneet lapsemme ei mieti tuleeko heistä sosiaalisia tai muuten yhteiskunnassa ja kaveriporukassa pärjääviä. Lapset on elävä esimerkki siitä, että kotikoulu on hyvä juttu. Se toimii ainakin meidän perheessä.

Myöhemmin syitä kotikoulun puolesta on löytynyt vain lisää. Ratkaisu jonka teimme on vuosi vuodelta vahvistunut. Saara alkoi harrastaa taitoluistelua aktiivisesti ja kiireisimpinä vuosina harjoituksia oli lähes joka ilta mukaanlukien viikonloput. Iloitsin siitä, että saan viettää päivät lapsen kanssa, kun illat meni harjoituksissa. Liikunnasta onkin tullut tärkeä osa meidän arkea. Kotikoulu mahdollistaa sen, että lapset voi harrastaa paljon. Tuntuu, että vanhemmat ovat ottaneet tavoitteekseen sivistää lapsia niin, ettei aikaa jää normaalille läsnä olemiselle. Lapsia kuskataan koulun jälkeen harrastuksiin ja ylläpidetään kynsin ja hampain näitä sosiaalisia suhteita niin hartaasti, ettei enää ehditä / jakseta paneutua siihen lapseen ja normaaliin arkeen.

Saara jatkoi kotona opiskelua vuosi toisen perään. Emme ottaneet paineita jatkuuko se vai ei. Sanoimme itsellemme ja läheisille, että jatketaan kotikoulua niin pitkään kun se tuntuu hyvältä ja lapsi oppii. Saara aloitti 4 luokan ja samana syksynä Rebekasta tuli ekaluokkalainen. Perheeseen oli edellisenä syksynä syntynyt 3. tyttö Ester. Kotikoulu oli siis monin tavoin haasteellisempaa, kun vertasi tilannetta jolloin kotona opiskeli vain Saara. Rebekka vaati enemmän aikaa, mutta onneksi Saara oli opinnoissaan edelleen hyvin omatoiminen ja näin ollen pystyin keskittymään Rebekan kouluun. Meillä on ylipäätään opiskelujen kannalta aika rento meininki. Pikkuhiljaa ollaan luovuttu tarkoista ajoista ja tytöt ovat opiskelleet pääsosin hyvin itsenäisesti. Ilman käskyä tai ohjausta he nousevat itse aamulla ja aloittavat koulun. Kun perheessä on ollut pieni vauva ja yöunet jääneet vähille niin olen usein jatkanut nukkumista, kun Rebekka herää ensimmäisenä ja aloittaa koulun. Englantia opiskeltiin yhdessä Rebekan ja Saaran kanssa aina hänen ylä-aste ikään asti jolloin hän siirtyi kotiopetuksesta kouluun.

Tällä hetkellä Saara käy peruskoulun viimeistä luokkaa koulussa. Kotona opiskelee kuudetta luokkaa 11-vuotias Rebekka ja Ester meidän ekaluokkalainen.

 Perheessä on myös 2-vuotias tyttö Grace, joka on tällä hetkellä talon innokkain  koululainen. Hän kulkee pitkin taloa  kirja tai vihko kädessä ja tekee niihin omia tekstejään ja piirustuksiaan. Tähän perään totean, että kirjaimet ja tekstit on viivoja ja ympyröitä A4 lla pitkin poikin :) Hänelle on kuitenkin tärkeää "käydä koulua". Kaikilla lapsilla on säilynyt into opiskeluun ja se on mahtavaa. Olemme niin iloisia ja kiitollisia, että uskalsimme lähteä tälle tielle.

Etenkin alkuaikoina ei tullut mieleenkään, että joku voisi olla kiinnostunut kotikoulusta muuta kuin negatiivisessa mielessä. Kotikoululaisten määrä on vuosi vuodelta hieman kasvanut ja ilmiönä se kiinnostaa mediaa. Iltalehdessä oli ensimmäinen juttu, kun Saara kävi viidettä luokkaa, kotilääkäri lehti otti yhteyttä vuotta myöhemmin ja syksyllä 2013 kotikoulumme oli Hesarissa ja samana aamuna Heidi YLEn aamutv:n suorassa lähetyksessä. Jokaista lehti -ja TV haastattelua olemme pohtineet tarkoin ja muutamista pyynnöistä ollaan kieltäydytty. Vaikka ne on olleet tosi hyviä kokemuksia niin samalla myös rankkoja.

Viime keväänä yhteyttä otti MTV 3 ja AVA. Sanoin heti ei, kun meitä pyydettiin mukaan Tv sarjaan. Asiaa puitiin ja pohdittiin. Viikkoa myöhemmin löysimme itsemme kuvausryhmän keskeltä. AVA lla alkaa marraskuussa ohjelma: erilaiset perheet. Tervetuloa kurkistamaan minkälaista on arki kotikoulu perheessä !


Heidi

Vieroitusoireet kiristää päätä ja parisuhdetta

Olen ollut nyt 6 viikkoa ilman masennuslääkkeitä. Ensimmäiset 2 viikkoa olo ailahteli, välillä oli parempia ja toisinaan huonoompia päiviä. Ylipäätään lopettaminen sujui helpommin kuin olimme kuvitelleet. Näyttää aika paljon siltä, etten tarvitse masennuslääkkeitä enään.

Kaksi viikkoa sitten Istanbulissa tuli niin pahat vieroitusoireet, että sillä aikaa, kun Heidi ja tytöt oli kaupungilla jäin autoon lepäämään. Olotila oli järkyttävä ja tunsin samankaltaisia oireita kuin 10 vuotta takaperin aloittaessani masennuslääkkeet. Ajattelin, että en ole parantunut sittenkään ja otin yhden masennuslääkkeen. Oireet helpotti välittömästi. Perhe palasi autolle ja Heidin pettymys oli suuri:"Tuntui , että kaikki romahti; ärsytti, vi....ti, itketti, raivostutti samaan aikaan." Lähdimme kohti autolauttaa ja siellä Heidi kertoi, että heitti loput lääkkeistä mereen. Seuraavina päivinä mielessä pyöri ajatus, että vointi on hyvä torstaina otetun lääkkeen vuoksi (tietysti tämä oli kuvitelmaa, koska masnnuslääkkeet toimivat vasta viikkojen käytön jälkeen).

Kun olo oli pahimmillaan Heidi alkoi rukoilla. Kummaa vieroitusoireissa on se, että ne aika usein lähtevät keskustelemalla ja rukoilemalla pois, ja vastustamalla mielessä niitä sanomalla, että en ole sairas, enkä tarvitse tätä lääkettä. Minulla on ehkä oireita. Ilman Heidiä olisin palannut entiseen masennuslääke annokseeni. Yhden yön Heidi rukoili ja valvoi usean tunnin. Sen jälkeen olo helpotti.

Viikko tämän jälkeen puolitin viimeisen jäljellä olevan psyykenlääkkeen puoleen, koska olo alkoi olla tasaisesti hyvä ilman masennuslääkettä.. Viimeiset 3 pv on olleet tosi vaikeita. Nyt olen ollut viikon puolikkaalla. Lopputulos on varma vasta kuukauden kuluttua.

Katsoin asiantuntijahaastattelua brittiläiseltä nettisivulta: sanoivat, että vieroitusoireet voivat olla rajuja ja kestää jopa neljä vuotta pahimmilaan. Yleensä ne kestävät puolesta vuodesta kahdeksaantoista kuukauteen. Jos aivot ovat tottuneet kymmenen vuoden aikana näihin lääkkeisiin, ei voi olettaa, että niistä voi ilman taistelua luopua, vaikka olisi tapahtunut merkittävää parantumista.

Tämä ei ollut meille kovin rohkaiseva uutinen. Tällä hetkellä jokainen päivä on selviytymistä. Kun yksi voi huonosti ja pinna kireällä se vaikuttaa molempiin. Haastavien tekstien lukeminen auttaa unohtamaan kivun, ja tähän löysin tieteellisen artikkelin, joka sanoi samaa. Punttisalilla olen käynyt lähes joka päivä.

Edut vähentämisestä ovat olleet kuitenkin sen verran merkittäviä, että vaikka ne eivät ikinä loppuisi, se kannattaisi silti. Seksi tuntuu paremmalta, sitä tekee mieli useammin (vaikka hyvää se on ollut tähänkin saakka). Tunnen tunteita, joita en ole aikaisemmin tuntenut. Ei tarvitse nukkua päiväunia (joita olen tähän sakka tarvinnut) ja energisyys on lisääntynyt. Lopuksi, aina voi muistuttaa, että vaikka en pystyisi lopettamaan kokonaan kaikkia lääkkeitä, pelkästään masennuslääkkeiden lopettaminen on lisännyt merkittävästi elämänlaatuani.

Välillä tulee kiukku ja ärsytys (Heidi), kun miettii, että ensin 10 vuotta meni masennuksen  ja ahdistuksen kanssa. Nyt kärsitään vieroitusoireiden kanssa. Kuitenkin meillä on avioliitto ja kaikki lapset on terveitä. Tapasin hiljattain 38 -vuotiaan miehen. Hänellä on ollut pitkään mielenterveysongelmia. Hän joutui asunnottomaksi. Hän kertoi hirvittävistä öistä pakkasessa talon rappukongeissa. Ei työtä, ystäviä tai perhettä. Kova psyykkinen kipu, toivottomuus ja siihen lisäksi päihteiden käytön lopetuksesta johtuneet vieroitusoireet.

Asioita voi punnita monesta näkökulmasta. Edelliseen kertomukseen nähden meillä on asiat aivan loistavasti  !!!


Nikke ja Heidi

Uskovaiset ja seksi - kurjuuden maksimointia?

Seksi on suurimpia nautintoja mitä meille on suotu.  Olitpa uskovainen tai ateisti tai jotain siltä väliltä niin Jumala haluaa meidän nauttivan elämästä ja seksistä.

Luin muutamia uskovien kirjoittamia blogeja ja artikkeleita liittyen seksiin. Kauhistuin, kun eteeni tuli teksti, että esim. suuseksi nähtiin syntinä. Perusteluna tähän oli se, että suu on tarkoitettu puhumista ja syömistä varten. Eräs henkilö arveli uskovien harrastavan seksiä vain lähetyssaarnaaja asennossa.

 

Raamattu suhtautuu seksiin myönteisesti

 Vaikka olisit kuullut kuinka monta kommenttia miten ja missä seksiä tulee harrastaa, niin nämä ovat ihmisten lausahduksia. Kun tutustut Raamattuun niin huomaat, että se suhtautuu seksiin ja seksuaalisuuteen erittäin myönteisesti. Vanhassa ja Uudessa testamentissa seksuaalisuus nähdään Jumalan luomana asiana, ja siihen liittyvä seksi aviomiehen ja vaimon välillä ei ole vain sallittua vaan toivottavaa. 

Luomiskertomuksen mukaan Jumalan suunnittelemassa maailmassa mies ja vaimo olivat alasti toistensa kanssa tuntematta häpeää (1. Moos. 2:24–25). Seksuaalisuuteen ei siis lähtökohtaisesti liity mitään ongelmallista. Samalla tavoin Laulujen laulu kuvaa punastelematta ihastumista ja seksuaalisia mielitekoja naisen ja miehen näkökulmista. Esimerkiksi jakeissa 4:1–7 mies kertoo sanoja säästelemättä morsiamensa kauneudesta ja tuntemastaan halusta häntä kohtaan.
 

Kristillisen seksikielteisyyden syyt kreikkalaisessa filosofiassa ja platonismissa 

Osa syy siihen, että kristillisyyttä pidetään seksikielteisenä, on kristillisellä traditiolla. Seksuaalisuus ja ruumis ovat nähty toisinaan huonossa valossa, koska kreikkalainen filosofia ja platonismi on vaikuttanut uskovien näkemyksiin. Koska Jumala loi seksin ja ruumiin hyväksi, näkemys on virheellinen.

On myös totta, että Raamattu asettaa rajoja seksille. Tämän ajan ihmiset usein vastustavat sääntöjä, mutta mietitäänpä vanhempaa joka rajoittaa lapsensa karkin syömistä. Se ei tarkoita, että kaikki ruoka olisi pahasta. Näin on myös seksin suhteen: Jumala on luonut rajat, joiden puitteissa ihminen saa parhaan mahdollisen nautinnon seksistä. 

Raamattu kehottaa harrastamaan seksiä säännöllisesti

 Jumala ei halua rajoittaa seksistä saatavaa nautintoa vaan päinvastoin. Raamattu kehottaa pariskuntia harrastamaan seksiä säännöllisesti ja varoittaa olemaan pitkiä aikoja ilman seksiä. Raamattu myös neuvoo, että ruumiimme ei ole meidän omassa vaan toistemme hallussa. Tässä on 2 ääripäätä. Moni saattaa kärsiä seksiaddiktiosta, jolloin seksiä on pakko saada päivittäin tai useasti päivässä. Toinen ääripää on haluttomuus jolloin henkilö eläisi parisuhteessa mielellään ilman seksiä. Kohtuus kaikessa eli kenenkään ei tarvitse suostua elämään seksiaddiktin toiveiden mukaan ja tulla kotiin kiksauttamaan kesken ruokatauon. 

Sekään ei ole oikein, että seksistä kieltäytyy kerta toisensa perään. Seksiä tulee harrastaa välillä myös silloin, kun itseä ei huvita. Jos pariskunnat huoltaisivat parisuhdetta ja myös sitä, että molemmat kokevat seksielämän hyvänä niin silloin ei tarvitse lähteä hakemaan nautintoa muualta. 

Romantiikkaa peiton ja tähtitaivaan alla 

Jumala ei määrittele, että seksiä pitäisi harrastaa hiljaa, pimeässä ja peiton alla tai ylipäätään miten ja missä. Ei ole varmastikaan myös tarkoitus, että parisuhteesta häviää intohimo ja seksistä spontaanius.   

Ystäväni 2 lapsen isä kertoi innoissaan, kun he olivat saaneet lapset pitkästä aikaa hoitoon ja saivat rauhassa harrastaa seksiä kotonaan. Ravintolaillan jälkeen he olivat pitäneet hauskaa keittiön ruokapöydällä ja aamulla sohvalla. Hän oli vielä usean viikon jälkeen hyvin onnellinen ja koki tuon rauhassa vietetyn ajan vaimonsa kanssa hyvin tärkeänä. 

Meidän kokemuksen mukaan parisuhdetta ja kiintymystä parantaa spontaanit keikat makuuhuoneen lisäksi toisinaan jossain muualla.

Seksiä voi harrastaa saunassa, suihkussa, autossa, laskettelurinteessä, kuntosalin suihkussa ja metsässä.  Alkusyksystä olimme viettämässä viikonloppua Poissa Helsingistä ja lähdimme illalla käymään kaupungilla. Emme malttaneet odottaa hotelliin pääsyä ja etsimme rauhallisen paikan tähtitaivaan alta kallioilta. Se oli aivan mahtava hetki!

Nautitaan elämästä & Rakkaudesta !

Nikke & Heidi