tiistai 27. tammikuuta 2015

Meidän perhe AVAlla torstaina 29.1 klo 21.00





En ole vähään aikaan ehtinyt kirjoitella mitään tänne blogiin. Viimeinen viikko on ollut tosi kiireinen.
Monet on kyselleet, että milloin se "Furujen" jakso tulee. Pienin perheenjäsenemme totesi onnellisena nähtyään itsensä AVA -kanavalla mainostauolla, että "minulla on kaunis mekko päällä".  Meillä  ei kauheasti TV:tä katsella, mutta nyt ollaan viime päivät pidetty TV:tä auki, kun se mainos tulevasta jaksosta pyörii. Pienet pätkät ennen torstaita on hyvää siedätyshoitoa. Vaikka joitain lyhyitä pätkiä ja haastatteluita on TV ssä aimminkin ollut niin se on silti tosi outoa nähdä naamansa ja kuulla oma ääni TV-ruudussa. Jännittää niin, että Nikke ei tiedä pystyykö katsomaan ohjelmaa ollenkaan ja minä taidan kurkkia sitä sohvan takaa :D Me ei olla edelleenkään jaksoa nähty ja tiedetään vaan, että se pyörii kotikoulun ja aika paljon tämän vapaaehtoistyön ympärillä, jota tehdään pääkaupunkiseudulla päihde -ja rikostaustaisten parissa.

Elämässä on todella haastavaa löytää tasapaino kodin, työn ja lasten kanssa vietetyn ajan suhteen. Itsestäänkin täytyy muistaa  pitää huolta ja mulla se hoituu kuntosalilla ja nyt talvella laskettelurinteessä. Talvikausi on lähtenyt hyvin käyntiin Kauniaisten rinteessä, jossa toimin hiihdonopettajana. Se työ tuo ihan mahtavaa vastapainoa kaikkeen.

En tiedä miten kotikoulu asia tulee ohjelmasta esille. Olen antanut useita tunteja haastatteluja ja  niistä päätyy ruutuun vain muutamia minuutteja. Halusin vaan sanoa, että jokaisella on oma tie kuljettavana lasten kotihoidon, päivähoidon ja koulutuksen suhteen. Vaikka  meillä käydään kotikoulua ja olen halunnut kasvattaa lapset kotona erityisesti kouluikään asti niin se ei tarkoita, että ajattelisin, että kotikasvatus ja kotikoulu on ainoa oikea vaihtoehto. Tosin niitäkin tarinoita olen kuullut liian monta, joita tutut ja tuntemattomat ovat kertoneet, että he ovar kärsineet kiusaamisesta lähes koko peruskouluajan. Koulukiusaamis asia ei ole meillä syy kotikouluun vaan lukuisat muut, joista kuulet ainakin osan torstaina AVA lla :)

Meillä oli jännittävä viikonloppu. Perjantaina oltiin serkun luona juhlimassa tyttöjen pikkuserkun synttäreitä ja lauantai aamusta alettiin järjestellä omien tyttöjen 15 v, 12 v ja 3 v yhteisiä syntymäpäiviä johon oltiin kutsuttu sukulaisia ja muita ystäviä. Kävin kaupassa tekemässä täydennyksiä 2 h ennen juhlia. Tiellä käveli asunnoton  nuori 24-vuotias nainen, jonka kanssa olen pari kertaa aiemmin jutellut. Pysäytin auton ja kysyin haluaisiko hän tulla juhliimme. Hän empi, kun ei ollut siistejä vaatteita eikä hän ollut käynyt suihkussa. Uskalsi kuitenkin hypätä autoon. Hän paineli meillä suoraan suihkuun ja kaapista löytyi kaikki puhtaat kivat vaatteet , kaula -ja korvakorut.  Perkkaan pappilassa oli todella ihanat juhlat ja iloinen mieli, että saatiin yhdistää keskenään meidän sukua ja asuntoloissa tutuksi tullutta porukkaa. Samalla oli sovittu, että otetaan yökylään ystävä ja hänen pojat. Heidän tapaaminen on ollut viimeisten vuosien aikana todella vähäistä. Tapaamiset äidin ja lasten välillä on saatu onnistumaan jos he tulevat kaikki kotiimme. Tämä on kauhean liikuttavaa. Olemme siis tavallaan aloittaneet tukiperheenä toimimisen, mutta sen sijaan, että meillä olisi lapsia niin tänne tuleekin äiti lapsiensa kanssa. Pojat on suloisen syötäviä ja heillä on alusta asti sujunut tosi hyvin leikit meidän omien lasten kanssa. Olimme iltapalalla ja toinen pojista totesi suklaamuroja syödessään, että: "näitä me usein syötiin , kun asuttiin äidin kanssa" . Ihmettelin tuota vastausta ja kysin, että kauan siitä on aikaa. 9 v poika ei muistanut ajankulua, mutta muisti nuo suklaamurot. Hän on syönyt niitä äitinsä luona 6 vuotta sitten ollessaan 2-3 -vuotias. Lopulta meille jäi yhteensä 4 yövierasta. Eräs mies kiitteli kovasti, että sai olla kotonamme täysihoidossa ja nukkua talossa, jossa lapset tulee juttelemaan eikä kukaan tule ovelle koputtelemaan tai huuda päihtyneenä käytävillä.

Ohjelma esittelyssä alla on mainittu, että tarjoamme päihteiden käyttäjille yösijoja kodistamme. Tätä kyllä toisinaan tapahtuu, mutta meillä on kuitenkin tilat niin rajalliset, että ei mitenkään säännöllisesti. Meillä oli tosin niin kiva tunnelma, että taidettiin ruveta haaveilemaan isommasta asunnosta, jotta voisi useammin järjestää tälläisiä viikonloppuja.

Erilaiset perheet sivuilta löytyvä esittely ohjelmasta: Furujen perheessä eletään arkea vailla kiireellisiä kouluaamuja. Heidin ja Niklaksen lapset ovat käyneet ala-astetta kotonaan oman keittiönpöydän ääressä. Mielipiteitä jakava kotikoulu tuo Furujen kokemuksen mukaan perheelle lisää arvokasta yhdessäoloaikaa. Vapaakirkkoon kuuluville Heidille ja Niklakselle sydäntä lähellä on myös kodittomien päihteiden käyttäjien auttaminen. Heille on tarjottu yösijoja jopa perheen kodista.


Heidi





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti