Meillä joululomien jälkeen arki pyörähti kotona käyntiin. Loppiaisen jälkeisenä aamuna sain puhelun läntisestä mediasta. Mukavan ja reippaan oloinen toimittaja on saanut yhteiseltä ystävältä yhteystietoni. " Syksyllä esiopetus tulee kaikille suomalaislapsille pakolliseksi" toimittaja kysyy mielipidettäni asiaan ja siihen miten se tulee vaikuttamaan meidän perheen kotiopetus järjestelyihin. Opetushallitus kertoo, että jokaisen esikoululaisen tulee olla ensi syksystä alkaen kirjoilla johonkin esiopetusta antavaan kouluun tai kerhoon ja jollain tavalla osallistuttava sen opetukseen.
Olen antanut useita haastatteluita liittyen kotiopetukseen, mutta itseasiassa tämä taisi olla ensimmäinen pyyntö ihan vain poliittisista syistä. Olen joutunut aina käymään melkein tunnin selvittelyn ensiksi mitä jutulla kotikoulusta haetaan ja missä valossa. Tällä kertaa meni 2 minuuttia, jonka jälkeen sovittiin kuvaajan tulosta ja haastattelusta.
7- vuotias on juuri saanut koulun tehtyä. Alan valmistella lasten uloslähtöä ja samalla valmistuu liedellä jauhelihakastike. Mietin, että miksi annan näitä juttuja lehteen ja telkkariin. Kotona on ihan tarpeeksi hommaa ja monta rautaa tulessa jo ennestään. Koti ei ole niin siisti kuin toivoisin sen olevan ja pyykkivuori odottaa viikkausta. En ole mitenkään esimerkillinen äiti tai tapamme ainut ja oikea. Sitten mielessä alkaa pyöriä myös uutisiin noussut otsikko "kotihoidontuen lopettamisesta" Meitä tämä asia ei enää koske, mutta se koskee ja tulee vaikuttamaan satojen tuhansien suomalaisten elämään. On hyvä, että kotikasvatus ja kotiopetus pääsee otsikoihin. Mielestäni kriteerit laitetaan liian korkeiksi, ei tarvitse olla superäiti tai superisä, jotta voi hoitaa omia lapsiaan.
Omasta lapsuudesta lämpimimmät muistot ei liity päiväkodissa vietettyihin leikkeihin vaan hetkiin oman perheen ja vanhempien kanssa. Vanhemmat syyllistävät itseään nykypäivänä liian herkästi ja vaativat itseltään liikaa. Ollessani eka -ja tokaluokkalainen oli ihana tulla kotiin, kun isä oli aina siellä. Isäni pyöritti kotona yritystä ja vaikka hän vietti aikaansa toimistossaan niin oli silti kiva, että kotona oli joku. Meilläkin lapset leikkii pääosin itsekseen eikä he vaadi, että olen jatkuvasti kehittämässä heille toimintaa. Rakkaus ja rajat riittää. Meidän ei tarvitse olla ohjelmatoimistoja!
Nämä ehdotukset: esikoulun luvanvaraisuus ja kotihoidontuen lakkauttaminen tuntuvat järjettömiltä.
Kovat arvot kärsii: tulee kalliiksi valtiolle ja kunnille. Pehmeät arvot kärsii: vanhemmilla tulee jatkossakin olla oikeus hoitaa lapsiaan kotona jos niin parhaaksi kokee. Lapsillakin on oikeuksia! Mitä enemmän vanhemmat ovat läsnä lastensa elämässä sitä parempi. Sosiaalityöntekijä totesi mainiosti, että lasten kotona kasvattaminen on parasta ennaltaehkäisevää sosiaalityötä.
Jännitän haastatteluita aina ja kuulin onneksi vasta puhelun lopussa, että juttu ei menekään yhteen lehteen vaan ainakin kahteen tod.näk. useampaan. Läntinen media tarjoaa sitä:Aamulehti, Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Kainuun Sanomat ja Pohjolan Sanomat, Ilkka-Yhtymän sanomalehdet Ilkka ja Pohjalainen sekä Turun Sanomat, Kaleva, Keskipohjanmaa, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti. Juttu on luettavissa maanantain 12.1.2015 lehdestä.
Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti