Travelling in Turkey

Saara´s travelling diary

 Day 1 

The morning was a catastrophe! There was just few hour time and we had to do a lot of things! Our grandparents’ dog had to take to walk, we had to clean the house, drive around Espoo, to pay the bills and pack. My parents were really stressed! Anyway, we were in time at the car and our grandmother took us to Helsinki-Vantaa’s airport. We did the check-in and went to security check. Everything was just fine. We bought some sandwiches and started to search our gate – gate 9. When we got there, there wasn’t anything. That was when we realized that my father checked the wrong boarding pass! Our gate was in the other side of the airport and the boarding time was started! We ran from the side to another – with the kids! It wasn’t so nice. Fortunately we were just in time at the gate, but we didn’t have enough time to go to get the coffees from Starbucks (Oh no)!

 It was horrible, when the plane got down. It the ears hurt sooooo much! Nikke said that it was the most hurting landing he ever had! We had to change a plane in Ukraine. The airport was really poor, there was just one cafeteria in the whole airport and there wasn’t any nice places to eat. So we bought there some food – like skittles’, water and bread.

It was so nice when we got to Istanbul, Turkey, everyone got really excited. We got our luggage and everything went fine. When we got to taxi, it was funny that we got lost, the driver didn’t have a clue where we should go. Like in Finland if you say some hotel which is located in Helsinki, the driver usually knows exactly where it is. But we got to the hotel after some search. The receptionists were really nice and the hotel room was way nicer than we taught. It was the cheapest hotel room in the centre of Istanbul and by surprise, it looked like it would cost at least 120 euros per night. (It was something like 60 euros per night, yes from all of our family).

 Istanbul Airport Stop over Suites Hotel staff is very nice and helpful.  We went to eat kebab and it was fun. Dinner for whole family cost 10 euros. The kebab was really good, especially when we were hungry. The day went good and I hope that we’ll all get good memories from here!

We do not know yet where we are next night. We love to make turn our trips to adventures.

By Saara

Uskovaiset ja alkoholi - Kurjuuden maksimointia?

Heräsin aamulla ja muistin lausahduksen nuoruusvuosilta: alkoholi ja tanssiminen ovat syntiä. Ajattelin 20 vuotta sitten, että eihän siinä uskossa ole mitään järkeä, koska tanssiminen ja juominen olivat parasta elämässäni. 

Kohtaan viikoittain ihmisiä, jotka yllättyvät sitä , että olen uskovainen. Ihmisillä on tietty kuva, siitä miten kristitty pukeutuu ja puhuu. Moni tuntuu olevan todella onnellinen huomatessaan, että usko ei olekaan sääntöjä, käyttäytymis- tai pukukoodeja joita pitää noudattaa.

 Onko meillä uskovilla näihin ennakkoluuloihin osa syy?

Uuno Turhapuro- elokuvassa Spede päätti kokeilla elämässään kurjuuden maksimointia ja muutti asumaan roskalaatikkoon. Luin netistä erästä keskustelupalstaa, jossa kehotettiin: ryhdy uskovaiseksi ja koe kurjuuden maksimoiti.  Monet kokevat uskon kielteisenä juuri sen takia, että usko vie hauskuuden elämästä.

Suomalaisista lähes jokainen tuntee jonkun jolla on vakava päihdeongelma. Vuosisadan vaihteessa kantakapakoissa oli rähinöintiä, tappeluita ja murhia. Alkoholin juonti ja sen seuraukset haluttiin kieltää. Suomeen tuli Kieltolaki. Asiaa ajoi niin kirkolliset kuin lainopilliset. Siihen aikaan valta-osa kansasta osallistui kirkon toimintaan ja raittius oli yksi tärkeimmistä hyveistä. Sieltä saattavat juontua juuret tähänkin päivään ja ajatukseen, että jos henkilö on absolutisti hän on entinen juoppo tai uskovainen.

Raamattu ei kuitenkaan ole alkoholi kielteinen. Jeesus ja apostolit nauttivat viiniä ajan tavan mukaan. Viini kuului paikalliseen ruokakulttuuriin. Raamattu ei tuomitse alkoholin käyttöä (Joh. 2:1–11; 1. Tim. 3:8; Tiit. 2:3). Silloin, kun juomisesta seuraa älytön meno niin se ei ole enää hyvä juttu.  (1. Piet. 4:3, ks. myös Ef. 5:18). Eräät raamatunkohdat viittaavat alkoholiin myönteisessä mielessä. Saarnaajan kirja 9:7 neuvoo: ”Juo viinisi hyvillä mielin.” Psalmi 104:14-15 kertoo Jumalan antaneen viinin ” ihmisen iloksi”. Raamattu kuitenkin varoittaa, että liiallinen alkoholin käyttö tekee riippuvaiseksi.

Yksi nuoruuden kesän kohokohdista oli Kotkan meripäivät.  Vietimme siellä pitkän viikonlopun kaveriporukalla. Kun kaljaa oli kitattu satamassa aamusta lähtien, niin illaksi suuntasimme aina keskustaan baariin. Siellä törmäsin nuorten uskovien joukkoon. Tiesin, että näillä nuorilla on totuus ja usko, joka minulta puuttui. Kerroin, että minäkin tulen jonain päivänä uskoon. Vastaus oli, että sitten en enää voi pyöriä vanhojen ystävien kanssa. Ihmettelin kommenttia, koska ei ystäviä jätetä noin vain. Päätin, että jonain päivänä näytän, että mahdollista hengata ryyppyporukassa ja olla uskossa.

 

 

Tänä päivänä Ystäväpiirissä on niitä jotka käyttävät alkoholia tai muita päihteitä lähes päivittäin. Minulla on useita Rakkaita ystäviä jotka ovat absolutisteja sen vuoksi, että heille se on ainoa mahdollisuus pysyä kuivilla. Suurella osalla heistä on todella rankka päihdetausta. Mielestäni nämä ystävät, jotka ovat ojanpohjalta nousseet, pitäisi palkita urhoollisuusmitalein. He ovat todellisia sankareita!

Päihdeongelmaisella ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin täysi päihteettömyys. Tähän ei käske Jumala vaan sen sanoo maalaisjärki.

Suurin osa uskossa olevista ystävistämme käyttää alkoholia. Nuoruusvuosien ökykännäilyjen jälkeen olin pitkään absolutisti. Vuosien varrella oma suhde alkoholiin on muuttunut ja olen oppinut käyttämään sitä oikein. Joskus käyn baarissa, tai vietämme hauskaa iltaa ystävien kanssa, eikä siellä kukaan pulloon sylje. Toisinaan, kun lapset ovat hoidossa, nautimme kotona rauhasta ja juomme Niken kanssa pullon viiniä.

Olimme keväällä seurakunnan järjestämässä juhlassa. Suuntasimme sieltä nuoruuden kavereiden luokse. Ystävä kuittasi, että olipa ”Jumalan armoa” kun olimme uskovien porukassa. Hän tarjosi pullon lonkeroa, jonka avasin ja totesin, että ei kun tämä on sitä Jumalan armoa. Niin oikeasti ajattelin. On Jumalan armoa olla uskossa ja omistaa kaikki mahtavat ystävät joiden kanssa pyörin jo lapsuus -ja nuoruusvuosina.

Ihmisten ennakkoluuloja ei murreta kirkosta käsin ja osoittamalla sormella mikä on oikein ja väärin. Oman kokemuksen mukaan myytit murtuvat, kun vietämme aikaa ihmisten kanssa ja menemme sinne missä he ovat. 

Heidi

http://www.gotquestions.org/Suomi/alkoholi-kristitty.html

 http://metroseurakunta.org/media/blogi/blogi-posti/2011/03/16/raamatun-naekemys-alkoholiin

http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Alkoholi

Päässä kiristää

Nyt on mennyt  3 viikkoa siitä, kun lopetin kymmenen vuoden käytön jälkeen masennuslääkkeet. Samassa rytäkässä puolitin erästä antipsykoottista lääkettä, jota olen käyttänyt lähinnä ahdistuksen poistoon. En tiedä kannattaako muuttaa kahta lääkettä samaan aikaan, sillä kun ongelmia tulee ei tiedä kumman lääkkeen vähennyksestä vierotusoireet/kummalliset olot johtuvat.

Vaikuttaisi, että masennuslääkeiden vähennyksen seurauksena sain pääasissa ns. sähköiskuja hermostossa, kireätä oloa ja muutaman kerran pistivän kivun. Antipsykootin vähentäminen onkin kovempi juttu: koska olin käyttänyt sitä ahdistukseen, sen lopettaminen tuo runsaasti ahdistusta.

Positiivinen ja mahtava puoli on se, että olen ollut normaalia tarmokkaampi ja esim. punttiksella tulokset ovat parantuneet. Olen jaksanut paneutua yksityiskohtiin työssä ja kodissa paremmin ja huolellisemmin: kotona olen ensimmäisestä kerrasta vuosiin alkanut lakaisemaan katua pihamme edustalta, järjestänyt laatikoita jne. Kaiken huipuksi olen kokenut tunteita, joita en ole tuntenut vuosikymmeneen.

Ongelmana on ollut aaltoileva ahdistus, jota olikin odotettavissa. Väillä kipu on niin kova, että on pakko mennä sänkyyn. liikunta, lukeminen, liikkeessä pysyminen, säännöllinen ruokailu, lepo ja  rukous ja hyvät ystävät ovat auttaneet ahdistukseen. Se mikä vie kivun kokonaan on seksi, silloin kaikki kipu ja ahdistus väistyy pitkäksi aikaa.

Välillä olo tuntuu mahtavalta (niinkuin tänään puolet päivästä), elämässä ja ympärillä näkyy värejä mitä ei ole vuosiin kunnolla nähnyt. Ihan kuin olisi katsonut kaikkea sumuverhon läpi. Jännityksellä odotan pahentuuko oireet ja miten selviän. Onnistunko lääkkeiden pudotuksessa. Päässä kiristää ja kun elää avioliitossa silloin kiristyy molempien pää, kun toinen on koko ajan kipeä, kireä ja räjähdysaltis. En tiedä minkä asian kanssa sinä taistelet? Mikä on sun unelma jonka eteen teet työtä? Ei saa luovuttaa ja pitää tehdä töitä, että unelmat toteutuu. Oli sun ongelma psyyken alueella, sosiaalinen pelko, sosiaaliset ongelmat tai muu fyysinen sairaus, niin haluamme sanoa, että elämä on mahdollista ilman lääkkeitä.

Me olemme toivoneet ja rukoilleet Niken parantumista melkein 11 vuotta. Viime päivinä on kiristänyt päätä, mutta olemme tottuneet siihen, koska näin ollut yli puolet meidän yhteisestä 17 vuoden avioliitosta. Jatkamme taistelua ja uskomme, että jonain päivänä Nikke pärjää kokonaan ilman psyyken lääkkeitä. Ollaan jo aika pitkällä. Tällaista se on ollut muistakin lääkeistä vieroittuminen (olen lopettanut tai vaihtanut psyykelääkkeitä n 10 kertaa aiemmin). Lisäksi, minua rohkaisee se, kuinka pääsin eroon vakavasta sosiaalisesta fobiasta vastaanlaisen kamppailun avulla, eikä se enään rajoita elämääni. Naura ja käytä huumoria!

Nikke

Valoa ja leipää kansalle !

Minulla on ollut muutaman kuukauden sellainen kutina, että olisi kiva mennä järjestämään iltaa Olarinluoman vastaanottokotiin. Sinne voi hakeutua espoolainen asunnoton. Yleensä heillä on päihdeongelmia, mutta ei kaikilla. 

Ollaan kesäkuusta lähtien haettu Tuusulasta ruokaa, jota ollaan viety eteenpäin eri asumispalveluyksiköihin ja Pakilan Onesimustalolle. Tällä viikolla Nikke haki ruokaa maanantaina ja tänään saatiin hakea jälleen iso satsi. Kotona mietittiin, että mihin ruoka toimitetaan. Otin luurin käteen ja soitin ensimmäistä kertaa Olarin vastaanottokodille. Kysyin, että voinko tuoda heidän asukkaille ruokaa. Riemastunut ääni puhelimessa toivotti tervetulleeksi.  

Oli kiva tunne ajella ihan uuteen paikkaan. Ystävällinen henkilökunta kysyi, että mistä ne ruoat tulee ja kerroin sitten ViaDia Espoo sta, meistä ja entisistä päihdeongelmaisista ja vangeista, jotka tekee työtä kanssamme. Kannoimme porukalla laatikot sisään ja tutustuin paikkoihin. 

Asukkailla on arkisin ilmainen aamupala ja kysyinkin, että voisiko heille tulla joskus tarjoamaan lämmin ateria. Vastaus oli: Sehän olisi aivan mahtavaa!
Ajattelin, että heillä käy jo erilaisia hyväntekeväisyys järjestöjä tai seurakunnan porukkaa. Tien toisella puolella oli hieno seurakunta rakennus. Sieltä ei kuitenkaan tule minkäänlaista apua tai järjestettyä ohjelmaa. 
Tuntui, että uusi ovi on auennut. Tuli hyvä mieli uusista kohtaamisista ja lähdin onnellisena kohti kotia.  

Pysähdyin matkalla ottamaan valokuvaa. Tuota valoa ei näkynyt pimeässä, mutta kameran salaman välähtäessä valo ilmestyi. Valo loistaa joka kolkkaan täytyy vain osata katsoa oikeasta suunnasta. 

Heidi

 

Rakkautta ikeassa !

Sain päähäni idean, että vien ystäväni ostoksille ikeaan. En ollut varma kuuluiko se sarjaan ”älytön päähänpistos” vai oliko se oikeasti hyvä idea. Ajattelin, kun lähetin Mialle viestiä ja tarjosin ilmaista ikea reissua, että ei voi tietää ennen kuin kokeilee. Rohkaistuin kuitenkin, kun olen huomannut, että joskus hulluista ideoistani onkin kehkeytynyt hyviäkiä juttuja :D

Meillä oli ennen kaikkea todella hauska reissu. Puhuttiin niin paljon, että käveltiin vahingossa aina osastojen ohi mistä piti haalia jotain ostoskärryyn. Mallailtiin ja pohdittiin värejä mitkä sopii yhteen. Ensin löydettiin musta päiväpeitto. Ehdimme jo kävellä pitkälle tyynyosaston ohi kun meillä oli niin hauskaa ja juttua riitti. Pistettiin peruutusvaihde ja löydettiinkin itsemme hypistelemässä ikean kauniita tyynyjä.  Sitten löytyi kiva pitkulainen oikein värikäs tyyny, jossa oli keltaista, pinkkiä, vihreää, mustaa . Seuraavaksi ruvettiin miettimään värimaailmaa, että mitkä tyynyt tuon värikkään kanssa sopii. Musta päiväpeitto viereen ja kokeilemaan. Niin löytyi keltainen, musta ja valkoinen tyyny. Seuraavaksi lamppu osastolle. Mia löysi sieltä pinkin yölampun.

Sängyn päälle olevalle mustalle  lackhyllylle napattiin mukaan valkoiset kehykset, Mian löytämä ihana pinkki yölamppu ja päärynän tuoksuinen vihreä lasikynttilä. Sisustaminen on hauskaa ja taitaa olla ensimmäinen kerta, kun sisustan oman kodin lisäksi ystävän kotia.

Kiitos Espoon sähköasennus ky, sponsoroinnista! Täytyy sanoa, että olimme molemmat todella onnellisia ja liikuttuneita.

 10 min päästä oltiinkin jo takaisin Kuninkaankalliossa, jossa pääsin Mian kanssa katsomaan miten ne kaikki ostetut tavarat sopi heidän kotiin. Se oli jännittävää, hauskaa ja innostavaa. Koti tuli kauniiksi ja valmiiksi YLE n kuvausryhmää varten, joka oli tulossa seuraavana päivänä. Laitan tänne blogiin Mian haastattelun, kun se YLE ltä tulee tänä syksynä. Juttu koskee asunnottomuutta, syitä miksi ihmiset ja juuri Mia on päätynyt Kuninkaankallioon asumaan ja elämää yleensä. Mia aloitti syksyllä opiskelut. Hän on tosi lämmin ja ihana persoona niin kuin mun kokemuksen mukaan koko Kuninkaankallion porukka.

Meillä on oma taloudellinen tilanne tosi tiukilla, kun itse olen kotiäiti ja Nikke saa työkyvyttömyyseläkettä. Eletään pienemmällä budjetilla kuin toimeentulotuella elävä 6 henkinen perhe. Varat ei aina riitä laskuihin ja elämiseen. Näin on ollut lähestulkoon aina ja vaikka se kiristääkin päätä niin siihen on myös tottunut. Vuosien varrella on kuitenkin saanut nähdä, että koskaan ei ole puuttunut mitään.

Tässä kuvassa on kotimme viimeinen tulokas veljeltä saatu arkku, joka toimii Niken toimistona. Takana on uusi sony tv Niken äidiltä saatu lahja, kattovalaisimet isältäni, sohva, jonka saimme ilmaiseksi Kodin 1 anttilasta, koska lahjana saamiimme keittiökalusteisiin ja vitriininaappiin ilmeni kosmeettisia virheitä. Olohuoneessa on Elina Suoperä & co kaunis piano. Makuuhuoneessa Katja Förstin lahjoittama yöpöydät ja sängyn pääty. 35 m2 upea pihaterassi jonka Jarno Honkanen teki talkootyöllä Niklas Furu kanssa. Puutarhakalusteet sohvineen saatu veljeltä.  Yläkerran makuuhuoneessa  Nea Lindholmilta saatu sänky. Kylpyhuone saatiin uusittua , kun kävi kämmi ja vakuutusyhtiö maksoi uuden. Jarno Vuorenmaa ja Matti Pasanen hoiti kaappien kiinnitykset. Lattiat pitää puhtaana Jussi Salonojan varastolta saatu mielen imuri. Asumisoikeus yhtiö teki poikkeuksen ja saimme uuden uunin ja jääkaappipakastimen ja raput. Tero ja  Sikri Tukiainen  lainasivat autoaan n.5 kuukautta ennen kuin saimme uuden oman auton. 

Kaikki naiset tykkää kauniista vaatteista ja siitä, että koti on kauniisti sisustettu. Itselläni ei monesti ole ollut rahaa pitää tuosta puolesta huolta. Minun onneni on isä tuossa suhteessa, mutta tietysti monessa muussakin.  Meillä on ollut isäni kanssa tapana tehdä perinteinen joulushoppailu, jolloin etupäässä menemme ostamaan äidille jonkun lahjan. Paikan päällä isä sanoo, että osta nyt mitä tarvitsette. Minä teen työtä käskettyä :D. Kun tulen takaisin isä toteaa, että tarvitsen ehkä jotain muutakin. Arvatkaa löytyykö jotain, ehkä kun oikein etsii ;) Kun ostaa 6 henkiselle perheelle, housut , muutaman paidan ja takin on aikamoinen satsi koossa.

Vuosia sitten, kun meillä oli 2 pientä lasta olimme isäni kanssa ostoksilla. Ostin hänen pyynnöstä vain itselleni vaatteita(muut ei oikeastaan tarvinneet). Voi, että miten hyvältä tuntui saada kunnon hieno merkkitakki, housuja, paitoja jne. En tiennyt ketä kiittää: Isää yläkerrassa, paria konjakkilasia vai isää joka istui hymyilevänä Stockmannin kahvilassa vielä senkin jälkeen kun olin kerännyt ostoskärryn täyteen vaatteita! Olen oppinut omalta isältä paljon.   Jumala haluaa osoittaa meillekin, että ansaitsemme asioita ilman , että ansaitsemme. Ymmärrätkö? Työssä käyvä ihminen saa palkkaa ja omilla ansioillaan hankkii talon, auton ja ruoan pöytään. 

Kun ajattelet syrjäytynyttä, asunnotonta, päihderiippuvaista niin ajatteletko kuten hyvin moni muu? Itse on tuon tien valinnut ja dokaa rahansa tai rahat menee huumeisiin. Se on hänen oma valinta? Olen huomannut ettei se mene alkuunkaan niinkuin moni hyväosainen ajattelee.

Meillekin sukulainen sanoi, että meitä ei kannata auttaa taloudellisesti, koska sitten totumme apuun emmekä enää yritä itse. Voi kauhistus, kiroiluttaa vieläkin tuo ajatus. Siitä, että vieressä asutaan palatsissa, pihalla useampi auto ja vieressä asuu lapsiperhe jota ei voi auttaa, koska on oman tiensä valinnut. Kukaan ihminen ei pohjimmiltaan halua olla muiden tuen tarpeessa. Jokainen haluaisi sanoa ; olen aktiivinen, opiskelen tai käyn töissä. On äärimmäisen ahdistavaa ajatus, mitä me kohtasimme, että meitä piti opettaa miten tulisi elää.  Onneksi Jumala ei ajattele niin !!!

Olemme saaneet niin paljon ja tiedän miten tärkeää se on, kun joku vie vaateostoksille tai ikeaan, puhumattakaan siitä, että jääkaapissa on ruokaa. Mitkään sanat oli ne  kuulutettu kirkosta tai muualta ei tee niin suurta vaikutusta ihmisen elämässä kuin jonkun asian saaminen, jota ihminen juuri sillä hetkellä tarvitsee.  Siihen voi riittää 1 eur kahvikuppi tai makkarapaketti.

 Saimme suuremman lahjoitukseen makkaraa asunnottomien yötä varten ja 10 pkt jäi yli. Ne eivät vain mahtuneet pakkaseen. Liikuin toissapäivänä asuntolassa ja ystävät ihmetteli, että miten on mahdollista, että sinne ilmestyy ruokaa aina silloin, kun siitä on pula.

Lahjaksi olette saaneet –Lahjaksi antakaa ! 

Heidi 

http://www.ikea.com/fi/fi/

http://paivamies.fi/usko-ja-elama/paakirjoitukset
http://www.lily.fi/blogit/toimitus/paivan-vinkki-auta-lahimmaista-autat-itseasi