maanantai 28. maaliskuuta 2016

Mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut !

Pääsiäisen sanoma vie meidät mahtavimman uutisen äärelle, jossa valo voittaa pimeyden. Kristinuskossa ei ole kyse uskonnosta ja uskonnollisista riiteistä joita pitää toistaa ja rämpiä suossa otsa kurtussa toteuttamassa ahdistavia lainsäädöksiä. Kyse on elävästä suhteesta Jumalaan, jolloin ilman ulkoista pakkoa alamme tehdä sellaisia valintoja, joihin emme ilman Jumalaa olisi ennen pystyneet.
"Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut".
Raamattu puhuu siitä miten Hän(Jeesus) laittaa lain meidän sydämeen. On upeaa nähdä miten Jumalan Henki alkaa vaikuttaa ihmisessä ja näitä tarinoita saa kuulla jatkuvasti miten pahan valta alkaa väistyä ja ykskaks ihminen alkaakin elämässä tekemään oikeita valintoja. Ilman pääsiäisen tapahtumia: tuskallisinta rintinkuolemaa, maailman syntien sovitusta ja ylösnousemusta sekä Pyhän Hengen voimaa elämämme olisi edelleen lain noudattamista ja ulkoista pakkoa.
Jeesus sanoi: "Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. " Iloa ja rauhaa kaikille ystäville !


Heidi

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Toivon täyttämää pääsiäistä

Hei,
vierähtänyt ikuisuus, kun tänne on viimeksi päätynyt tekstiä.
Ollaan uupumuksen asti selvitetty kaikki keinot, mutta nyt näyttää siltä, että virallinen työsuhteeni ViaDiassa loppuu ensi viikolla. Jollei tapahdu suurta ihmettä niin jatkan työtä vapaaehtoisena. Kaikkien meillä duunissa olevian elämä on ollut hyvin vaikeaa: lapsuudessa alkanut laitoskierre, asunnottomuutta, päihteitä ja vankiloita.Yksi mun unelma on kuitenkin toteutunut ja pikkuhiljaa työ on alkanut pyöriä tämän iloa ja intoa puhkuvan tiimin voimin.
Te-keskuksen palkkatuki seuraavalle vuodelle on vain 30% palkkakustannuksista. ViaDia espoolla, joka pyörii vielä toistaiseksi yksityisten lahjoitusten varassa ei ole riittävästi varoja. Fiilikset ei ole mitenkään loistokkaat (miten tullaan toimeen, etsinkö osa-aikatyön, miten kaikki jatkuu vapaaehtoisvoimin, yhteydet vankiloihin, te-keskuksiin hankaloituu ilman työsuhdetta). Äsken 20 vuotias tuttu nuorimies tuli kaljakassin kanssa vastaan. Fyysinen sairaus ja koettemukset vieneet juomaan. Painoi päänsä alas, risti kätensä ja pyysi, että alan rukoilemaan. Rukous auttoi meitä molempia. Huomasin, että mua tarvittiin juuri tuossa paikassa ja tuohon aikaan. Muistin, että mistä tää duuni on alkanut ja tässä ei ole kyse omista tunnetiloista vaan Jumalasta joka voi ihmisen kautta tuoda avun lähimmäiselle.
Ensimmäisen pääsiäisaamun tunteet olivat varmasti monilla täynnä toivottomuutta, surua ja ahdistusta. Kun tänä päivänä katsomme omaa elämää ja ympärillä olevia olosuhteita voi mielen täyttää epätoivo. Jeesus kärsi ristinkuoleman, jotta meillä voisi uskon kautta olla pääsy Jumalan luokse. Ahdinkomme muistuttaa siitä minkä varaan meidän tulee elämämme rakentaa. Vaikeudet on usein jonkun hyvän alku. Niinkuin pääsiäs aamuna niin myös tänä päivänä asiat näyttää inhimillisesti katsottuna menneen pieleen, mutta asiat ovatkin paljon paremmin kuin edes saatamme käsittää. Ihanaa pääsiäslomaa kaikille !

maanantai 26. lokakuuta 2015

Inhimillisemmät olosuhteet suomalaisille asunnottomille


Hyvät ystävät, ateistit, kristityt, pastorit, poliitikot, yhdistykset ja seurakunnat. Omia kansalaisiamme oli v. 2014 Helsingissä asunnottomana 3500(todellinen luku on väh. puolet enemmän). Asunnottomista 700 on alle 25-vuotiaita. Jonotusajat asumisyksiköihin ovat keskimäärin vuoden mittaisia.
Hienoa, että vastaanottokeskuksia avataan ja kirkot ovat alkaneet myös majoittaa pakolaisia ja kokouksiin on alkanut virrata muslimeja. Kuitenkaan omien kansalaisten hätä ei saa jäädä pakolaisasian jalkoihin. Sodissa taistelleiden suomalaisten veteraanien lapset ja lapsenlapset elävät unohduksissa ja asunnottomien joukko on liian suuri. Niin monet ystäväni ovat viettäneet öitä myös talvella autossa, rappukäytävissä, yleisissä vessoissa ja hisseissä.
Helsingin Hietaniemenkadun palvelukeskukseen voi hakeutua asunnottomat. Heidän mukaan meidän pikkuruinen ViaDia yhdistys on ensimmäinen joka on tullut tarjoamaan apuaan. Työmme keskittyy Espooseen ja apumme on minimaalista Hietsun asiakkaille(muutama ruokailu silloin tällöin). Kirjoitan siksi, että nämä ihmiset(jatkuvaa fyysistä ja henkistä kipua) tarvitsevat kipeästi toivoa ja apuamme. Hietsussa ollaan sitä mieltä, että heidän asunnottomat, joilla kaikilla äärimmäisen hankala tilanne elävät Jumalan selän takana. Hietsusta saa majapaikan yhteismajoituksessa ohuella muovipatjalla, ilman peittoa ja aamuun 8.00 mennessä on poistuttava. (Moni valitsee mielummin rappukäytävän) Koko omaisuus kulkee päivän mukana kassissa kaupungilla.
Se on ihan varma, että jos omia kansalaisia ja heidän hätäänsä ei kuulla ja siihen vastata se aiheuttaa vihaa ja väkivaltaa. Olen ajatellut, että valtiolla ei ole varaa parempaan. Onko se näin? Ennen kuin seuraavat 300 pakolaista otetaan vastaan niin te rakkaat päättäjät, jotka varmasti haluatte tehdä parhaanne, voisiko ne 300 paikkaa tarjota suomalaisille asunnottomille, jotka monet odottavat kauhulla tulevaa talvea? Sellainen paikka, jossa voisi pakolaisten tavoin nukkua yön rauhassa kunnon patjalla ja peitolla eikä tarvitse päiväksi mennä kaduille.

Niin kauan kuin valtion ja kunnan puolesta tähän ei tule muutosta niin kristittyjen ja meidän ihan tavallisten suomalaisten tulisi tarjota apuamme "Siellä missä on aarteemme siellä on meidän sydämemme" Se ei ole oikein, että seurakunnissa suuntaamme varat ja resurssit hienoihin Jumalanpalveluksiin ja isoihin konferensseihin. Jumalanpalveluksia ei pidä unohtaa, mutta ei pidä myöskään hätää kärsiviä!

Heidi

 

maanantai 19. lokakuuta 2015

Iloa tunnelin päässä: Uusimmassa Anna lehdessä hyvä juttu meidän työstä:...

Iloa tunnelin päässä: Uusimmassa Anna lehdessä hyvä juttu meidän työstä:...: Hei kaikki arvoista lukijat, Uusimmassa Anna-lehdessä on 4 sivun tosi positiivinen juttu mun/ meidän elämästä: vaikeuksista, uskos...

Uusimmassa Anna lehdessä hyvä juttu meidän työstä: Apu ei ole keneltäkään pois.







Hei kaikki arvoista lukijat,
Uusimmassa Anna-lehdessä on 4 sivun tosi positiivinen juttu mun/ meidän elämästä: vaikeuksista, uskosta ja toivosta ja miten ViaDia espoo ry lähti liikkeelle. Löytyykö ystäväpiiristä ihmisiä joilla on rikostausta, tai päihde- ja mielenterveysongelmia. Anna lehti heille luettavaksi.

Olet muuten tervetullut mukaan ViaDia espoon toimintaan. Asuntolavierailut pyörii samaan malliin ja syyskuussa aloitettiin ihan uusi juttu. Ruokailut Kaivolla Matinkylässä tavoittaa nyt ihan uuden porukan. Moni entinen päihteiden  käyttäjä on tullut toimintaan mukaan. Iltapäivät koostuu yhteisestä ruokailusta ja lyhyestä Raamatun opetuksesta ja keskusteluista.  Meitä on ihana porukka kasassa ja näistä kavereista on tullut mulle kuin perheenjäseniä. Kaivolla meitä on ison mieslauman lisäksi 2- 5 naista. Kaikki ystävät, tutut ja tuntemattomat tulkaa mukaan SELVINPÄIN, vaikka elämä ei olisikaan ihan mallillaan.

Kivoja uutisia ja kiitosaiheita: 4 ystävää saaneet viimeisen 3viikon aikana asunnon, 2saaneet paikan päihteettömästä asuntolasta. Nyt varmistui yhteistyö vankilan kanssa ja kaverin koevapaus.
2 uutta miestä Toni ja Tako aloittaneet meillä työkokeilun. Toimintaamme tulee viikottain lisää ihmisiä. Moni heistä kertoo miten rukous on antanut voimaa ja auttaa elämään ilman päihteitä.


Hyvää syksyn jatkoa
Heidi


 

torstai 16. heinäkuuta 2015

Uskovaiset ja elämä - kurjuuden maksimointia?





Uskovia ihmisiä pidetään yleisesti rehellisinä ja luotettavina ihmisinä. Toisaalta heidät tunnetaan myös vakavina ja ilottomina, jotka kieltäytyvät nautinnoista kuten alkoholin juomisesta, juhlimisesta, ja ylipäätään hauskanpidosta sekä suhtautuvat seksuaalisuuteen oudosti.  Saatamme yhdistää uskovaiset, johonkin tuntemaamme julkisuuden henkilöön, ehkä poliitikkoon, joka puolustaa kristillisiä arvoja, kadulla traktaatteja(kristillisiä lehtisiä) jakaviin uskovaisiin tai Äiti Teresaan.  Monella on tietynlainen näkemys uskovista, seurakunnasta ja siitä miten kristitty pukeutuu ja puhuu tai viettää vapaa-aikaa.

Kun tulin uskoon  ja tutustuin seurakuntiin ja kristittyihin Suomessa ja ulkomailla, niin se oli kaukana siitä mikä oli minun ja on edelleen monen mielikuva uskovista ja kirkosta.  Kun seurakuntien toimintaan tutustuu paremmin huomaa, että useat ennakkoluulot eivät pidäkään paikkansa.
 

Jumala ei ole ilonpilaaja


"Minä olen tullut, jotta heillä olisi elämä ja yltäkylläisyys." Joh.10: 10. Uskon perusta löytyy Raamatusta ja sitä tutkiessa ymmärrämme, että Jumala ei ole ilonpilaaja eikä Raamattu kiellä elämästä nauttimista.
Raamattu tai Jumala ei ole alkoholikielteinen. Jeesus ja apostolit nauttivat viiniä ajan tavan mukaan. Viini kuului paikalliseen ruokakulttuuriin. Raamattu ei tuomitse alkoholin käyttöä. Silloin, kun juomisesta seuraa älytön meno niin se ei ole enää hyvä juttu. Psalmi 104:14-15 kertoo Jumalan antaneen viinin ” ihmisen iloksi”.
Suurin osa uskossa olevista ystävistämme käyttää alkoholia kohtuudella ruoan -tai ystävien kanssa. Käymme pitkin vuotta useissa juhlissa eikä kukaan ystävistä siellä pulloon sylje. Ei tämän elämän kuulu olla niin vakavaa ja tasapaksua. Mielestäni me uskovat tarvitsemme ryyppyjuhlia ja niissä viihtyvien ystävien seuraa vähintään yhtäpaljon kuin he meidän. Bileet on erinomaisia tilaisuuksia hauskanpidon lisäksi luoda siltoja ja tutustua ihmisiin. Voin viettää hauskaa iltaa ystävien kanssa selvinpäin tai ottaa pari lasillista viiniä. Ihana vapaus!

Raamattu kuitenkin varoittaa, että liiallinen alkoholin käyttö tekee riippuvaiseksi. Päihdeongelmaisella ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin täysi päihteettömyys ja jos mopo lähtee helposti käsistä tai on edes pieni vaara niin kannattaa pysyä seurassa, jossa  kukaan ei käytä päihteitä.

Tapaan jatkuvasti ihmisiä, jotka tuntuvat olevan silminnähden onnellisia huomatessaan, että usko ei olekaan vakavaa. Meillä molemmilla on Niken kanssa tatuoinnit ja nekin on herättäneet monta mielenkiintoista keskustelua. Maailmassa on edelleen ihmisiä ja perkeleelllä peloittelevia saarnamiehiä. Voit elää surkeaa ja lain orjuuttamaa elämää tai valita uskon ja vapauden sekä nauttia Jumalan hyvyydestä ilman jatkuvaa murhetta säännöistä, käyttäytymis- tai pukukoodeista joita pitää noudattaa.

Se joka osaa pitää hauskaa ilman alkoholia ja nauttia elämän -ja luonnonkauneudesta selvinpäin on löytänyt todellisen onnen. Jos ihminen yhdistää hauskanpidon aina alkoholiin niin väitän, että näillä henkilöillä on ongelma eikä niillä, jotka juhlii selvinpäin.

 Jumala ei halua rajoittaa seksistä saatavaa nautintoa

 
 Raamattu suhtautuu seksiin ja seksuaalisuuteen erittäin myönteisesti. Sori kaikki sinkut, valitettavasti kerron tässä ajatuksia vain liittyen parisuhteeseen. Vanhassa ja Uudessa testamentissa seksuaalisuus aviomiehen ja vaimon välillä  nähdään kauniina ja hyvänä Jumalan luomana asiana. Raamattu kehottaa pariskuntia harrastamaan seksiä säännöllisesti ja varoittaa olemaan pitkiä aikoja ilman seksiä, koska se rikkoo puolisoiden välistä yhteyttä.
Jumala ei määrittele miten ja missä seksiä voi harrastaa. Elämässä ja parisuhteessa pitää säilyä ilo ja spontaanius. Romanttiset hetket ei välttämättä tarvitse kalliita kynttiläillallisia. Kokeilkaa joskus romantiikkaa rauhallisessa paikassa rappukäytävässä tai kallioilla tähtitaivaan alla.
Jumalan tahto on, että parisuhteet kukoistaa ja ihmiset voi hyvin. Seksillä on tutkitusti lukuisia terveyttä edistäviä ja parantavia vaikutuksia. Seksi erittää uskollisuus hormoonia ja hyvin hoidettu parisuhde, jossa on hyvä henkinen, hengellinen ja fyysinen yhteys ei ajaudu niin helposti syrjähyppyihin.

Aikoinaan sain kritiikkiä, kun uskoontulon jälkeen kerroin, että mielestäni seksi kuuluu avioliittoon. Ystävät totesi" toi on ihan älytöntä, tuolla taktiikalla kukaan ei tule saamaan riittävästi seksiä".  Kerroin, että hyvää kannattaa odottaa. Seksi on kuin viini, joka paranee vanhetessaan. Hyvässä parisuhteessa luottamus ja kiintymys sekä Rakkaus kasvaa vuosien saatossa niin myös seksuaalinen nautinto. Kristittyjen keskuudessa avioerot on suhteellisen harvinaisia ja näin ollen uskovat saavat kaikista todennäköisimmin nauttia säännöllisestä seksistä läpi elämän. Kaikki mitä uskoin on pitänyt paikkansa. Elämää pitää suunnitella pitkällä tähtäimellä" Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa niin kaikki muukin teille annetaan".

Usko on naisten ja mummojen juttu? 


 
Seurakuntaan meno ei ole pakkopullaa tai velvollisuus joka pitää suorittaa vaan se on juhlaa arjen keskellä. Osallistumme sunnuntaisin Matinkylässä Espoon vapaaseurakunnan tilaisuuksiin.  Monella on tapana käydä viikonloppuna vanhempiensa luona, ravintolassa syömässä tai viettää ilta baarissa ystävien kanssa. Me käydään seurakunnassa.  Tapa ei ole ainoa syy, vaan meille seurakunnassa käynti tarkoittaa akkujen lataamista, Pyhän Hengen  kokemista ja mahtavaa aikaa ystävien kanssa.
Tänä päivänä seurakunnissa on yhtäpaljon miehiä ja naisia. Sieltä löytyy eri-ikäisiä ihmisiä ja kaikista yhteiskuntaluokista. Katselen usein ympärilleni ja mielen valtaa ilo, kun näen ympärilläni niin paljon ihmisiä: lapsia, nuoria, aikuisia, pariskuntia, sinkkuja ja perheitä.
 
Kovimmat jätkät itkee, rukoilee ja kohtelee naisia kunnioittavasti. 

Ystävä kysyi vastikään, että Heidi:" Miten siellä seurakunnassa on otettu nämä vasta uskoontulleet ystävät vastaan, joilla on vankila- ja päihdetausta"? Olipas tämä ystävä yllättynyt ja iloinen kuulleessaan vastauksen. Seurakunta riemuitsee, kun sinne tulee lisää väriä ja vipinää. Tästä kysymyksestä vaan huomasi, että harmittavan moni pitää seurakuntaa ja uskovia tuomitsevina. Jos olet kristitty niin muista, että sun tehtävä on madaltaa näitä kynnyksiä ja rakentaa ihmisille siltoja seurakuntaan ja JUmalan luokse. Viettäkää aikaa ihmisten kanssa ja kertokaa heille JUmalan hyvyydestä ja ihmeistä joita teille on tapahtunut!

Ystäviä ja ihania hetkiä





Meillä on ystäväpiirissä maailman hienoimpia ihmisiä. Uskovien ystävien kanssa käydään yhdessä  rannalla ja pidetään grillijuhlia.

 Olin edellisviikonloppuna Turussa juhlimassa Ruisrockia. Vietettiin päivä Aurajoen rannassa, ravintolan terasseilla ja yöllä mentiin baariin.  Ystäväpiirissä on aina ollut ihmisiä laidasta laitaan ja näin se toivonmukaan tulee olemaankin.
Sunnuntaina päättyi 5 päiväinen New wine konferenssi Himoksella. Meidän perheen lisäksi lapsilla oli 3 ystävää mukana ja toisessa mökissä ViaDia porukkaa eli yhteensä 16 ihmistä ja ympärillä tuhansia.  Päivät täyttyi grillauksesta, saunomisesta, uimisesta, hyppimisestä, hengailusta ja tanssimisesta eikä juolahtanut mieleenkään, että usko olisi tylsää. Oli upeaa nähdä omat lapset ja niin paljon nuoria selvinpäin yhdessä isolla joukolla pitämässä hauskaa.


Outoa hihhulointia ?


Usko ei ole pakenemista todellisuudesta tai outoa hihhulointia. Pidetään normaalina jos ihminen pyörii kännissä tai huutaa ja hyppii lätkämatseissa tai kirkuu konserteissa bändin perään, joka on pinnalla pari vuotta. Jos ihminen rukoilee ja ylistää Jumalaa ja maailman luojaa, kaiken hyvän antajaa niin sitä pidetään outona.  Moni maksaa itsensä kipeäksi mielenhallinta kursseilla etsiessään rauhaa, sisäistä parantumista ja tasapainoa.  Moni tuttu ja tuntematon päätyy lopulta seurakuntaan, koska mistään muualta ei rauhaa ole löytynyt. Jos elämä uskossa on niin siistii niin mikä sitten pidättää ihmistä tekemästä uskon ratkaisua ja ottamasta asiasta selvää. Vastaus on että ei yhtään mikään! Usko, eheytyminen, rauha ja ilo on tarjolla jokapäivä kotiinkuljetettuna ja vielä ilmaiseksi.


Nikke ja Heidi




lauantai 27. kesäkuuta 2015

Uskovaiset ja alkoholi - Kurjuuden maksimointia?




Heräsin aamulla ja muistin lausahduksen nuoruusvuosilta: alkoholi ja tanssiminen ovat syntiä. Ajattelin 20 vuotta sitten, että eihän siinä uskossa ole mitään järkeä, koska tanssiminen ja juominen olivat parasta elämässäni. 

Ihmisillä on tietty kuva, siitä miten kristitty pukeutuu ja puhuu. Moni tuntuu olevan todella onnellinen huomatessaan, että usko ei olekaan sääntöjä, käyttäytymis- tai pukukoodeja joita pitää noudattaa.


 Onko meillä uskovilla näihin ennakkoluuloihin osa syy?
Uuno Turhapuro- elokuvassa Spede päätti kokeilla elämässään kurjuuden maksimointia ja muutti asumaan roskalaatikkoon. Luin netistä erästä keskustelupalstaa, jossa kehotettiin: ryhdy uskovaiseksi ja koe kurjuuden maksimointi.  Monet kokevat uskon kielteisenä juuri sen takia, että usko vie hauskuuden elämästä.

Suomalaisista lähes jokainen tuntee jonkun jolla on vakava päihdeongelma. Vuosisadan vaihteessa kantakapakoissa oli rähinöintiä, tappeluita ja murhia. Alkoholin juonti ja sen seuraukset haluttiin kieltää. Suomeen tuli Kieltolaki. Asiaa ajoi niin kirkolliset kuin lainopilliset. Siihen aikaan valta-osa kansasta osallistui kirkon toimintaan ja raittius oli yksi tärkeimmistä hyveistä. Sieltä saattavat juontua juuret tähänkin päivään ja ajatukseen, että jos henkilö on absolutisti hän on entinen juoppo tai uskovainen.

Raamattu ei kuitenkaan ole alkoholi kielteinen. Jeesus ja apostolit nauttivat viiniä ajan tavan mukaan. Viini kuului paikalliseen ruokakulttuuriin. Raamattu ei tuomitse alkoholin käyttöä (Joh. 2:1–11; 1. Tim. 3:8; Tiit. 2:3). Silloin, kun juomisesta seuraa älytön meno niin se ei ole enää hyvä juttu.  (1. Piet. 4:3, ks. myös Ef. 5:18). Eräät raamatunkohdat viittaavat alkoholiin myönteisessä mielessä. Saarnaajan kirja 9:7 neuvoo: ”Juo viinisi hyvillä mielin.” Psalmi 104:14-15 kertoo Jumalan antaneen viinin ” ihmisen iloksi”. Raamattu kuitenkin varoittaa, että liiallinen alkoholin käyttö tekee riippuvaiseksi.

Yksi nuoruuden kesän kohokohdista oli Kotkan meripäivät.  Vietimme siellä pitkän viikonlopun kaveriporukalla. Kun kaljaa oli kitattu satamassa aamusta lähtien, niin illaksi suuntasimme aina keskustaan baariin. Siellä törmäsin nuorten uskovien joukkoon. Tiesin, että näillä nuorilla on totuus ja usko, joka minulta puuttui. Kerroin, että minäkin tulen jonain päivänä uskoon. Vastaus oli, että sitten en enää voi pyöriä vanhojen ystävien kanssa. Ihmettelin kommenttia, koska ei ystäviä jätetä noin vain. Päätin, että jonain päivänä näytän, että mahdollista hengata ryyppyporukassa ja olla uskossa.


 
 

Tänä päivänä Ystäväpiirissä on niitä jotka käyttävät alkoholia tai muita päihteitä lähes päivittäin. Minulla on useita Rakkaita ystäviä jotka ovat absolutisteja sen vuoksi, että heille se on ainoa mahdollisuus pysyä kuivilla. Suurella osalla heistä on todella rankka päihdetausta. Mielestäni nämä ystävät, jotka ovat ojanpohjalta nousseet, pitäisi palkita urhoollisuusmitalein. He ovat todellisia sankareita!
Päihdeongelmaisella ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin täysi päihteettömyys. Tähän ei käske Jumala vaan sen sanoo maalaisjärki. Päihdeongelmaisen pitää myös miettiä missä aikaansa viettää ainakin raittiuden alkuvaiheessa. Myöhemminkin kannattaa ottaa raittiina elävä ystävä mukaan jos on menossa juhliin, jossa on alkoholitarjoilua ja/tai ihmiset päihtyneitä.
Suurin osa uskossa olevista ystävistämme käyttää alkoholia. Nuoruusvuosien ökykännäilyjen jälkeen olin pitkään absolutisti. Vuosien varrella oma suhde alkoholiin on muuttunut ja olen oppinut käyttämään sitä oikein. Joskus käyn baarissa, tai vietämme hauskaa iltaa ystävien kanssa, eikä siellä kukaan pulloon sylje.

Olimme seurakunnan järjestämässä juhlassa. Suuntasimme sieltä nuoruuden kavereiden luokse. Ystävä kuittasi, että olipa ”Jumalan armoa” kun olimme uskovien porukassa. Hän tarjosi pullon lonkeroa, jonka avasin ja totesin, että ei kun tämä on sitä Jumalan armoa. Niin oikeasti ajattelin. On Jumalan armoa olla uskossa ja omistaa kaikki mahtavat ystävät joiden kanssa pyörin jo lapsuus -ja nuoruusvuosina ja pitää hauskaa selvinpäin tai ottaa muutama lasillinen viiniä.
 
Ihmisten ennakkoluuloja ei murreta kirkosta käsin ja osoittamalla sormella mikä on oikein ja väärin. Oman kokemuksen mukaan myytit murtuvat, kun vietämme aikaa ihmisten kanssa ja menemme sinne missä ihmiset liikkuvat.

 
Heidi