Heräsin aamulla ja muistin lausahduksen nuoruusvuosilta: alkoholi ja tanssiminen ovat syntiä. Ajattelin 20 vuotta sitten, että eihän siinä uskossa ole mitään järkeä, koska tanssiminen ja juominen olivat parasta elämässäni.
Ihmisillä on tietty kuva, siitä miten kristitty pukeutuu ja puhuu. Moni tuntuu olevan todella onnellinen huomatessaan, että usko ei olekaan sääntöjä, käyttäytymis- tai pukukoodeja joita pitää noudattaa.
Onko meillä uskovilla näihin ennakkoluuloihin osa syy?
Uuno Turhapuro- elokuvassa Spede päätti kokeilla elämässään kurjuuden maksimointia ja muutti asumaan roskalaatikkoon. Luin netistä erästä keskustelupalstaa, jossa kehotettiin: ryhdy uskovaiseksi ja koe kurjuuden maksimointi. Monet kokevat uskon kielteisenä juuri sen takia, että usko vie hauskuuden elämästä.
Suomalaisista lähes jokainen tuntee jonkun jolla on vakava päihdeongelma. Vuosisadan vaihteessa kantakapakoissa oli rähinöintiä, tappeluita ja murhia. Alkoholin juonti ja sen seuraukset haluttiin kieltää. Suomeen tuli Kieltolaki. Asiaa ajoi niin kirkolliset kuin lainopilliset. Siihen aikaan valta-osa kansasta osallistui kirkon toimintaan ja raittius oli yksi tärkeimmistä hyveistä. Sieltä saattavat juontua juuret tähänkin päivään ja ajatukseen, että jos henkilö on absolutisti hän on entinen juoppo tai uskovainen.
Raamattu ei kuitenkaan ole alkoholi kielteinen. Jeesus ja apostolit nauttivat viiniä ajan tavan mukaan. Viini kuului paikalliseen ruokakulttuuriin. Raamattu ei tuomitse alkoholin käyttöä (Joh. 2:1–11; 1. Tim. 3:8; Tiit. 2:3). Silloin, kun juomisesta seuraa älytön meno niin se ei ole enää hyvä juttu. (1. Piet. 4:3, ks. myös Ef. 5:18). Eräät raamatunkohdat viittaavat alkoholiin myönteisessä mielessä. Saarnaajan kirja 9:7 neuvoo: ”Juo viinisi hyvillä mielin.” Psalmi 104:14-15 kertoo Jumalan antaneen viinin ” ihmisen iloksi”. Raamattu kuitenkin varoittaa, että liiallinen alkoholin käyttö tekee riippuvaiseksi.
Yksi nuoruuden kesän kohokohdista oli Kotkan meripäivät. Vietimme siellä pitkän viikonlopun kaveriporukalla. Kun kaljaa oli kitattu satamassa aamusta lähtien, niin illaksi suuntasimme aina keskustaan baariin. Siellä törmäsin nuorten uskovien joukkoon. Tiesin, että näillä nuorilla on totuus ja usko, joka minulta puuttui. Kerroin, että minäkin tulen jonain päivänä uskoon. Vastaus oli, että sitten en enää voi pyöriä vanhojen ystävien kanssa. Ihmettelin kommenttia, koska ei ystäviä jätetä noin vain. Päätin, että jonain päivänä näytän, että mahdollista hengata ryyppyporukassa ja olla uskossa.
Tänä päivänä Ystäväpiirissä on niitä jotka käyttävät alkoholia tai muita päihteitä lähes päivittäin. Minulla on useita Rakkaita ystäviä jotka ovat absolutisteja sen vuoksi, että heille se on ainoa mahdollisuus pysyä kuivilla. Suurella osalla heistä on todella rankka päihdetausta. Mielestäni nämä ystävät, jotka ovat ojanpohjalta nousseet, pitäisi palkita urhoollisuusmitalein. He ovat todellisia sankareita!
Päihdeongelmaisella ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin täysi päihteettömyys. Tähän ei käske Jumala vaan sen sanoo maalaisjärki. Päihdeongelmaisen pitää myös miettiä missä aikaansa viettää ainakin raittiuden alkuvaiheessa. Myöhemminkin kannattaa ottaa raittiina elävä ystävä mukaan jos on menossa juhliin, jossa on alkoholitarjoilua ja/tai ihmiset päihtyneitä.
Suurin osa uskossa olevista ystävistämme käyttää alkoholia. Nuoruusvuosien ökykännäilyjen jälkeen olin pitkään absolutisti. Vuosien varrella oma suhde alkoholiin on muuttunut ja olen oppinut käyttämään sitä oikein. Joskus käyn baarissa, tai vietämme hauskaa iltaa ystävien kanssa, eikä siellä kukaan pulloon sylje.
Olimme seurakunnan järjestämässä juhlassa. Suuntasimme sieltä nuoruuden kavereiden luokse. Ystävä kuittasi, että olipa ”Jumalan armoa” kun olimme uskovien porukassa. Hän tarjosi pullon lonkeroa, jonka avasin ja totesin, että ei kun tämä on sitä Jumalan armoa. Niin oikeasti ajattelin. On Jumalan armoa olla uskossa ja omistaa kaikki mahtavat ystävät joiden kanssa pyörin jo lapsuus -ja nuoruusvuosina ja pitää hauskaa selvinpäin tai ottaa muutama lasillinen viiniä.
Ihmisten ennakkoluuloja ei murreta kirkosta käsin ja osoittamalla sormella mikä on oikein ja väärin. Oman kokemuksen mukaan myytit murtuvat, kun vietämme aikaa ihmisten kanssa ja menemme sinne missä ihmiset liikkuvat.
Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti