Hei,
vierähtänyt ikuisuus, kun tänne on viimeksi päätynyt tekstiä.
Ollaan uupumuksen asti selvitetty kaikki keinot, mutta nyt näyttää siltä, että virallinen työsuhteeni ViaDiassa loppuu ensi viikolla. Jollei tapahdu suurta ihmettä niin jatkan työtä vapaaehtoisena. Kaikkien meillä duunissa olevian elämä on ollut hyvin vaikeaa: lapsuudessa alkanut laitoskierre, asunnottomuutta, päihteitä ja vankiloita.Yksi mun unelma on kuitenkin toteutunut ja pikkuhiljaa työ on alkanut pyöriä tämän iloa ja intoa puhkuvan tiimin voimin.
Te-keskuksen palkkatuki seuraavalle vuodelle on vain 30% palkkakustannuksista. ViaDia espoolla, joka pyörii vielä toistaiseksi yksityisten lahjoitusten varassa ei ole riittävästi varoja. Fiilikset ei ole mitenkään loistokkaat (miten tullaan toimeen, etsinkö osa-aikatyön, miten kaikki jatkuu vapaaehtoisvoimin, yhteydet vankiloihin, te-keskuksiin hankaloituu ilman työsuhdetta). Äsken 20 vuotias tuttu nuorimies tuli kaljakassin kanssa vastaan. Fyysinen sairaus ja koettemukset vieneet juomaan. Painoi päänsä alas, risti kätensä ja pyysi, että alan rukoilemaan. Rukous auttoi meitä molempia. Huomasin, että mua tarvittiin juuri tuossa paikassa ja tuohon aikaan. Muistin, että mistä tää duuni on alkanut ja tässä ei ole kyse omista tunnetiloista vaan Jumalasta joka voi ihmisen kautta tuoda avun lähimmäiselle.
Ensimmäisen pääsiäisaamun tunteet olivat varmasti monilla täynnä toivottomuutta, surua ja ahdistusta. Kun tänä päivänä katsomme omaa elämää ja ympärillä olevia olosuhteita voi mielen täyttää epätoivo. Jeesus kärsi ristinkuoleman, jotta meillä voisi uskon kautta olla pääsy Jumalan luokse. Ahdinkomme muistuttaa siitä minkä varaan meidän tulee elämämme rakentaa. Vaikeudet on usein jonkun hyvän alku. Niinkuin pääsiäs aamuna niin myös tänä päivänä asiat näyttää inhimillisesti katsottuna menneen pieleen, mutta asiat ovatkin paljon paremmin kuin edes saatamme käsittää. Ihanaa pääsiäslomaa kaikille !
vierähtänyt ikuisuus, kun tänne on viimeksi päätynyt tekstiä.
Ollaan uupumuksen asti selvitetty kaikki keinot, mutta nyt näyttää siltä, että virallinen työsuhteeni ViaDiassa loppuu ensi viikolla. Jollei tapahdu suurta ihmettä niin jatkan työtä vapaaehtoisena. Kaikkien meillä duunissa olevian elämä on ollut hyvin vaikeaa: lapsuudessa alkanut laitoskierre, asunnottomuutta, päihteitä ja vankiloita.Yksi mun unelma on kuitenkin toteutunut ja pikkuhiljaa työ on alkanut pyöriä tämän iloa ja intoa puhkuvan tiimin voimin.
Te-keskuksen palkkatuki seuraavalle vuodelle on vain 30% palkkakustannuksista. ViaDia espoolla, joka pyörii vielä toistaiseksi yksityisten lahjoitusten varassa ei ole riittävästi varoja. Fiilikset ei ole mitenkään loistokkaat (miten tullaan toimeen, etsinkö osa-aikatyön, miten kaikki jatkuu vapaaehtoisvoimin, yhteydet vankiloihin, te-keskuksiin hankaloituu ilman työsuhdetta). Äsken 20 vuotias tuttu nuorimies tuli kaljakassin kanssa vastaan. Fyysinen sairaus ja koettemukset vieneet juomaan. Painoi päänsä alas, risti kätensä ja pyysi, että alan rukoilemaan. Rukous auttoi meitä molempia. Huomasin, että mua tarvittiin juuri tuossa paikassa ja tuohon aikaan. Muistin, että mistä tää duuni on alkanut ja tässä ei ole kyse omista tunnetiloista vaan Jumalasta joka voi ihmisen kautta tuoda avun lähimmäiselle.
Ensimmäisen pääsiäisaamun tunteet olivat varmasti monilla täynnä toivottomuutta, surua ja ahdistusta. Kun tänä päivänä katsomme omaa elämää ja ympärillä olevia olosuhteita voi mielen täyttää epätoivo. Jeesus kärsi ristinkuoleman, jotta meillä voisi uskon kautta olla pääsy Jumalan luokse. Ahdinkomme muistuttaa siitä minkä varaan meidän tulee elämämme rakentaa. Vaikeudet on usein jonkun hyvän alku. Niinkuin pääsiäs aamuna niin myös tänä päivänä asiat näyttää inhimillisesti katsottuna menneen pieleen, mutta asiat ovatkin paljon paremmin kuin edes saatamme käsittää. Ihanaa pääsiäslomaa kaikille !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti