Hups, kuukausi mennyt enkä ole kirjoitellut tänne mitään. Tästä päätellen ollut hyvin tapahtumarikas alkukesä. Juhlittiin kahteen otteeseen mun ja Niken 40-vuotis syntymäpäiviä. Toiset juhlat juhlittiin nuoruuden kavereiden kesken Laaksolahdessa ja toiset järjestettiin ilman alkoholi tarjoilua Lauttasaaressa. Meillähän on synttärit samana päivänä. Nikke on mua 5 h vanhempi :D Oli ihana nähdä niin paljon ystäviä saman katon alla. Ei ne talot ja tavarat ole oikeaa rikkautta vaan ystävät. Ihmettelen, että miten meidän ympärille on jostain kumman syystä siunaantuneet maailman parhaat tyypit!
Saara meidän esikoinen siirtyy syksyllä lukioon. Peruskoulun päättäjäiset pidettiin Leppävaaran kirkossa. Juhlat oli upeat ja liikuttavat yhtä aikaa.
Viikko sitten sunnuntaina mut siunattiin diakonin tehtävään. 14.6. oli elämäni yksi hienoimpia ja tärkeimpiä päiviä. Jokainen ihminen on luotu maailmaan tiettyä tehtävää varten. Jokainen ihminen voi löytää kutsunsa ja lähteä toteuttamaan sitä. Jos se onnistui mulle niin se voi onnistua kenelle tahansa: olitpa asunnoton tai miljonääri. Kun ihminen löytää oman paikkansa ei voimat, rakkaus ja ilo vähene työtä tehtäessä vaan lisääntyy.
Elämä ei ole kohdellut silkkihansikkain, mutta ilman ahdingon ja hädän vuosia en olisi oppinut turvautumaan Jumalan apuun ja hänen äänen kuulemiseen. Ilman tätä taitoa työ ei olisi mahdollista. Voidaan kulkea ympäriinsä ja tarjota jengille makkaraa, nälkäisten vatsat täyttyy. Tärkeä asia ja siitä jokaisen ihmisen ja seurakunnan pitäisi kantaa vastuuta. Ihmiset kaipaa Jumalaa ja Pyhän Hengen kosketusta. Sen voimasta ihmiset vapautuu riippuvuuksista ja saa rauhan. Ei tämä työ ole helppoa. Huh huh, kannan huolta ja välillä pelkään uusien ihmisten- ja joskus oman henkeni puolesta. Kuitenkin ihan törkeen kiitollinen, että saan tätä tehdä ja tämän työn kautta lukuisiin uusiin hyvä -ja huono osaisiin sekä ystäviin nuoruusvuosilta syntynyt ihan uudenlainen yhteys. Lukihäiriön vuoksi(mitä kukaan ei silloin tajunnut)oli koulunkäynti rankkaa, ei mennyt oppi päähän eikä jatkoopinnot joista haaveilin olleet mahdollisia. Se oppi onkin mennyt sydämeen ;)
Erityisen sunnuntaista teki sen, että osa ViaDian konnakoplaa siunattiin seurakunnan jäseniksi. Oli aivan mahtava hetki olla siinä porukalla siunattavana. Nyyh!
Facebookiin ehdinkin kirjoittaa monta päivitystä ja tässä yhteenvetoa : Ainoa koulu mistä voin ylpeillä on kaduilla käyty. Tämä ilmainen opinahjo on osoittautunut maailman parhaaksi teologian laitokseksi. En voinut kuvitella, että sydämen mukaan toimiminen avaisi palkkatyön, saisin työsuhdepuhelimen ja parhaimpia ystäviä olisi kovia kokeneet entiset ja nykyiset päihteiden käyttäjät, huumekauppiaat. Varoitus, että mut saattaa edelleen tavata Helsingin yössä korkokengissä ja bilevaatteissa enkä ole tulossa yömessusta vaan menossa baariin.
Pahoittelut niille, jotka lukee myös mun Facebook päivityksiä. Tämä yhteenveto kuulumisista täytyi vaan laittaa tänne ja yritän tsempata tekstien kanssa ja kirjoitella tänne vähän tiheämmin!
Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti