Älkää lokeroiko Jumalan tapaa ja toiminta-aluetta

Tässä on kuva muutaman vuoden takaa, jolloin kutsuimme Laaksolahteen nuoruuden kulmille kaikki vanhat ystävät. Oli hauska ilta niinkuin aina, kun tapaan ystäviä lapsuus -ja nuoruusvuosilta. Niinkuin arvata saattaa höyhensarjalainen ei vedä kädenväännössä vertoja 190 cm pituiselle Rikulle!

Uskovilla  saattaa olla ajatus missä suhteessa hengellisyyttä pitää tuoda esille. Tämä ja tuo asia pitää tulla sanotuksi ja tämä kristillinen musiikki koskettaa ihmisiä, vaikka lopulta Jumala saattaa koskettaa kanssa matkustajaamme ja lähimmäistämme nimenomaan maallisen musiikin välityksellä. Jumala lokeroidaan toimimaan tietyn konseptin sisällä. Todellisuudessa Jumala on läsnä kaikkialla: lenkkipolulla, metsässä, kuntosalilla, mökillä, laskettelurinteessä, baarissa, vankilassa ja missä ikinä kuljemme.

Syy miksi ihmiset pysyvät jossain seurakunnassa ei tutkimusten mukaan ole hyvät saarnat tai mielekäs musiikki vaan siellä olevat ihmiset. Tämän pitäisi muistuttaa meitä missä ikinä liikumme: työpaikoilla, harrastuksissa ja vapaa-ajalla ja, kun järjestämme kristillistä toimintaa Jumalanpalveluksia, alfa-kursseja ja Raamattupiirejä ja ruoanjakelua kaduilla. Meidän viisaat sanat ja saarnat eivät merkitse niin paljon kuin meidän aitous ja rakkaudellinen asenne ja se, että ihmiset tulevat kohdatuiksi selllaisena kuin he ovat. 

Oltiin järjestämässä ViaDia ruokailua asunnottomille. Olin ilmoittanut, että tilaisuutemme kestää klo 18.00 asti ja vierailuaika oli jo ylittynyt. Henkilökunnasta mies tuli juttelemaan ja mietin, että pitäisikö meidän ruveta tekemään lähtöä. Mies sanoi, että "teidän toiminnassa on jotain kiehtovaa". Kysyin, että:" mitä sillä tarkoitat?" Katso nyt ympärillesi: Keskustelun porina ja kitaran säestys täytti salin. Tiimissä mukana oleva pariskunta saapui kitaran kanssa ja soittivat alkuun pari kappaletta. Paikalle tuli nuori mies , joka innostui soittamaan heidän kitaraa ja olikin todella hyvä siinä. Asukas soitti kitaraa ja tiimiläinen lauloi ja rummutti pöytää. Toinen tiimiläinen heitti sopivia biisiehdotuksia. Mietin, että mikä siinä on, että toimintamme otetaan hyvin vastaan. Tietysti se tuottaa meille työtä, mutta täytyy sanoa, että meillä myös hauskaa. Sitä työtä on kiva tehdä yhdessä. Me ollaan viettämässä aikaa ihmisten kanssa, eikä heti sanota Raamatun neuvoja ja hyviä elämänohjeita, vaikka sellainen tulisikin mieleen. Meitä kiitellään useasti  lähtiessämme" Niin kiitos taas, että tulitte ilahduttamaan meitä ja valitettavasti tunne taitaa olla vain heidän puolella" Sanon, että " ei tosiaankaan. Meillä on ollut vähintään yhtä hauskaa kuin teillä !"

Seurakunnan tulisi olla paikka missä voi olla oma itsensä, hyvin tai hyvin huonosti menestyvä, hyvin tai huonosti pukeutunut, sieltä jos mistä tulisi löytyä paikka epäonnistuneelle ja mokanneelle. " Älä kulje edelläni, en ehkä seuraa. Älä kulje takanani, en ehkä johda. kulje vierelläni ja ole ystäväni.  " Älkää ymmärtäkö väärin tottakai neuvoja pitää kysyä. Vaikka pastori antaa viisaita neuvoja voi hän ainakin oman kokemukseen mukaan tavallaan olla siinä vierellä. Pitää olla sellainen tunne, että hän ei ole siinä virkansa puolesta vaan, että hän välittää aidosti ja on ystävä. Meiltä Espoon vapaaseurakunnasta löytyy tälläisiä pastoreita. Sellainen kohtaamistapa meillä kaikilla tulisi olla missä ikinä kuljemme. Kunnioittava asenne kaikkia uskontoja, rotuja ja elämänvalintoja kohtaan. Ihmiset aistivat seurassamme hyvin nopeasti ovatko hyväksyttyjä sellaisinaan vai eivät. Mitä rankempia asioita ihminen on kokenut ja mitä enemmän pahuutta nähnyt niin sitä herkemmin he myös havaitsevat aitouden ja hyväsydämisyyden.

Useat kymmenet ihmiset ovat kommentoineet AVA: n ohjelman parhaimmaksi palaksi sitä, kun rukoilin torilla yhden miehen puolesta. Olihan se minustakin hieno hetki, mutta itseasiassa kymmenet ja kymmenet kokevat työmme kautta ihan samaa silloinkin ja itseasiassa silloin , kun siinä ei ole mitään hengellistä viritystä. Silloin, kun  juttelemme, halaamme, kuuntelemme ja tarjoamme ruokaa. Jumalan läsnäolo on yhtälailla läsnä hetkessä jolloin jollekin tarvitsevalla löytyy tuomistamme vaatteista sopiva takki ja toiselle kengät ja siinä kun joku tiimiläinen ojentaa nälkäiselle ruokalautasen.

Lisääntyköön valo minun ja sinun elämässä ja siellä missä ikinä kuljemme!


Heidi