Takon tie kaduilta lähimmäisten auttajaksi

Takon lapsuus oli turvallinen, normaalin perheen keskimmäisenä lapsena.

”Muistan jo pienenä poikana uskoneeni Jeesukseen. Ainoa mitä nyt jälkeenpäin hieman ihmettelen on se, että olen sukuni ainoa uskossa elävä - eli mustalammas myös tässä, kuten huumeiden käytössäkin.”

Takon usko ei kadonnut edes hänen käyttäessä päihteitä. ” Muistan rukoilleeni ajoittain paljonkin. Äskettäin löysin vanhoja kirjoituksiani matkani varrelta. Niitä on siunaantunut paljon vuosien saatossa ja yhteinen tekijä niissä on päihteiden, pelon ja rakkauden kaipuun lisäksi Jeesus”

Tako lähti vanhemmiltaan ennen 18:ikävuottaan. Tähän mennessä hän oli ehtinyt tutustua ensin alkoholiin, pilveen, pillereihin, LSD:hen ja lopulta amfetamiiniin. Päihteisiin tutustuminen tapahtui hurjaa vauhtia, vuodessa hän oli jo kiskonut itseensä kaikki koko värisuorasta. Tako oli tuolloin alle 13-vuotias.

Vuosia rappukäytävissä

Jostain syystä Takoa kiehtoi irrallinen elämäntyyli. Pienenä hän unelmoi kulkurin elämästä ja sen hän myös sai. Takon ensimmäinen koti oli yhteinen silloisen tyttöystävän kanssa, hän eleli siinä parivuotta ja lähti kadulle. -”Minulla oli kodittomanakin ollessani aina mahdollisuus mennä vanhemmilleni yöksi tai varmaan jopa takaisin sinne asumaan - mutta ehdot olivat mielestäni liikaa. Vanhemmat vaati päihteettömyyttä. Siihen en muka kyennyt ja valitsin kodittomuuden ja irrallisen elämän, niin ihmissuhteissa, kuin elämässäni kokonaisvaltaisesti.” Tako sanoo.

Nuorena ihminen on sopeutuvainen, eikä häntä haitannut elämäntyylin tuoma ala-arvoisuuden tunne. Siinä vaiheessa useat Takon ystävistä asuivat vielä vanhemmillaan, joten kaveripiiri vaihtui entistäkin radikaalimmin, nyt hän liikkui pääasiassa kodittomien kanssa. ”Yöksi kuitenkin varsinkin syksyisin ja talvisin etsin katon pääni päälle, siis kavereiltani jotka asuivat jo omassa kodissa. Siinä sitten kävi niin kuin usein, kun ottaa vieraita asuntoonsa pitkäksi aikaa asumaan ja rellestämään - myös ystävät jäivät pian asunnottomaksi. ”Ajan kuluessa kodittomien piiri kasvoi".

”Asuimme milloin autiotaloissa, milloin rappukäytävissä. Muistan erään pimenevän yksinäisen syysillan, kun katsoin ohi ajavaa bussia ja siellä valoisassa bussissa matkustavia ihmisiä. Silloin muistan ajatelleeni ensikertaa kotia ja todella kaipasin sitä. Ajattelin matkustajien menevän kotiin johonkin lämpimään, jossa on perhe vastassa, ruokaa ja rakkautta - se tunne ei ollut mukava, huomasin kaipaavani elämääni rajoja.”

Asunnottomuutta kesti vielä vuosia. Tako eli kaduilla ja kavereiden nurkissa yhteensä noin 15vuotta. -”Siinä ehti tulla poliisi tutuksi, putkat, vartijat, hissit, kellarit, rappukäytävät ja puistonpenkit. Talvella Leppävaaran juna-aseman hississä oli tungosta. Siellä saattoi pahimmillaan nukkua 7 ihmistä samaan aikaan".

Vankilaan pahoinpitelyjen vuoksi

Vankilat tulivat tutuiksi lähinnä viinahöyryissä törttöiltyjen pahoinpitelyjen johdosta ja samasta syystä tehtyjen juoksukaljojen takia. Tako istui sakkoelinkautisia neljä kertaa ja kerran törkeän pahoinpitelyn. Törkeä pahoinpitely tapahtui vuosia jatkuneen päivittäisen juomisen tuloksena.

”Uskon tässäkin olleen varjelus mukana. Minua syytettiin ensin tapon yrityksestä, mutta se vaihtui törkeäksi pahoinpitelyksi pidätykseni aikana”.

Vankilassa sain kuin ihmeen kaupalla yhden hengen sellin, josta muut vangit olivat hieman ihmeissään ja vähän kateellisiakin. Siellä kuuntelin radio Dei:tä ja aloitin rukoilun. Kahden hengen sellissä tätä tuskin olisi tapahtunut.” Ennen vankilaan joutumistaan Tako hakeutui subutex korvaushoitoon, ajatuksenaan pärjätä vankilatuomion yli".

”Pelkäsin tuomiotani ja siellä tulevia vieroitusoireita. Vankilassa ollessani päätin vapauduttuani lopettaa hoidon ja subun vetämisen, jonka sitten toteutinkin, mutta huonolla menestyksellä.”

Lopetettuaan hoidon, Tako jatkoi subutexin käyttöä ja otti siihen rinnalle vielä amfetamiinin.
-”Eristäydyin ystävistäni kotiini ja myin sieltä viinaa ja pilveä. Asiakkaat ja pirin myyjät olivat lähes ainoita sosiaallisia kontaktejani ulkomaailmaan. ”

Kuoleman rajamailla

Kaksi eri henkilöä hyökkäsi Takon kimppuun puukon kanssa ja näistä on Takon vatsassa muistona komeat arvet ja kolme puukon reikää.

-”Ensin osui aorttaan ja paksusuoleen, paksusuolesta leikattiin pala pois. Myös tässä puukotuksessa oli varjelusta. Mikäli puukko olisi liikkunut vielä sadasosamillinkin, ei minua olisi voitu pelastaa kuin leikkauspöydällä pysäyttämällä sydämeni - näin sanoi minut leikannut lääkäri oikeudessa.”

Valvoessaan joskus yli viikonkin, alkoi Takon fyysinen kunto pettää ja hän alkoi kaipaamaan normi elämää. Tako muisti taas rukoilla. Jossain vaiheessa Tako alkoi kuulemaan ääniä.

”Heti äänien alussa päätin etten hae niihin apua lääkkeistä, vaan hoidan ne pois Jumalan avulla. Äänet alkoivat, kun huumeita vielä käyttäessäni löysin Jeesuksen. Äänistä alkoi pelon ja hämmennyksen kausi, jota ei onnekseni kestänyt kuin muutaman kuukauden. Pelkotilojen ollessa pahimmillaan(tässä vaiheessa jo rukoilin) hakeuduin ensin seurakuntaan ja lopulta katkolle. Siitä alkoi tervehtymisprosessi, jonka alussa sain kokea Pyhän Hengen armosta ihmeen, enkä joutunut kokemaan vieroitusoireita. Lisäksi minulta otettiin pois halu käyttää päihteitä". 

"Jumalan armosta olen saanut kasvaa ihmisenä ja uskossa. Äänien aikana olen jättänyt huumeet, löytänyt Jeesuksen, oppinut rehelliseksi ja alkanut nauttimaan raittiista elämästä"

Kuin olisin kävellyt sisään piriluukkuun

 

Uskonratkaisun jälkeen ystäväpiirini ja koko elämäni on kuin jonkun toisen. Lähdin Perkkaan pappilaan hakemaan apua ääniini. Saapuessani paikalle huomasin jotain todella kummallista: pappilassa  oli juuri käynnissä Espoon vapaaseurakunnan tilaisuus ja paikka oli puolillaan kavereitani päihdepiireistä. Tilaisuuteen osallistuvista 80 % oli jo uskoon tulleita entisiä narkomaaneja ja ne kaikki olivat uskossa. Samat kaverit joiden kanssa olin käyttänyt huumeita ja istunut heidän kanssaan piriluukuissa. En ollut uskoa näkemääni.  Tämä helpotti oloa ja madalsi kynnystä huomattavasti. Tuona päivänä maaliskuussa 2015 Tako sai jättää vanhan elämänsä taakse ja  teki uskonratkaisun. Seuraavana päivänä Hän päätti ottaa härkää sarvista ja lähti katkolle. Hoidon jälkeen seurakuntaan ja ViaDiaan oli helppo mennä takaisin, koska siellä oli paljon tuttuja ihmisiä, joiden kanssa olin tottunut viettämään aikaani kaduilla.

"Tonni vetoa, että Tako ei toista kertaa seurakuntaan mene"

Tako oli tuttu näky Espoon kaduilla lähes 30 vuotta. Eräs mies oli vakuuttunut ja sanoi, että on valmis lyömään tonnin vedon sen puolesta, että Tako ei tule toistamiseen seurakuntaan. Toisin kävi

Tako on seurakunnan Jumalanpalvelusten peruskalustoa. Ennen seurakuntaan tuloa hän alkoi käymään ViaDia:ssa. Hänen päätoimi on nyt diakoniatyö, jota hän tekee entisten rikollisten ystäviensä kanssa . "Elämäni on siis muuttunut paljon. Sain ViaDia:sta itselleni uusia vanhoja ystäviä ja työkokeilupaikan. Raittiina ollessani on elämänhaluni herännyt uusiin mittoihin. Ennen kaikki energia kului päihteiden perässä nykyisin saamme yhdessä auttaa vaikeassa tilanteessa olevia asunnottomia ja syrjäytyneitä.

Kesähäät 

Seurakunnasta Tako löysi ex-vaimonsa Piritan. "Hänen kanssa olimme aikoinaan yhdessä 4 vuotta". Vuonna 2013 Hämeenlinnan vankilassa Piritta ja Tako vihittiin avioliittoon. Molempien vankilakierre, päihteidenkäyttö ja asunnottomuus toivat mukanaan niin paljon ongelmia ja ristiriitoja, että yhteiselämä päättyi eroon. Piritta tuli vankilassa uskoon ja jatkoi sinnikkäästi kaikki vuodet rukoilua Takon puolesta. Vuosi sitten keväällä Piritan rukoukseen vastattiin ja Tako teki uskonratkaisun. Olemme saaneet tutustua toisiimme ihan uudella tavalla. Entisessä elämässä ei päihteettömiä päiviä ollut eikä normaaleille ihmisille tyypillisiä elämyksiä. Tänä päivänä nautin luonnosta, kävelylenkeistä koiran kanssa ja kalastamisesta sekä rauhallisista illoista yhdessä tulevan vaimoni kanssa. Suunnittelen innolla tulevaisuutta: toiminta ViaDiassa ja seurakunnassa antaa paljon, mutta tietysti on upeaa, että rinnalle on löytynyt ihana elämänkumppani". Välillä vitsailemme, että "tulkaa Espoon ViaDiaan niin pääsette eroon päihteistä, löydätte ihmisiä, jotka välittää aidosti, saatte asianne kuntoon ja kaiken kukkuraksi löydätte kauniin puolison".  Tako ja Piritta vihitään avioliittoon 5.6.2016. Onnea ja Siunausta yhteiselle matkalle! 

Tämä kaksikko on kaikesta surusta, tuskasta ja elämäänne kohdanneista vaikeudesta aina elämäniloisia. Olette espoolaisia sankareita ja esimerkki sadoille ja sadoille ihmisille siitä, että elämä voi muuttua ja Rakkaus voittaa aina.

Tako toteaa: ”Kun Jeesukselle antaa pikkusormen, tahtoo antaa koko elämän”.

Heidi